Kirjoitan tämän nettiin ihan vaan siksi, että kiinnostaa saada kommentteja. Samalla saan varmaan ajatuksiani selväksi.
Olen 28 vuotias mies. Olen seurustellut kaksi kertaa. ensimmäinen suhde alkoi 17 vuotiaana ja päättyi ollessani 22. Juttu loppui naisen kiinnostumisen lopahtamiseen pettämiseen. Hän siis petti. Olin rakastunut ja pettäminen rikkoi todella pahasti. koska olen sitoutuvaa sorttia (jos ollaan yhdessä niin sitten ollaan. Välimalleja ei ole!) Koskaan en saanut tietää todellista syytä siihen, miksi hän minusta halusi eroon.
Toinen suhde alkoi kesällä 2000. Jutussa oli hankaluuksia, niinkuin aina ihmissuhteissa, mutta olin sitoutunut ja halusin jatkaa. Akka ei vaihtamalla parane, sanotaan. Nainen halusi 4 vuoden jälkeen aikaa miettiä, mitä oikein halusi ja asia luvattiin käsitellä siististi loppuun, kävi miten kävi. Ja kävihän sitä. Nainen alkoi seurustella entisen kämppäkaverini kanssa (tiesi ongelmistamme, muttei kertonut lämmittelevänsä samaa naista) ja sen sijaan että oma suhteemme olisi naulattu ensin arkkuun, pamautti naisihminen tiedon uudesta suhteesta TEKSTIVIESTILLÄ! Maailma mureni taas ja nyt kokoan itseäni taas uusiin seikkailuihin. Viittä vuotta ei kuitata tekstiviestillä, vai kuitataanko?
Usein puhutaan, että miehet eivät osaa sitoutua. En uskonut, että se omalla kohdallani tulisi ikinä pitämään paikkaansa, mutta nyt näyttää siltä, että liityn näiden "sitoutumattomien" joukkoon ihan vaan turvatakseni mielenterveyteni.
Olen 28 vuotias mies. Olen seurustellut kaksi kertaa. ensimmäinen suhde alkoi 17 vuotiaana ja päättyi ollessani 22. Juttu loppui naisen kiinnostumisen lopahtamiseen pettämiseen. Hän siis petti. Olin rakastunut ja pettäminen rikkoi todella pahasti. koska olen sitoutuvaa sorttia (jos ollaan yhdessä niin sitten ollaan. Välimalleja ei ole!) Koskaan en saanut tietää todellista syytä siihen, miksi hän minusta halusi eroon.
Toinen suhde alkoi kesällä 2000. Jutussa oli hankaluuksia, niinkuin aina ihmissuhteissa, mutta olin sitoutunut ja halusin jatkaa. Akka ei vaihtamalla parane, sanotaan. Nainen halusi 4 vuoden jälkeen aikaa miettiä, mitä oikein halusi ja asia luvattiin käsitellä siististi loppuun, kävi miten kävi. Ja kävihän sitä. Nainen alkoi seurustella entisen kämppäkaverini kanssa (tiesi ongelmistamme, muttei kertonut lämmittelevänsä samaa naista) ja sen sijaan että oma suhteemme olisi naulattu ensin arkkuun, pamautti naisihminen tiedon uudesta suhteesta TEKSTIVIESTILLÄ! Maailma mureni taas ja nyt kokoan itseäni taas uusiin seikkailuihin. Viittä vuotta ei kuitata tekstiviestillä, vai kuitataanko?
Usein puhutaan, että miehet eivät osaa sitoutua. En uskonut, että se omalla kohdallani tulisi ikinä pitämään paikkaansa, mutta nyt näyttää siltä, että liityn näiden "sitoutumattomien" joukkoon ihan vaan turvatakseni mielenterveyteni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Musta on parempi etsiä uusi, jos toinen ei halua sitoutua. Ei toista voi väkisin pitää ja kuka ketään väkisin haluaisikaan. Naiset kyllästyy ihan siinä määrin missä miehetkin, mutta monesti miehet toimii niin, että ne pettää salaa eikä millään päästäisi irti siitä vanhastakaan naisestaan. Itse en lukeudu tuollaisiin naisiin, jotka suhteen aikana alkavat etsimään uutta, pettämään. Minulla on 3 suhdetta ollut. 2 Lopetin itse ja yhden halusi mies lopettaa. Itse en tätä miestä, joka halusi lopettaa olisi tuskin koskaan jättänyt. Ei olisi ollut mitään syytä. Olen itse lopettanut nuo kaksi suhdetta, kun ne eivät ole tuntuneet hyvältä. Toisen loppuessa sain kokea olevani todella kamala ihminen, vaikka yritin lopettaa suhteen "siististi". Eron sattuessa siitä tuntuu aina jäävän paha maku suuhun molemmille. On siinä lopussa sitä pettämistä tai ei. En ole itse silti ajatellut alkaa pettämään tai lopettaa Sen Oikean etsimistä. Kun tai jos se löytyy, niin molemmat ovat valmiita sitoutumaan. :O)
Minun seurustelusuhde kaatui pari kuukautta sitten. Olimme olleet yhdessä reilut neljä vuotta. Mies ilmoitti tekstiviestillä, haluavansa erota toisen naisen tyköä. Minäkään en ymmärrä miten neljä vuotta yhdessä oltua voi tekstiviestillä kuitata nuo vuodet. Mihin se toisen kunnioitus katoaa, tai edes rippeet siitä?¨Hän sanoi, että rakkaus on loppunut ja että hän ei ole ollut onnellinen kanssani. MIten sen rakkauden tunteen saa pois itseltä? Minne sen voi heittää, en haluaisi enää surra..mutta en kai ole valmis vielä luopumaankaan tunteesta.
Nyt olen tottulemassa elämään yksin, ensimmäistä kertaa elämässäni.. Eniten sattuu, kun näkee että entiselläni on elämä reilassa: paljon ystäviä ympärillä, hän on nyt onnellinen, käy treffeillä (vaikka sanoo ettei ole kiinnostunut), juo joka v-loppu.. Ja sitten sitä yrittää verrata omaan elämään. ja ei hyvältä näytä.
Tässäpä tämän verran minun elämästä