Toivooko mies salaa, että nainen valitsee listalta jonkin tietyn ruuan? Jos ajatellaan, ettei tarvitse miettiä laskuja tai semmoisia.
Onko jotenkin kivempi jos nainen valkkaa vaikkapa ruokaisan salaatin, kalaa tai ylipäätää jotain "leidimäisempää" valkkarin kera, vai ennemmin niin että tilaa isoimman pihvin mediumina, kermaperunat ja oluen?
Entä jos naisen annos on huomattaavsti suurempi ja ruokaisampi kuin omasi?
Onko tällä edes merkitystä?
Mietin vaan, kun omalla kohdallani aika usein sattunut niin, että olen tilannut vaikkapa jättiläismäisen pihvin ja mies on tilannut sitten kanaa tai muuta. Tarjoilijat tuovat aina ruuat väärinpäin kun näin käy...
Paitti että mä juoh kyllä AINA viiniä, en koskaan bisseä. Paitsi mexikolaisessa saatan juoda coronaa.
Onko jotenkin kivempi jos nainen valkkaa vaikkapa ruokaisan salaatin, kalaa tai ylipäätää jotain "leidimäisempää" valkkarin kera, vai ennemmin niin että tilaa isoimman pihvin mediumina, kermaperunat ja oluen?
Entä jos naisen annos on huomattaavsti suurempi ja ruokaisampi kuin omasi?
Onko tällä edes merkitystä?
Mietin vaan, kun omalla kohdallani aika usein sattunut niin, että olen tilannut vaikkapa jättiläismäisen pihvin ja mies on tilannut sitten kanaa tai muuta. Tarjoilijat tuovat aina ruuat väärinpäin kun näin käy...
Paitti että mä juoh kyllä AINA viiniä, en koskaan bisseä. Paitsi mexikolaisessa saatan juoda coronaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No täytyy sanoa, ettei ole ikinä tullut mieleenkään toivoa salaa, mitä joku toinen söisi, ellei nyt sitten ole erityisesti halunnut suositella jotain.
Mitä väliä sillä on, minkä annoksen nainen valitsee? Jos nainen tykkää kalasta, tilatkoon kalaa; jos pihvistä, niin sitten pihviä.
Se kyllä vähän tympäisis jos kutsuisin jonkun illastamaan kanssani pitkän kaavan mukaan ja se tilaisikin vaan pienen salaatin ja sitäkin vaan vähän näykkisi, kuin peippo. Jos pikkulinnun näköinen nainen (eli sellainen potentiaalinen nyrhijä) tilaisikin jättipihvin valkosipuliperunoilla, litran tuopin olutta ja vielä pari kossusnapsia kyytipojaksi, hän saisi kyllä varauksettoman ihailuni.
oo koskaan edes ajatellut moista. Tosin oishan se litran leka bisseä ja kilon vertatihkuva pihvi aika omituinen näky naisen lautasella.
Tostapas tulikin mieleen et miks kaikki vetää aina rafloissa sitä iänikuista samaa settiä, joku helvetin pihvikin on jo varmasti maistettu kaikissa mahdollisissa olomuodoissaan eikä se siitä enää muuksi muutu vaikka ois 7 michelin tähteä kokin hatussa.
Varsinkin jos joku muu maksaa niin mä otan aina jotain kallista / eksoottista ja jos vain mitenkään mahdollista niin kalaa, ne on sellaisia mättöjä jossa se siitä ravintolasta ja kokin ammattitaidosta saa todellista lisäarvoa siihen ruokaan, ei missään helvetin tusinapihvissä.
Samaa mäkin mietin. Mä tykkään kyllä kaikelaisesta uudesta, vaikka on myönnettävä että luvattoman usein nappaan alkupaloiksi valkosipulivoikatkarapuja edes harkitsematta muita vaihtoehtoja. Pääruuan kanssa voikin sitten kokeilla enemmän. Pihviä otan erittäin harvoin, silloinkin yleensä vain jos paikka on tosiaankin tunnettu kyseisistä tuotteistaan.
