Se mies jonka haluan

Mitä teen, olen rakastunut. Olin joskus avioliitossa ja silloin meillä oli ystävänä tosi ihana pariskunta, tavallaan työn kautta. Lähinnä ex:än työkaveri ja hänen avovaimo. Sitten vuosien, vuosien jälkeen tapasin tän miehen, oltiin samassa porukassa bilettämässä ja lähdettiin jatkoille. Lopulta oltiin kahdestaan ja miten siinä nyt sitten niin kävi, luikin aamulla kotiin huonoinen ominetuntoineni. Meni aikaa, tosi kauan, tavattiin taas miehen kanssa, kuinkas siinä sitten kävikään. Seuraavalla kerralla ihanan illan jälkeen kehotin häntä menemään kotiin, koska omatuntoni ei kestä enää tavata häntä niin lähekkäin, kuin mitä sekin ilta olisi antanut ymmärtää... Kunnes taas tavattiin helluntaiviikonloppuna. Tultiin meille ja loput voin kertoa kirjeessä, vaikka en ihan selvinpäin ollutkaan. Hän poistui aamuyön tunteina, teeskentelin nukkuvaa, vaikka halusin hänen jäävän aivan sairaasti. Unelmoin, haaveilen ja rakastan, mutta mussa ei oo munaa tehdä sitä hänelle selväksi, koska en halua loukata sitä avopuolisoa. Me ollaan tän naisen kans kavereita, hän arvostaa mua, vaikka en arvostusta ansaitse. Olen sika rakastunut hänen mieheensä. Tää mies ei ole mikään casanova, vaan maailman herkin taiteilija. Vaikea ihminen mutta niin ehdoton siinä missä hän on hyvä. Arvostan hänta suuresti- ja rakastan. Olen aivan aseeton ja neuvoton, antaisin kaikkeni hänen edestään, ottaisin hänet luokseni koska vain, mutta en vain osaa kertoa enkä pukea sanoiksi sitä tunnetta, mikä mulla on tätä miestä kohtaan. Ja kaikkea värittää tää huono omatunto. Mitä mun oikeesti pitää tehdä?
81598
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

"Tää mies ei ole mikään casanova, vaan maailman herkin taiteilija...
Arvostan hänta suuresti- ja rakastan."

Joopajoo. Minun mielestäni maailman herkin sankarimies
ei ole sellainen, joka panee vieraita naisia kumppaninsa
selän takana. Aina kun on vierasta naista tarjolla, niin
herra pyhimys hyppää vieraan naisen sänkyyn. Tuollaistako
miestä pitäisi arvostaa?

Äänestä
  • Ja sinä vielä väität itseäsi sen vaimon kaveriksi, vaikka
    panet hänen miestään? Hävettääkö edes katsoa sitä naista silmiin?
    Mahtaisiko vielä arvostaa sinua, jos tietäisi mitä puuhaat
    hänen miehensä kanssa?

    Äänestä

  • Sama tyyppi kirjoitti:

    Ja sinä vielä väität itseäsi sen vaimon kaveriksi, vaikka
    panet hänen miestään? Hävettääkö edes katsoa sitä naista silmiin?
    Mahtaisiko vielä arvostaa sinua, jos tietäisi mitä puuhaat
    hänen miehensä kanssa?

    niin ihana mies...niin luuletko ettei se petä myös sinua sitten jos hänet "omaksesi" saisit?Jos hän nyt jo pettää nykyistään...herää pliis tähän maailmaan.Ja voiko hän taas luottaa sinuun kun olet valmis rikkomaan toisen parisuhteen etkä arvosta etkä kunnioita toisen omaa?Mietippä omalle kohdalle...käännä tilanne toisin päin ja mieti miltä se sinusta tuntuisi.Ei ihminen saa aina olla niin itsekäs...

    Äänestä

yök-yök-yök-yök-yök-yök-yök-yök-yök-yök-yök-yök... Siinäpä naisella "ystävä".

Äänestä

Eikö noi sanat lue sun kortissa? Hieman menee sekaisin tuon sun tekstin kanssa.

