Olen aivan loppu ja peloissani.. Meilla on 6 v ja 5 kk lapset ja olen ollut todella ailahtelevainen synnytyksen jalkeen. Saan mielettomia mustasukkaisuus kohtauksia ja pelkaan mieheni jattavan minut (meidat0. han on rakastava isa ja hyva mies, vaikkakin valilla voisi tietty osallistua enemman. Han ei kohta oikesti jaksa, silla lupauksista huolimatta uudelleen ja uudelleen "rajahtelen'.. Han on todella komea, puoli suomalainen, fiksi ja kaikkien rakastama. Mika minulla on!? Nythan pitaidsi elaa elaman parasta aikaa. Olen vasynyt (vauva herailee paljon oisin), mutta en voi kaikkea pistaa sen piikkiin. Olen aina ollut temperamenttinen, mutta nyt menee yli.. Auttakaa! Onko muilla ollut synnytyksen jalkeen tallaista, vai olenko yksin?
Kiitos1
Kiitos1
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuulostaa että olet jollakin asteella synnytyksen jälkeisessä masennuksessa. Puhu asiasta neuvolassa. Lähipiirissäni tilanne oli aivan samanlainen kunnes asia myönnettiin ja lääkitys aloitettiin. Puhu miehesi kanssa omista peloistasi ja tunteistasi, helpottaa myös hänen oloaan.
kauniita kevätpäiviä teille!
Kyllä mulla on ollut synnytyksen jälkeen "räjähdyksiä", mutta mä olen kuitenkin tiedostanut sen syyn mikä ns. kohtauksen on laukaissut ja ollaan puhuttu asiasta miehen kanssa.
Edelleenkin mua rassaa miehen pakolliset työmatkat (etenkin jos ulkomaille) ja kaikenmaailman pikkujoulut sun muut...mutten saa kamalaa kohtausta, hapanta naamaa näytän ja mutisen, mutta siihen se jää.
Eli, itse olin tai siis olen mustasukkainen miehen "vapaudelle"...helpottaa hirveästi elämää, kun molemmat ymmärretään etten mä vaan kykene olemaan "aidosti" iloinen siitä kun mies pääsee (tai joutuu) matkoille/juhliin yms., muttei mun tarvitsekaan...saa sitä ollakin happamen oloinen, kohtuutonta vaan se jos saan megakohtauksen sellaisista asioista mihinkä mies ei suurimmaksi osaksi voi edes vaikuttaa mitenkään.
Mieskin ymmärtää olla liikaa hehkuttamatta kun pääsee sinne ja tuonne maahan, sellaiseen taikka tuollaiseen luxus-hotelliin yms.
Mä mietin sun tapaustasi, että tuleeko sulle niitä räjähdyskohtauksia todellakin ihan ilman mitään syytä/syitä??
Kyllä mua itseänikin pelottaisi jos ei räjähtelyille mitään syytä olisi, siinä tapauksessa ottaisin asian puheeksi vaikkapa neuvolassa.
Kyllä tuo kaikkien opusten mukaan on normaalia. Itsekin olen tosi äkkipikainen (vaikkakin raskaus pehmensi aika paljon) ja räjähtelen myöskin, sairaalloisen mustasukkainen olin jo raskausaikana. Nyt mustasukkaisuus ei enää ole niin suuri ongelma, johtunee siitä etten pitänyt ulkonäöstäni raskausaikana, ja nyt olen jo enemmän "itseni" näköinen kuin silloin. Enää en pelkää että hän jättää meidät.
Meidän vauva on vasta n. 4 vk vanha. Kuinka usein saat näitä raivareita? Onko miehesi suoraan sanonut ettei jaksa kuunnella niitä? Tilanne on teillä ilmeisesti jatkunut jo pitkään? Jos se sinua itseäsi kiusaa niin ota ihmeessä puheeksi neuvolassa! Apua saa kyllä.
Itse pistän vielä oman olotilani täysin hormonien piikkiin enkä ajattele tätä vielä masennuksena. Pinna on välillä tosi kireällä, mutta ajattelen näin että se johtuu siitä että ennen asiat on järjestyneet sillä lailla kuin minä olen halunnut ja tämä vaatii totuttautumista. Jos tilanne itselläni menee huonompaan suuntaan niin otan neuvolassa puheeksi jo oman terveyteni takia.
jälkeen ollut mustasukkanen ja ailahteleva..nyt kun poika on 9kk on pikkuhiljaa tasottunut..paitsi mustasukkasuus, sillä en ole edelleenkään sinut muuttuneen kroppani kanssa joten:(