Täydellinen suhde?

sekä että kumpaakin ollaan...mun mielestä.

sanotaan nyt niin et täydelliseen suhteeseen pitäis kunnolla antautua mut kaveruus on sitte aina vain kaveruutta ei sitä voi oikein täydelliseks suhteeks kutsua.

Eihän suhteet ole enää kuin teini-iässä: bestis oli se naapurin "pissaliisa" joka oli aina samaa mieltä kaikessa tai sit vedettiin turpaan toisiaan ostarilla, ja poikaystävä oli se kirottu kusipää, joka ei koskaan soittanu vaan hengas sen ellottavan Minden kanssa joka ei ees osannu käyttää Miss Sixtyjä.
Ei vaan.
Mun suhteessa on niin, että jaetaan kaikki salaisuudet, niitä ei ole, tekemisissä eikä muissakaan sielunasioissa. Ollaan hyviä kavereita, ystäviä, sielunystäviä, ja rakastetaan toisiamme. Kai täydellisessä suhteessa pitää tulla ennen kaikkea toimeen, ettei toiselta tarvi salailla mitään. Ja että toiselle voi olla rehellinen tunteissaan, ei tarvi pelätä toisen reaktioita. Paitsi jos läimii päin pläsiä.
- Not Too Much As A Friend

Täydellisessä suhteessa tuntuu kuin olisi löytänyt sielunkumppaninsa, tuntee kemian ja himon toiseen sekä ollaan henkisesti samalla aaltopituudella..

Ainakin noin ajattelen, mutten haaveile..naimisissa kamunsa kanssa..

nimimerkki. sellaista ei olekaan kuin täydellinen..

Kyllä minä ainakin voisin väittää, että avomieheni on myös ehdottomasti paras ystäväni. Hän on se joka kuuntelee, tukee ja on Ystävä isolla Y:llä silloin kun on tosi kyseessä. Toki minulla on hyviä ystäviä muutenkin, mutta koska tämä on ihminen, jonka kanssa jaan arkeni, elän elämäni, kasvatan lapseni, kohtaan pahimmat pelkoni ja vastoinkäymiseni, hänen on parempi olla paras ystäväni!

Eikä se vie yhtään tilaa rakastavaisen roolilta ;)

Ja mitä täydellisyyteen tulee... täydellinen on se, jossa on sopivasti ja sopivia vikoja.

Täydellisyyteen kai on kaikilla aina matkaa.. Olen kuitenkin kaikin puolin tyytyväinen avioliittooni, varsinkin siltä osin ettei koskaan tarvitse pelätä "entä jos mies saa selville..", mies kun kaiken jo valmiiksi tietää, salaiset haaveet ja synkät salaisuudet jne., ja jos jotakin joku toinen ehtisikin ensin kertoa, ei mies siitä nokkiinsa ottaisi kun tietää että aioin kertoa. Samoin on helppo luottaa mieheen, joka kertoo mitä sisällään tuntee, myös minulle kielteiset asiat.

Eli kyllä meillä ollaan parhaita ystäviä ja toisaalta hyvinkin rakastavaisia, minun mielestäni ne eivät niinkään vie toisiltaan tilaa vaan tukevat toisiaan. Romantiikka kukkii kun tunnetaan toisen ajatusmaailma ja otetaan se huomioon, ystävyys hyötyy kun toista kohtaan on jatkuva nälkä.. Vaikka tietysti aina ei toisen kanssa voi kaikesta keskustella ja tyttöystävätkin ovat naiselle tärkeitä ja miehelle omat kaverit.

kylla minä teen samoja asioita kihtattuni kanssa kun kaverettenikin..hän on ystäväni ja rakkaani:)hänelle kerron päivän kuulumiset ja ilot ja surut koska ei kaverit ole aina kuuntelemasa