Jälleen kerran päädyin yrittämään uudestaan miehen kanssa, jonka kanssa jo 3x olemme päättäneet katkaista seurustelun. Siis viim. 3,5 vuoden aikana.
Olen todennut, että rakastan tätä miestä ja taukojemme aikana emme kumpikaan ole päässeet kunnolla irti, siksi olemme aina palanneet yrittämään uudestaan.
Kuitenkin jollain lailla mulla on usein "vieras" olo tämän miehen seurassa. Ikään kuin en pystyisi täysillä olemaan oma itseni. Meillä on paljon yhteistä taustoissa, kiinnostuksissa ja elämäntavassa, mutta jollain tapaa tuntuu, että ollaan henkisesti eri aaltopituudella, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mies "heittää läppää" asiasta kuin asiasta, ja minusta tuntuu että pitää vastata samalla mitalla. Se ei kuitenkaan ole ominta itseäni, ja omat sanomiseni kuulostavat usein tosi tönköiltä korvissani.
Mietin, että onko tämä "vierauden" tunne suhteessa vain oma päänsisäinen ongelmani, kuuluuko se asiaan silloin tällöin missä tahansa suhteessa, vai olenko juuttunut olemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa minun ei oikeastaan kannattaisi olla.. Ristiriitaisia tunteita... Olen jo 33, joten tässä iässä kai pitäisi olla jo selvillä tunne-elämästään...
Olen todennut, että rakastan tätä miestä ja taukojemme aikana emme kumpikaan ole päässeet kunnolla irti, siksi olemme aina palanneet yrittämään uudestaan.
Kuitenkin jollain lailla mulla on usein "vieras" olo tämän miehen seurassa. Ikään kuin en pystyisi täysillä olemaan oma itseni. Meillä on paljon yhteistä taustoissa, kiinnostuksissa ja elämäntavassa, mutta jollain tapaa tuntuu, että ollaan henkisesti eri aaltopituudella, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mies "heittää läppää" asiasta kuin asiasta, ja minusta tuntuu että pitää vastata samalla mitalla. Se ei kuitenkaan ole ominta itseäni, ja omat sanomiseni kuulostavat usein tosi tönköiltä korvissani.
Mietin, että onko tämä "vierauden" tunne suhteessa vain oma päänsisäinen ongelmani, kuuluuko se asiaan silloin tällöin missä tahansa suhteessa, vai olenko juuttunut olemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa minun ei oikeastaan kannattaisi olla.. Ristiriitaisia tunteita... Olen jo 33, joten tässä iässä kai pitäisi olla jo selvillä tunne-elämästään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
etkä meinaa tajuta, ettei kannata jojottaa suhteella.
Ei se onnistu, kun se on mennyt, niin se on mennyt. AINA tulee ikävä jonakin päivänä suhteen lopettamisesta, mutta ei silloin tarvitse rynnätä takaisin, se kuuluu asiaan.
Olette oikeasti kasvaneet erilleen näiden erojen aikana, kunhan vain ymmärtäisitte sen.
Miksi jatkaisit sellaista elämää, josta haluat heti pois, kun olet aloittanut sen?
MIETI ja mieti. Katkaiskaa välinne kokonaan ja lopettakaa sen jojottelu, ihan molempien takia.
Kyllä vakaassakin suhteessa tulee välillä "vapauden" tunne, tarve olla vahän aikaa etäällä, mutta ei silloin muuteta erilleen, vaan kerrotaan kumppanille ja pyydetään ymmärtämään hetkittäinen "mielenjärkytysaika".
Aina se menee ohi jo viikossa-parissa ja ymmärtävä kumppani tuntuu sitä luotettavammalta ja ihanammalta kerta-kerran jälkeen.. Ja molemmin puolin samat jutut, näitä tulee sekä miehille, että naisille (ikävä kyllä tässä vaiheessa monesti tulee se ero, kun luullaan sen olevan jotakin muuta)...
Mieti nyt mitä haluat ja olisiko se lopullinen ratkaisu nyt ajankohtainen??
eikä se katso ikää.mun mielestä suhdetta ei kannattaisi jatkaa vaikka rakastaisit häntä koska luulen et se on aina sitä samaa eroamista ja yhteenpaluuta.jos eroatte niin varmasti ikävöit mut se ikävä katoaa ajan myötä ja voit löytää jonkun toisen jonka kanssa menee paremmin.avaa silmäsi ja katso tulevaisuuteen.hanki itselles myös unelmia niin nekin auttaa sua unohtamaan.
Eli ömiten pitkään olette suunnallanne miettineet välillä. Viikko tai kaksi tuskin riittää ? Mutta mä olen sitä mieltä että yrittää kannattaa, jos siis ITSESTÄ siltä tuntuu.
Valitettavasti niitä prinssejä ei ihan joka oksalla sopivia istu kuitenkaan :-(
myös miettinyt samaa asiaa.. mies on ihana, mutta jotenkin hänen junttimaiset piirteensä häiritsevät.. mies on korkeasti koulutettu, mutta silti välillä tekis mieli sanoa että etkö sä nyt tuotakaan tajunnut.. juopottelun coolius ja muut latteat elämänarvot ottavat todella pannuun, mutta toisaalta hyvät hetket yhdessä ja hänen välittämisensä saavat unohtamaan nuo.. kuitenkaan en tiedä mitä pitäisi ajatella, kun ärsyyntyminen toiseen on lähes jokapäiväistä..