Olemme olleet miehen kanssa yhdessä 10 vuotta joista naimisissa 8. Lapsia on kaksi alle kouluikäistä. Rakennusprojektimme on loppusuoralla.
Joskus vuosia sitten mies jäi kiinni pettämisestä ja siis pettämisistä, humalapäissään tehtyjä erehdyksiä, sanoi. Asuimme hetken erillämme ja sitten päätimme vielä kokeilla.
Nyt taas tuntuu pahalta. Tuntuu ettei mies arvosta tai välitä enkä todellakaan luota häneen yhtään. On tehnyt ihmellisiä tempauksia nyt lähiakoina (mm. lähtenyt kavereiden kanssa ulos, ilmoittamatta) ja jälkeen päin pyytää kovasti anteeksi. Nyt viimeisen tapauksen jälkeen ei pahemmin pyydellyt eikä oikeastaan suostu edes keskustelemaan vaikka yritän. Sanoinkin hänelle että ei taida mies edes haluta "korjata" tms. välisiämme asioita. Sanoo että haluaa mutta teot puhuvat toista, ei siis tee asian eteen mitään.
Nyt on ollut toista viikkoa aika hiljaista kotona, ei pahemmin puhuta puolin ja toisin. Olen yrittänyt keskustella ja selvittää asioita mutta en enää jaksa. Jos mies oikeasti välittää niin luulisi haluavan korjata mokansa.
Onko tässä oikeasti muuta vaihtoehtoa kuin ottaa asumusero? Tai jopa avioero.
Joskus vuosia sitten mies jäi kiinni pettämisestä ja siis pettämisistä, humalapäissään tehtyjä erehdyksiä, sanoi. Asuimme hetken erillämme ja sitten päätimme vielä kokeilla.
Nyt taas tuntuu pahalta. Tuntuu ettei mies arvosta tai välitä enkä todellakaan luota häneen yhtään. On tehnyt ihmellisiä tempauksia nyt lähiakoina (mm. lähtenyt kavereiden kanssa ulos, ilmoittamatta) ja jälkeen päin pyytää kovasti anteeksi. Nyt viimeisen tapauksen jälkeen ei pahemmin pyydellyt eikä oikeastaan suostu edes keskustelemaan vaikka yritän. Sanoinkin hänelle että ei taida mies edes haluta "korjata" tms. välisiämme asioita. Sanoo että haluaa mutta teot puhuvat toista, ei siis tee asian eteen mitään.
Nyt on ollut toista viikkoa aika hiljaista kotona, ei pahemmin puhuta puolin ja toisin. Olen yrittänyt keskustella ja selvittää asioita mutta en enää jaksa. Jos mies oikeasti välittää niin luulisi haluavan korjata mokansa.
Onko tässä oikeasti muuta vaihtoehtoa kuin ottaa asumusero? Tai jopa avioero.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Kuulostaa kovin tutulta. Onneksi tuo aika on jo taakse jäänyttä elämää.
Tuntuu tosi kurjalta jos toinen ei kunnioita eikä puhu.
Itse toki teet päätöksesi, mutta suosittelen sinua tarkkaan kuntelemaan sisintäsi. Saatko sitä mitä haluat? (Suhteessa pitää tehdä kompromisseja, mutta jos asiat tehdään aina niinkun toinen haluaa, tai hän sanelee ehdot jne, se ei ole oikein.)
Itse en kadu päätöstäni, kun aikanaan lähdin huonosta suhteesta pois. Suurinpiirtein samaa kaavaa meni.. talo, pettäminen, uudelleen yrittäminen. (Mies petti, en minä).
Olin pari vuotta eron jälkeen issekseni ja kävin kovan tunne vyörytyksen läpi. Syyttelin itseäni jne. (Mitä jos olisin tehnyt niin tai näin , olisiko asiat toisin jne..).
Vajaa kaksi vuotta sitten tapasin miehen, joka on osoittanut minulle, että tein oikean ratkaisun. Hän kunnoittaa minua, luotan häneen täysin, hän kuuntelee mielipiteitäni, halaa, suutelee, läpsäyttää ohimennen takamukselle. Laittaa viestiä päivällä töihin jne.
Tämä on sitä mitä odotin ja sen sain.
Tämä on vaan minun tarina ja sinä teet omat päätöksesi.
Toivotan todellakin voimia sinulle selvitä tuon vaiheen yli, oli lopullinen päätös sitten mikä tahansa.