Soittolistat ja niiden mielekkyys

tänään kotimatkalla tulin erehdyksessä laittaneeksi radion päälle, ylex sattumoisin. sieltä tuli sitä perinteistä geneeristä radiopoprokkia. sellaista ihan kivaa, harmitonta. se erehdys sai minut ajattelemaan radioiden soittolistojen mielekkyyttä. niistähän on puhuttu jo kerran jos toisenkin, mutta kerta kiellon päälle. päätinkin etsiä ylen sivuilta loogista selistystä siitä miksi soittolistat ovat olemassa ja miksi ne rakentuvat niin kuin tekevätkin.

ja siellähän olikin Heikki Hilamaan artikkeli puolustamassa soittolistoja. mukana on ihan suht' hyviä perusteluja soittolistojen olemassaololle ja sitaatteja siitä jutusta tuleekin viljeltyä sitten siellä täällä omaa faabeliani. sinänsä hassua että ekskursiolla ylessä aikoinaan, samainen herra kuittasi soittolistojen olemassa olon toteamalla vain että sitä yleisö haluaa. no, nyt ainakin on löytynyt muitakin kriteerejä. tahdonkin huomauttaa että minulla ei sinänsä ole mitään soittolistoja vastaan, jos sellainen on oikeasti ajatuksella koottu. näenkin että kulloisenkin radioaseman profiili saattaa vaatia omia listojaan. mutta jotta soittolista toimisi muunakin kuin vain musiikin roskaruokana, niin listan pitäisi olla aseman profiilista huolimatta niin laaja, ettei se enää tunnu joltain listalta.

jos nyt pidetään ylex-asemaa esimerkkinä, kun se tuli jo mainittua. niin heidän tämän viikon soittolista koostuu 79 kappaleesta. siis noin neljästä täydestä cd-levystä. liian suppea valikoima koko viikolle. etenkin kun mm. amy winehouse, rchp ja mika esiintyvät kyseisellä listalla kukin kahdella kappaleella. ja listan on koonnut viiden hengen ryhmä... lopputulos 79 biisiä.

"Soittolista tarkoittaa listaa radiokanavan soittamista uusista tai uudehkoista kappaleista. Soittolistalla pyritään takaamaan riittävä radiosoitto mielenkiintoisille uutuuksille. " hieno ajatus vai mitä. uudehkoja kappaleita, mielenkiintoisia uutuuksia. totta onkin että ylex soittolistallaan (kuten muutkin asemat aika pitkälti) soittaa uudehkoja kappaleita. tosin vastaavasti se uusi kappale tuntuu nopeasti vanhalta, kun sen kuulee liian usein viikon aikana. halusi sen kuulla tai ei. ne samaiset kappaleet kun soivat kaupoissa, ym. mutta hyvä on, nehän ovat uusia kappaleita. eli oikeastaan juuri sitä mitä yleisö varmasti haluaa. onko Hilamaa siis oikeassa. osittain kyllä. kun katsotaan käsitteillä olevan soittolistan artisteja, mm. edellämainitut amy winehouse, rhcp ja mika. kuten myös apulanta, linkin park, the ark, timo rautiainen, gwen stefani, hanna pakarinen, indica, pmmp, sturm und drang, etc. valtaosa listan esiintyjistä ei todellakaan edusta mitään uutta musiikkia siinä suhteessa, että näitä bändejähän kuulee koko ajan ja kaikkialla. mutta ne biisit, nehän ovat uusia. uusiapa hyvinkin, mutta onko jokin linkin parkin tuorein sinkku enää mikään varsinaisesti mielenkiintoinen uutuus. olisiko senkin paikan voinut antaa jollekin yhtä hyvälle bändille, joka ei vain vielä ole saanut jalansijaa. no, mutta miksi jonkin radioaseman soittolistan pitäisikään tuoda uusia artisteja esille? Hilamaa vastatkoon siihen: "Uskomme, että laajan radiotarjonnan vuoksi uusien artistien esiintuominen on mahdotonta ilman järjestelmällistä radiosoittoa." miksi siis valtaosa listasta on täytetty vanhoilla tutuilla? jokaista suurelle yleisölle vielä hetki sitten tuntematonta winehousea kohtaan on samaisella listalla tusina vanhaa tuttua apulantaa, etc.

