tällaista miestä enää jolla on lapsi sijoitettuna asumuserossa mutta ei vielä paperilla eronnut.Vai kuinka pitkä aika pitää mennä siihen että joku huolisi.Sitten kun on vielä työtön niin saada varmaan vaan raapimaan persettään...
ottaako kukaan
nainen minunlaista
4671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mun on paha olla..olen joutunut kokemaan vaikka mitä..lopun elämän kannan katkeruutta kokemastani..psykopaatin narsistin akkana:-(..
Voi hyvä ihminen sut ottaa joku kyllä..antasin mitä tahaan jotta saisin edes Elää normaalia elämää..vaikka edes päivän..osaanko edes..
Elämän halukin kateissa toisinaan..
Älä anna periksi ..sinulle löytyy kyllä ihminen vierelle.
Valtavat diagnoosiot olet tehnyt! Psykopaatti ja narsisti! Ja mkuitenkin menit ja valitsit juuri hänet isäksi lapellesi/lapsillesi! Hyvin toimittu!
...niin, ei tarvitse kuin googlata sanoilla "narsistinen persoonallisuushäiriö", niin sieltä löytyy vähintäänkin yhdeksi illaksi luettavaa. Sitä sitten sulatellessa voipi omaa elämäänsä miettiessään löytää paljonkin yhtymäkohtia - lievemmän ja vaikeamman oireyhtymän välillä on melkoinen vaihtelu mutta toisen osapuolen tunnekokemukset kääntyvät aina samaan suuntaan: paha olo, pahimmillaan sairastuttaa...Lue sieltä, miten tuo homma toimii! Kokemusta ehti kertyä kolmenkymmenen vuoden ajalta. Onneksi se lopulta päättyi konkreettiseen ja dokumentoitavaan kiinnijäämiseen pelottavan kierosta kaksoiselämästä...
Haluaisin niin kuulla tarinasi. Itse elin suhteessa 15 vuotta. Siihen liittyi mieheni alkoholismi ja sen aiheuttamat vierotushoidot. Mieheni sairastui masennukseen ja itsetuhoisuuteen (oli hoidossakin). Viime vuosina minullen paljastui hänen kaksoiselämänsä. Valehtelu ja salailu vei häntä koko ajan syvemmälle. Hänen persoonansa oli kuin kahtia jakautunut. Osa hänestä teki kaikkea tuhoisaa: ryyppäämistä, itsemurhayrityksiä, sairaanloista hyväkynnän hakemista, pettämistä ja kaikkea en edes tiedä (ystävät ei halua edes kertoa minulle mitä tietävät). Toinen puoli hänestä oli iloinen hauskuuttaja, avuntarjoaja, ei halunnut koskaan mitään pahaa, ahkera, uhrautuvainen.. kaikkea sellaista josta ystäväni aiemmin sanoivat ettei tuollaista miestä ole olemassakaan. Olin itse samaa mieltä, vaikka alkoholin kanssa olikin ongelmia. Ei siis ollut olemassa, mutta asia paljastui vasta viime vuosina. Olin vain turvasatama vaikeuksissa ja se mahdollisti että kun olo parempi ja siltä tuntui niin lähdettiin vieraisiin... On vain niin hyväksikäytetty olo ja kai ihan syystä. Sairaudelle ei voi mitään ja ilman eroa olisin minäkin sairastunut. Nyt vain eteen päin ja voimia sinulle.