eilen meni lopullisesti välit poikki miehen kanssa,vaikka molemmat rakastetaan toisiamme. monta kertaa on erottu ja taas yritetty,nyt täytyy antaa periksi,kun satutetaan vaan toisiamme.ollaan niin erilaisia,että yhteiselo ei suju ja ollaan jo pitkään ajauduttu erilleen.lisäksi olin masentunut jo valmiiksi ja nyt vielä pitäisi selvitä elämäni vaikeimmasta erosta...millä ihmeen konstilla voi päästä yli ihmisestä jota rakastaa,kun on voimat muutenkin aivan loppu? tätäkö tulee koko loppuelämä olemaan,exän miettimistä ja itkua?
auttakaa,pliis.miten voin hyväksyä tosiasian että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta,se sattuu niin helvetisti,vaikka oli yhteiselokin ajoittain hyvin kivuliasta.
miten tälläisessa tilanteessa voi selvitä,pystynkö koskaan jatkamaan elämää?
auttakaa,pliis.miten voin hyväksyä tosiasian että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta,se sattuu niin helvetisti,vaikka oli yhteiselokin ajoittain hyvin kivuliasta.
miten tälläisessa tilanteessa voi selvitä,pystynkö koskaan jatkamaan elämää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jatkamaan elämääsi... annat vain niiden kipeiden tunteidenkin tulla ja käyt ne läpi, se vahvistaa... lohduttavaa näissä vaikeissakin suhteissa on että niissä oppii itsestään ja tietää millaisen kumppanin vierelleen haluaa...
Se raastaa , koskee ja tuska on aivan hirveä. Mutta selviät, päivä kerrallaan. Muistan hetkiä joistakin päivistä saman kokeneena,kuinka itkin lumihiutaleiden kanssa yhtä aikaa. Ajattelin,että en selviä,mutta arki ja lapset sekä työ pitivät järjissään. Ensimmäinen vuosi oli kaaosmaista, nyt jälkikäteen ajateltuna, en ymmärrä kuinka olen selvinnyt. Nyt olen paljon vahvempi, enkä pelkää, sillä elämä kantaa. Yksin on tosi kurja olla, varsinkin tänään, lapset ovat poissa ja uni ei tule, kyllä sitä kaipaisi toisen kainaloon... ehkä sitten joskus, kun on sen aika. Voimia ja jaksamisia sekä aurinkoisia kesäpäiviä. Sinä selviät kyllä !!
elämä on...
siinä menee aikaa. Itsellä erosta 6 kk ja tekee kipeää vieläkin..mutta pikkuhiljaa olen huomannut että niitä iloisia päiviä tulee kokoajan enemmän..Pohjalla käytiin kyllä ja lääkärissäkin kävin =( Ja alan tajuamaan että eihän koko suhde edes oikein toiminut. Tsemppiä!
Älä ainakaan tee sitä, että hankit itsellesi "lohduttajan" eli ajaudut uuteen suhteeseen vain unohtaaksesi vanhan.
Itse jouduin laastariksi, osin tietämättäni, osin typeryyttäni. Olivat exän kanssa eronneet ja palanneet yhteen useita kertoja. Mulle vakuuteltiin, että tämä ero oli lopullinen. Mutta sitten päättivät vielä kokeilla, ja mut lempattiin. Tuli vedätetty, hyväksikäytetty ja paskamainen fiilis.
On siis lopullisia ja "lopullisia" eroja...