En kyllä sanoisi tuota hetken huumaa ja kotiin menoa rakkaudeksi, mutta jokainen tulkitsee sen omalla tavalla. Kyllähän se yleensä on että sitä mitä ei saa, sen haluaa ja kuvittelee sen olevan todellisuutta parempaa siksi kun sitä ei saa.

p.s. ei sun enää tarvii miettiä että loukkaisit miehen puolisoa kertomalla tunteistasi, olet sen jo tehnyt.

Äänestä

"siinä nyt sitten niin kävi", toisella kerralla siinä taas "kävi niin" ja ilmeisesti kolmannellakin kerralla "niin vaan pääsi tapahtumaan"?

Itse ajattelen, etteivät asiat vain "käyneet niin" vaan teitte molemmat tietoisen valinnan. Ja kuten joku muukin jo kirjoitti, minäkään en paljon arvostaisi saati kunnioittaisi miestä, joka tekee tuollaisia valintoja.

Mitä teet? Joko kerrot miehelle, mitä tunnet häntä kohtaan tai sitten et. Ehkä hän jättää puolisonsa sinun takiasi, tai sitten ei. Jos hän valitsee sinut, saat mitä tilasit.

Valitettavasti minun on vaikea tuntea empatiaa sinua kohtaan. Periaatteessa sinä sinkkuna et petä ketään, vain parisuhteessa oleva voi pettää, mutta empatiapisteeni romuttaa tieto siitä, että kyseessä on kaverisi mies.

Äänestä

... sillä sinä olet nyt heikko ja yksinäinen. Jos on rakkautta, se olisi ollut sitä jo kauan sitten!

Äänestä

Ajattele, jos olisit ottanut maksun kayvan kurssin mukaan joka kerrasta kun viihdytit tuota niin ihanaa toisen naisen miesta, sinulla olisi pieni pesamuna kasvamassa.

Se on mita ammattisiskosikin tekevat.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Tosinainen kirjoitti:

Mitä teen, olen rakastunut. Olin joskus avioliitossa ja silloin meillä oli ystävänä tosi ihana pariskunta, tavallaan työn kautta. Lähinnä ex:än työkaveri ja hänen avovaimo. Sitten vuosien, vuosien jälkeen tapasin tän miehen, oltiin samassa porukassa bilettämässä ja lähdettiin jatkoille. Lopulta oltiin kahdestaan ja miten siinä nyt sitten niin kävi, luikin aamulla kotiin huonoinen ominetuntoineni. Meni aikaa, tosi kauan, tavattiin taas miehen kanssa, kuinkas siinä sitten kävikään. Seuraavalla kerralla ihanan illan jälkeen kehotin häntä menemään kotiin, koska omatuntoni ei kestä enää tavata häntä niin lähekkäin, kuin mitä sekin ilta olisi antanut ymmärtää... Kunnes taas tavattiin helluntaiviikonloppuna. Tultiin meille ja loput voin kertoa kirjeessä, vaikka en ihan selvinpäin ollutkaan. Hän poistui aamuyön tunteina, teeskentelin nukkuvaa, vaikka halusin hänen jäävän aivan sairaasti. Unelmoin, haaveilen ja rakastan, mutta mussa ei oo munaa tehdä sitä hänelle selväksi, koska en halua loukata sitä avopuolisoa. Me ollaan tän naisen kans kavereita, hän arvostaa mua, vaikka en arvostusta ansaitse. Olen sika rakastunut hänen mieheensä. Tää mies ei ole mikään casanova, vaan maailman herkin taiteilija. Vaikea ihminen mutta niin ehdoton siinä missä hän on hyvä. Arvostan hänta suuresti- ja rakastan. Olen aivan aseeton ja neuvoton, antaisin kaikkeni hänen edestään, ottaisin hänet luokseni koska vain, mutta en vain osaa kertoa enkä pukea sanoiksi sitä tunnetta, mikä mulla on tätä miestä kohtaan. Ja kaikkea värittää tää huono omatunto. Mitä mun oikeesti pitää tehdä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu