Hukassa

mulla melkeen sama juttu.sain just tietää että saan loparit töistä kuulemma oma vika pikkasen niin ku vituttaa mutta olen päättäny etten vaivu synkkyyteen.aina näistä ongelmista on jotenkin selvinny pidä vaan pääsi kylmänä ja otat semmosen asenteen että eteenpäin mennään vaikka mikä olis.on ainakin mulla auttanu ei muuta ku jatkoja.

Mulla on sama juttu (osittain).
Eli, en pidä itseäni minään, olen "huumorintajultani" totaalinen kyynikko ja sarkastinen kans.
Ikää on tullut kolmekymppiä täyteen ja epilepsia vaivaa, en tiedä kuinka kauan vielä, mutta tää on just tätä-menneisyyttään ei voi muuttaa, ja tulevasuuttaan ei tiedä!

hei mulla on vähän sama ongelm tai siis melkein. Olen työssä käyvä ihminen ja minulla on poika ja seurustelen ollaan oltu 8v. yhdessä ja sinä aikana pokiaystäväni on ollut 2-3kertaa töissä. mutta nyt on ollut kotona 3v.ja eikä hae edes töitä kun sille sanoo et menisit töihin ja hankkisit rahaa meinaan olen itse elättänyt meidän perhettä siittä asti kun olen ollut töissä ja mulla on tullut piste in pälle et mä en edes jaksa enää yrittää sen kanssa et tekisi mieli sanoa et ovi on tossa ja heido en kerta kaikkiaan jaksa enää ja sitten kun mulla ei ole ketään ystävää kenelle puhua näisytä asioista. En uskalla vielä sanoa poikaystävälleni että halua erota en tiedä miksi pelkään olen kyllä ehdottanut sille että muutettaisiin erilleen ja se rupesi heti kyselemään että miksi ja onko mulla joku toinen ja niin edl.mitä mä teen auttakaa ja rohkaiskaa minua tarvitsen neuvoja.