Mitta täyttyy kerralla ystäviä kohtaan ja haluaa kaikki ystävät vaihtoon? Olenko minä muuttunut, vai ystävät?
Ystävät ovat erillisiä eri yhteyksistä elämän varrella kerääntyneitä, ei siis ole kysymyksessä yhtenäinen jengi.
Ystävät ovat erillisiä eri yhteyksistä elämän varrella kerääntyneitä, ei siis ole kysymyksessä yhtenäinen jengi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itse muuttunut.
Olin ennen suvaitsevainen ystäviäni kohtaan, olin itse balanssissa ja elämä kunnossa, heidät oli helppo hyväksyä vioistaan huolimatta.
Omlle kontolle osuneet vastoinkäymiseni ovat ehkä osallisena siihen, että katson ystäviäni uusin silmin ja heidän vikansa korostuvat korostumistaan ja en kestä heitä enää lainkaan.
Tukehdun tilanteeseen ja siksi tekeekin mieli kertoa heille päin pläsiä muutamia totuuksia heistä itsestään.
Toinen vaihtoehto on tietysti hivuttautua heistä eroon, tai ottaa muuten etäisyyttä.
Minä toteutan mainitsemaasi toista vaihtoehtoa eli hivuttaudun passiivisesti irti ja ulos kaikista tarpeettomista ja itselleni vahingollisista "ystävyys"suhteista.
Parempi tosiaan olla yksin kuin niiden iilimatojen kanssa.
Kaikki ystävät vaihtoon? Kyllä se olet sillon sinä muuttunut..
Tosin ystäviäkin tulee ja menee, jotku on mukana vaan jossain tietyssä elämäntilanteessa jonkun aikaa, ja täyttävät jonkun "tehtävän" ja kun se on tehty, niin sitten laimenee.
Itselle on käynyt niin muutaman kohdalla. Ei silti olla missään vihoissa, mutta eipä muuta kuin moikataan ja ehkä joku sananen vaihdetaan kun nähdään joskus, ja nähdään ainoastaan sattumalta.
On tosin sanottu että käytäis toisissamme, mutta ne on vaan sellasia heittoja..kumpikin tietää, että suhdetta ei saa enää sen kummemmaksi elpymään, eikä ole tarpeenkaan.
täyttänyt tehtävän?
vaadin hyvältä ystävyydeltä luottamusta.
sitä oli alle kaksikymppisenä tarjolla, mutta iän myötä ystävistä on kadonnut luotettavuus. syystä tai toisesta tuntuu, ettei kehenkään voi luottaa.
muita vaatimuksia minulla ei ole ystävyydeltä, mutta luotettavuus onkin laaja käsite, se sisältää suuren joukon asioita.
ystävä ei mustamaalaa
ystävä ei puukota selkään
ystävä ei yritä viedä kumppania
ystävä ei käytä hyväkseen
ystävä ei juorua ystävästä
ystävä ei ole marttyyri
ystävä ei väheksy
ystävä ei mitätöi
ystävä ei naura selän takana
ystävä ei vääristele asioita
ystävä ei jätä pulaan
ystävä ei ole itsekäs
ystävä ei jne.
siinä 12 kohtaa, jos otetaan kaksitoista "ystävää?", jokainen "ystävä?" syyllistyy vähintään yhteen kohtaan.
ei sillä, ei täydellisiä ystäviä ole olemassakaan, mutta, jossain kulkee raja kumminkin.
Yksipuolinen kuuntelu on perseestä pitkäkestoisena.
Vuodesta toiseen samaa....samaa.... ...
Tavattiin ihan 80 luvun alussa. Lähinnä bailauksen merkeissä se yhteydenpito. Kummatkin käytiin koulua tahoillamme.
Hän oli aina, ja on yhä, sanottaisko paha suustaan. En ole koskaan pitänyt siitä piirteestä. Uskoisin että saattaa lipsahtaakin jotain.. syystä että hänkin kertoi mulle yhtä sun toista.
