Eron jälkeinen tapaamisoikeus on siis sillä etävanhemmalla eikä lapsella eikö niin?
Paljon aina puhutaan siitä että äiti ei anna isän tavata lastaan mutta entäs toisinpäin? Kun lapsi haluaisi tavata isäänsä ja äidistä se olisi hyvä mutta isä ei halua?
Isä korostaa vaan sitä että HÄNELLÄ on oikeus jota hän käyttää jos siltä tuntuu mutta ei mitään velvollisuutta.
Lapsen oikeuksista ei puhuta.
Voi tätä kusipäisyyden määrää.
Paljon aina puhutaan siitä että äiti ei anna isän tavata lastaan mutta entäs toisinpäin? Kun lapsi haluaisi tavata isäänsä ja äidistä se olisi hyvä mutta isä ei halua?
Isä korostaa vaan sitä että HÄNELLÄ on oikeus jota hän käyttää jos siltä tuntuu mutta ei mitään velvollisuutta.
Lapsen oikeuksista ei puhuta.
Voi tätä kusipäisyyden määrää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
:( surumieli tuli. On oma lapsi joka rakastaa molempia vanhempia,jonka syy ero ei missään nimessä ole. Miten lapsi voi käsittää, että toinen vanhemmista haluaa eron myös lapsesta? Ei mitenkään.
Julmaa :( *itkee*
Jos ihan tarkkoja ollaan, lapsella on oikeus tavata kumpaakin vanhempaansa. Tietenkin pienen lapsen ollessa kyseessä, kyllä se on vanhempien tahdodosta kiinni. Mutta ideana on, ettei lasta voi myöskään pakottaa tapaamiseen, riippumatta mitä tapaamissopimuksessa lukee (mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että lähivanhempi saa ruveta manipuloimaan saati estämään tapaamisia omista syistään).
Noh, sitten se kurjempi tilanne, missä lapsi tahtoo tavata... mutta etävanhempi ei tahdo. Sille ei valitettavasti ole mitään tehtävissä ... koska "pakotettu tapaaminen" (vaikka sakon uhalla) ei olisi varmasti mieluinen kokemus lapselle.
Toivotaan että etävanhempi tulee järkiinsä, ennen kuin on liian myöhäistä ja lapsi todellakin on hänen osaltaan "menetetty".
Ja entäs kun lähivanhempi asettaa etävanhemmalle ehtoja lapsen tapaamiseen: lapsi tulee etävanhemman luo ainoastaan jos etän uusi puoliso ei ole paikalla eli omassa kotonaan?
Mitään juridisesti päteviä perusteita ei ole. On vain katkeruus etän löydettyä uusi puoliso, josta lähivanhempi ei tiennyt muuta kuin olemassaolon ja oli jo selittänyt lapselle kuinka vaarallinen tuo ihminen on; vaarallinen siksi, että yrittää viedä lähivanhemmalta huoltajuuden (mikä ei edes ollut totta) ja ettei etän puoliso ole sama asia kuin oma vanhempi. Selityksiä ennen kuin lapsi tapasi etän uuden siipan, ja kun lapsi tapasi hänet, ja piti tätä mukavana, lähi selitteli valheita lisää.
Korostaakseen mielipidettään lähi kävi etän ja uuden (tässä vaiheessa vielä tulevan) puolison ovella rähjäämässä ne muutamat kerrat kun lapsi oli etän luona. Vähitellen lapsi ei enää uskaltanut mennä etän luo, koska aina oli lähi siellä kiehnäämässä riitaa. Lapsi luuli tekevänsä väärin tullessaan toisen vanhemman luo vastoin lähivanhemman tahtoa. Melko loogista.
Ja kun lapsi lakkasi käymästä etän luona, lähi jatkoi käyntejään etän ja uudenpuolison luona rähjäämäss, koska etä "ei halua tavata lastaan". Ei halua = ei heitä uutta puolisoaan pois kotoaan.
Noinko toimii älykäs ja LAPSEN parasta ajatteleva lähivanhempi? Kun nyt lähdit yleistyslinjalle niin yleistetään tässä lisää.
Meidän tapaukseen ei liity minkäänlaisia kaunoja isän uutta kumppania kohtaan, ei yhtään minkäänlaisia.
Lapsi, 10 vee, haluaisi olla tekemisissä myös isänsä kanssa mutta isä sanoo ettei hänellä ole siihen mitään velvollisuutta. Uskomatonta.
Surullistahan tämä lähinnä on ja itselleni myös niin kauhean järjenvastaista...erosta on jo monta vuottakin aikaa.
Nyt on kyllä tullut mieleen että isän uusin kumppani on jollaintapaa vaikuttanut asiaan...syystä jota en ymmärrä.
Mutta kyllä vastuu asiasta oikeasti on isällä itsellään.
Exän uutta ystävää on helppo syyttää kaikesta. Et voi tietää onko hän esim. eri mieltä isän kanssa siitä ettei isä tapaa lastaan. Oletat suoralta kädeltä että kaiken takana on uusi kumppani. Ehkä teidän kannattaisi keskustella asiasta maltillisesti ja tunnustelevasti, missä kukakin menee. Ennakoluulojen ja asenteiden purkua.
Entä onko minunkin tapauksessani etän uuden puolison syy kun ei suostu muuttamaan pois kotoaan, että etä voisi tavata lastaan? Siis tavata kotonaan. Muualla se on hieman hankalaa, kun lähivanhempi on änkeämässä mukaan jos etä aikoo tavata lastaan esim. käymällä elokuvissa. Lähi haluaa varmistaa että etä tapaa lastaan ilman uutta puolisoaan.
Sanoisin, että sairasta touhua lähivanhemmalta ja täysin ilman perusteita.
"Exän uutta ystävää on helppo syyttää kaikesta. Et voi tietää onko hän esim. eri mieltä isän kanssa siitä ettei isä tapaa lastaan. Oletat suoralta kädeltä että kaiken takana on uusi kumppani."
Ilmaisen itseäni varmaan todella epäselvästi kun nimenomaan sanoin ettei uusia kumppaneita ( toinen nyt menossa)kohtaan ole mitään kaunaa.
Koska kuitenkin nyt on tapahtunut aivan selvä muutos en voi olla ihmettelemättä uuden kumppanin vaikutusta.
Totesin kyllä selvästi että vastuuhan ilmanmuuta kuitenkin on isällä.
Tapauksia on monenlaisia, meidän tapauksessa minä en millään lailla ole rajoittanut tapaamisia, päinvastoin, olen aina niihin kannustanut. En ole krtisoinut uuden ihmisen läsnäoloa, en mitään...mutta nyt kyllä kritisoin kun isä aikoo hylätä lapsensa. Niin ja kyllä, keskustelua on yritetty, terapeutilla ja ilman. Tottakai.