Paitti että nyt pääsen perjantaina ABC:lle kun tyulevat autolla hakemaan kentältä. Arvatkaa onko ihan PAKKO ottaa sitä grillipossua?!? Ne vaan saa sen maistumaan Suomen huoltikoilla niin hyvältä...
Mutta mennä jonnekin mexikolaiseen ja tilata burgeri... eieieieiei. Listalla ei ylipäätään pitäisi olla burgereita moisissa paikoissa. Sama kun nykyinen pakko laittaa kiinalaisissa ravintoloisa ransikset listalle ettei asiakkaat katoa. Voevoe.
jos siinä burgerissa on jtn. erikoista paikan tyyliin ja henkeen niin ehkä se on sit perusteltua pitää sellaista listalla. Viimekeväänä oltiin Solnassa Ruotsissa duunimatkalla ja tottakai asuttiin halvimmassa hotellissa joka Tukholmasta löytyy :-) Se oli sellainen jonkun sortin maalaishenkinen golf hotelli sellaisilla rivarinpätkä huoneilla, näin olleen itse päärakennus rafloinen oli jtn. 100 neliön luokkaa ja tarjoilu varsinkin illalla sen mukainen. No siellä oli tasan 2 vaihtoehtoa ruuan suhteen illalla, toinen oli joku lämmin voileipä ja toinen hampurilaisateria. Se hampparijuttu oli positiivinen ylläri, kaikki siinä annoksessa oli ite väsättyä vanhaan kunnon maalaishenkeen. Pihvi oli 5 senttiä paksu muhkurainen jauhelihapihvi. 'ranskalaiset' sellaisia epämääräisen näköisiä, muotoisia ja kokoisia uppokeitettyäjä perunan paloja. Paprikamajoneesin joukossa oli ihan kunnon sattumia jne. jne. Tolleen hampparitkin voi puolustaa paikkaansa jossain muuallakin kuin grilleillä.
mitään väliä. tilatkoon vaikka satakilosen sian pöytään..en minä sitä maksa.
Ei minkään valtakunnan väliä, mitä nainen tilaa. Nälän ja maun mukaan tilataan ja ehkä jopa syömiseen käytettävän, ennakoidun ajan mukaan.
Kuitenkin, jos itsellä ei satu olemaan nälkä ja on ihan pakko ottaa joku pieni ruoka, niin saattaa mielessä käväistä, että mitähän tuokin ajattelee. Salaatti se ei sentään ole, mutta pieni silti. Silloin on ihan pakko jostain syystä selitellä, että oli niin iso lounas, ettei millään jaksa isompaa. Yleensä meikäläisen ruokahalu on silti sitä luokkaa, että harvassa ravintolassa lähtee kiljuva nälkä lainkaan pois. Yleisempi ongelma on se, etten osaa syödä hitaasti. Itsellä on lautanen tyhjä kun nainen on vasta leikannut ensimmäisen palan pihvistään. Noloa!
jos toinen tilaa listan ulkopuolelta jotain nakkeja ja ranskalaisia. Tai pitsan ilman juustoa (koska se juusto on oh niin kamalan lihottavaa ja rasvaista). Tai kysyy jostakin kuminasta, että mitä se on ja onko se sama kuin kardemumma.
Eipä silti, mä olen itse sellainen utelija ja tilailija ettei sillä toisellakaan aina välttämättä helppoa ole. En ole nirso, mutta tarkistan aina ettei ruoassa vahingossakaan ole lihaa, liivatetta tai tolkuttomasti laktoosia. Pitsoista en koskaan löydä mieleistäni valmiilta listalta, mutta onneksi mun suosikkipaikassa saa vegetarianan 4 täytteestä vaihtaa 3 ilman lisämaksua :)
Ja minä myös annan palautetta. Kehun, jos on aihetta ja annan pyyhkeitä, jos tarvitsee.
Joskus pitää oikeutta hakea kuluttajavalituslautakunnasta asti, valitettavasti, mutta koska varsinkin ravintolaruoka maksaa tolkuttomasti, pitää rahalle saada edes kohtuullinen vastine.