Sitten hän häipyi maisemista, meni naimisiin, sai lapsen. Asui vuosikaudet muualla. Ei pidetty yhteyttä. Itsellä meni lujaa, oli paljon ihmisiä, osa pysyi osa vaihtui.
Sitten nähtiin sattumalta lähikaupassa. Oli eronnut, tullut lapsensa kanssa maisemiin. Itselläni oli ongelmia, hänellä oli erokriisi. Istuttiin ja juteltiin pannu jos toinenkin kahvilla. Oli kitkerä erosta ja sen sain tuta. Kummatkin siis purettiin tuntoja.
Sitten minä aloin seurustella tiiviisti, ja hänkin löysi samaan aikaan kaverin. Minä menin naimisiin, hän jäi olotilaan jolle ei oikein nimeä ole..ei ole virallinen avoliittokaan. Miehen kamat hänen luonaan - olleet jo yli 10v, ja miehellä myös oma kämppä jossa tämä ystäväni ei ole koskaan käynyt. Heillä on yksi yhteinen lapsi. Mies on siis vähän kuin irtolainen tai..
Jotenkin tapaamisemme sitten hiipui. Hän on jotenkin katkera minun mielestäni, kun sinne jäivät talot ja pihat. Exänsä meni uusiin naimisiin, he saivat lapsen. Nyt ei exänsä enää juo, mitä kuulema teki "liikaa" heidän avioliittonsa aikana. Oli juonut lähinnä perjantaina, ja kotona tissuttanut. Ei rähisijä tms, mutta ystäväni oli alkanut riidellä ja huutaa siitä. Sitten otti eron.
Ei meillä hänen kanssaan vain enää ole oikein "asiaa." On kuitekin sellainen hiukan kärtty, ja olen vaivautunut seurassaan, olin sitä jo silloin yli 20v sitten. Nähdään kun nähdään, ja tavattaessa sanotaan että "voishan sitä tavatakin ja joo tule käväseen.."
Eikä niitä käyntejä sen kummemmin taideta toteuttaa. Ylipäätään, kun menin naimisiin niin minä kävin vielä hänen (heidän?) luonaan, ja hän on käynyt meillä vain ehkä 2-3 kertaa koko tänä aikana, yksi kyläreissu yksi hääpäivänä ja yksi kukankastelureissu kun oli kipsissä.
"Tarve" täyttyi? Niin.. ei ole oikein mitään. Kumpikin lienee ajattelee niin. Nyt hän voisi ohimennessä joskus käydäkin kun lapsikin jo iso. Ohi menee liki päivittäin..
Luin tuota sinun listaa ja ajattelin, että moniko meistä ei joskus sorru juoruamiseen.. ees vähän?
Juoruamistakin on monenlaista, on tarkoituksella pahantahtoista, panettelevaa ja valheellista. Ja sellaista ei ystävä totta tosiaan tee.
Marttyyrikin on sellainen asia, että joskus syyllistyn itsekin vaikka yritän siitä pois pyristellä.. se kun ei johda oikein mihinkään.
Itsekkyyskin on vaikea määritellä, samoin pulaan jättäminen..
Terveesti pitää ollakin "itsekäs", mutta ..niin.
Miten sen määrittelee?..
Pulaan jättäminen? Ok, jos esim sanotaanko ystävä voisi aivan selkeästi auttaa (ja jos ei auttaminen ole jatkuvaa ja aina yksipuolista), eikä sitä tee.. olen ihan samaa mieltä tuosta.
Viime kädessä olen sitä mieltä, että kyllä meistä yks jos toinen kuitenkin lienee välittää lähinnä ja ensiksi siitä omasta itsestään plus perheestään? Ja sitten vasta jostain ulkopuolisesta?
Ainakin itsestä tuntuu että niin se vaan menee.
Harvassa ne ovat ne niin yltiö-pyyteettömät, empaattiset äiti-teresat kuitenkin.
Listasi on muuten ihan juuri noin, allekirjoitan.
Mutta tosiaan niin epätäydellisiähän tässä ollaan, ja kaikkea sattuu ja tapahtuu.