Ei, et se ole sinä. Et soita ja kerro että sittenkin rakastat minua. Et tule sitä koskaan tekemään. Et edes myöntäisi, että kaipaat minua. Joskus soitat ja kaipaat sänkyyni, ei muuta. Ei kaipausta, ei rakkautta. Olen vain kone sinulle.
puhelin soi
sinäkö?
51736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
toivoisin niiiiiiiiiiin että eräs mies soittaisi ja sanoisi eronneensa naisestaan ja haluavansa minut ja rakastavansa mua... mutta turhaan... mix elämä on niin pas-kaa... mix rakkaus on niin vaikeaa? ja satuttavaa..
...ja kertoi eronneensa. Kutsui kotiinsa (siihen heidän entiseen yhteiseen). Oli melkoinen kynnys sinne lähteä. Yön vietin hänen vieressään, tuli olo kuin olisin tullut kotiin. Aamu koitti, lähdin kotiin. Aamulla viesti, kysyi miten voin. Vastasin, ja sen jälkeen ei mitään.
Heräsi toivo, ja yhtä nopeasti sammui usko.
En jaksa enää ikävöidä häntä, olen tehnyt niin viimeiset kolme vuotta. Ja nyt, kun hän on vapaa, hän ei enää halua minua.
olkoon tunnistin.....?
Voit käydä lukemassa tarinani täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000025197231
Vaikka kaiken piti mennä hyvin näin, en saa toista miestä mielestäni. Olen nyt yli kuukauden yrittänyt elää valheessa ja mieheni tietää kyllä. Onneksi pystymme puhumaan. Eihän se hänellekään helppoa ole, mutta kun ei hänkään tiedä mitä tehdä. Olemme mieluummin yhdessä kuin molemmat yksin, kun meillä kuitenkin toimii elämä niin hyvin yhdessä.
Katselen toisen miehen kuvia netistä ja muistelen viimeistä puheluamme. Sain sellaisen kuvan, että tämä oli vain järkiratkaisu, ei muuta. Tottakai hän rakastaa nykyistään, mutta se ei tainnut olla syy jäädä hänen kanssaan yhteen.
Odotan joka hetki, että ovikello soisi ja hän olisi siellä. Tai puhelin. Tai sähköpostissa jokin viesteistä olisi häneltä. Olen fyysisesti kipeä kun ajattelen koko ajan vain häntä ja kärsin kun en voi häntä saada tai edes olla onnellinen oman mieheni kanssa.
Ainoa lohtuni on ajatella niin pitkälle tulevaisuuteen, että se ei ole edes realistista. Ajattelen, että kyllä elämässäni on seuraavan viiden vuoden sisällä tapahtunut jo jotain hyvääkin ja toivottavasti voin sitten olla onnellinen. Sitä en todellakaan tällä hetkellä ole.
mie en kyllä ruikuta tolleen..vaik kone kuulemma olinkin..:)...ei tupata jos ei tykätä..