suppea soittolista. joka on koottu vain ns. varmoista radiopopeista on looginen silloin kun kyseessä on jokin mainosrahoitteinen radioasema. ei silloin kun kyseessä on yleisradion asema. jos nrj on radiomaailman filmtown, niin ylex on radiomaailman kirjasto. ja ylex:n velvollisuus on viihdyttämisen lisäksi vielä avata meille uusia maailmoja. tai ainakin antaa mahdollisuus siihen. antaa nrj:n ja kumppaneiden tarjota sitä mitä yleisö haluaa. antakoon ylex sitä mitä yleisö ei tiedä vielä haluavansa, ja kenties haluaisi jos vain tietäisi sen olemassaolosta. mikä sitten olisi sellaista jollaista yleisö haluaisi? kaikkea. kyse onkin enemmän siitä missä järjestyksessä kappaleet soitetaan ja millä kappaleella annetaan sen uuden artistin tulla ensin esille. minä unelmoin radioasemasta joka antaa jokaiselle toimittajalleen mahdollisuuden soittaa ihan mitä haluaa (erikoisohjelmat erikseen.) halusi se toimittajat sitten soittaa tunnin verran linkin parkia, apulantaa, tms. se suotakoon. mutta tärkeintä on, että toimittaja itse olisi valinnut sellaista musiikkia johon itse uskoo. rakenne on tärkein. kuin silloin kun kasaat sitä mixlevyä. flown pitää olla hyvä. jos rakenne toimii, niin musiikkivalinnat voivat hypätä joutsenlammesta laibachiin.

en usko etä vapaat valinnat karkoittaisivat kuulijoita. ja perustelen sen sillä, että töissä soittaessani musiikkia, kuulen toistuvasti sen "mitä tää on? tosi hyvää"-virkkeen. ja tosiaan, oli se sitten zeromancer, dead can dance, jacknife lee, tai clock dva. kyse ei ole siitä etteivätkö näidenkin mainittujen esittäjien musiikki olisi radioystävällistä. vaan siitä että perus radionkuuntelija ei tiedä niiden olemassaolosta, ellei joku muu satu altistamaan niiden vaikutukselle. ymmärrän täysin etteivät kaupalliset radiot uskalla ottaa näin suurta harppausta, mutta jonkun ylex:n pitäisi pystyä uskaltamaan. ja jokainen radio mafian alkuajat muistava, varmasti muistaa myös sen, että silloin kyseinen asema tutustutti moneen uuteen hyvään bändiin, juuri tuolla kokeilutavalla.

"Se (soittolista) on työväline, jolla säädellään ja hallitaan radiokanavan musiikkipolitiikkaa. " totta tosiaan, ikävä kyllä. sillä hallitaan liikaakin. sillä aiempien viikkojen ylex-soittolistat ovat lähes identtisiä tuoreimman kanssa.

on helppo todeta että soitamme sitä mitä yleisö haluaa. ja tottakai massayleisö haluaa ari koivusen kiukunaa, jos sitä tarjotaan/tyrkytetään. mutta joku marilyn manson fanikin, joka toistuvasti toivoo sitä tainded love-coveria voisi pitää muistakin saman genren edustajista. mutta niitä ei vain anneta tarjolle... koska se marilyn manson on niin tunnettu, että siihen on turvallisempaa panostaa. ja miksi, jos listalle laitetaan kaksi red hot chili peppersin biisiä, pitää niiden molempien olla tuoretta tavaraa. sen sijaan että siellä soi hump de bumb ja desecration smile. siellä voisi soida hump de bumb ja vaikkapa punk rock classic. jos kerran pitää laittaa vanha tuttu yhtye esille ja vieläpä kahdesti, niin annettakoon uusi elämä myös samaisen yhtyeen vanhemmalle tuotannolle. tai ylipäätään jollekin hieman tuntemattomalle biisille samaiselta yhtyeeltä. sellainen kappale jota ei kuule siellä nrj:lla, tms.

tiedän ettei minun ole mikään pakko kuunnella radiota, ja näin ollen en niin teekään. mutta ajattelu siitä ettei asema yhden kuulijan menetykseen kaadu, on uhmakasta. kun sen pitäisi olla niin, että miten se aseman valikoimaan pettynytkin lammas saadaan takaisin ruotuun. älkää antako toimittajille vapautta valita omaa musiikkiaan, mutta tehkää listoista niin laajoja, ettei niiden kohdalla tule ajatelleeksi niiden olen vain jotain listoja.

seuraavan tunnin aikana minä soittaisin:
Annie -chewing gum
Emf -let's go
John Foxx -the noise
Jerry Goldsmith -Alien main title
Cocteau Twins -watchlar
Goblin -L'alba dei morti viventi
the Colourfield -monkey in winter
Leonard Nimoy -spock thoughts
ei luonnollisesti kaikkien makuun, tai edes kovinkaan monipuolisesti. mutta jos tuossa pienessä määrässä on paljon radiolle sopivaa tavaraa, sellaisena jota kaikki eivät tienneet olevan olemassakaan.
(nuo kappaleet soivat tätä kirjoittaessani, joten siksi listasin ne.)

Se on enemmän kuin radio