Kuinkapaljon ihminen voi jaksaa ja kestää kaikkea sen jättämättä jälkiään? onko kenelläkään samantyylisiä kokemuksia? Eli minulta kuoli kolme todella rakasta ja tärkeää ihmistä yhden kuukauden aikana ja jokainen oli erillinen ja ennalta arvaamaton tapaus... samaan rytäkkään jäin yksin lasteni kanssa eli mies otti ja lähti... tästä kaikesta on kolmekuukautta aikaa ja lo on aika rikki, välillä tuntuu että ei tästä voi selvitä koskaan...
Kuinkapaljon paskaa voi yhden ihmisen niskaan kaataa?
surunenkeli 80
83182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli oikeastaan mitään paskaa ei kukaan kestä ilman että jälkiä jäisi.
Selvitä silti voi.
Toivon sinulle sitä.
Dearest surunenkeli80.
Olen tosi pahoillani menetyksistäsi.Ei tuollaisesta voi selvitä ilman jälkiä.Mutta ei ole tarkoituskaan.Kummallisinta tässä kaikessa on juuri se,että samoja ihmisiä koetellaan jatkuvasti ja kovalla kädellä...Kaikki niskaan heitetty paska on juuri sitä,mikä pakottaa ihmisestä esiin sen uskomattoman voiman mitä meissä on.Vaikka tuntuisi kestämättömältä ja siltä ettei huominen tule olemaan yhtään parempi kuin tämäkään päivä,on vaan jaksettava.Sillä eräänä päivänä "unohtuu" huomaamattaan ajattelemaan sitä miten ihana kesäpäivä on tai miten mukavia ihmisiä ympäriltäsi löytyy...se päivä ei ole tänään eikä huomenna,mutta jossain tulevaisuudessa kuitenkin.Ja sillon huomaa että onkin jaksanut.jos ei omilla avuilla niin sitten muiden ihmisten kannattelemana...Täältä niitä löytyy jos ihan siinä lähellä on tyhjempää...
Olen itse kokenut monta menetystä ja kriisiä samaan kimppuun ja muistan miten lohduttomalta elämä tuntu...nyt odottelen mahdollista syöpädiagnoosia eikä tunnu sekään niin hyvältä...paljon halauksia ja jaksamista...kaikista kliseistä kauhein on välillä tottakin,ainoastaan aika auttaa.
Lähimmäisenrakkaudellinen osanottoni Sinulle, jota elämä kohtelee ja koettelee näin raskaasti. Minulla itselläni on surua ja ikävää, mutta niistä on tässä nyt turha kirjoittaa. Sinun suruasihan tässä käsitellään.
Haluan yrittää auttaa Sinua tekemällä erään ajatuskuvion. Lohduttaako Sua ajatella, että kuinka karmea suru on niillä vanhemmilla, joiden lapsi on kaapattu, niinkuin nut tämä pikku-Madeleinen ja monen muun lapset. Epätoivoinen kauhu, tietämättömyys ja syyllisyys painavat heitä joka sekunti. Sinulla on kuitenkin lapset, ja yritä jaksaa osoittaa heille rakkautta, se tulee olemaan heille ja Sinulle tärkeätä tulevaisuuteen saakka. Hae itse apua niin monesta paikasta kuin jaksat, älä jää yksin vaan työstä tunteitasi. Siten saat voimia jaksaa olla vanhempi lapsillesi.
Toivotan Sinulle rauhaa sydämeen edes hetkittäin ja hyviä unenlahjoja, kykyä pitäytyä rutiineissa, hoitaa kuntoasi edes joskus. Mutta en toivota Sinulle viinan höyryisiä unohduskokemuksia pullon äärellä, ne tuovat vain ongelmia mukanaan,
terveisin lähimmäinen Hämeenlinnasta!
ketkä auttavat ja ovat kokeneet samalaisia tunteita..
http://www.tukiasema.net
Rohkeasti mukaan ja voimia sinulle!
Ihmeellistä itkua kun joiltain pommitetaan talo paskaksi, ammutaan perhe ja kidutetaan huvin vuoksi. Sinä sentään voit jatkaa elämää. Monien kohtalona tulee olemaan hidas kuolema äärettömän kärsimyksen säestämänä vain sen takia, koska he syntyivät väärässä paikassa väärään aikaan. Kannattaisi varmaan miettiä, mitä oikea paska on.
ja mieti sanojasi?Jos olisit aloittajan asemassa,olisiko ajatuksen kulku sinulla silloin sama,paskaaks tässä.
"Älä kysy, miksi varjot leikkaavat tien kun se on parhaimmillaan. Miksi puut tummuvat ympäriltään juuri kun ne ovat kauneimmillaan. Miksi unelmat putoavat kuin lakastuneet lehdet jo ennen täyttymistään. Katso, ihmisen tiellä tapahtuu aina. Elämä on raju antaessaan ja ottaessaan. Älä turhaan kysele, vasta perillä ymmärrät elämän tarkoituksen.”
Kyllä sinä selviät vielä.. mulla on itsellä ollut pitkään pelkästään vastoin käymisiä jatkuvasti ..ihan kun uudesta aina selviän taas uusi.. no olen ollut tosi tiukoilla mutta pakko selvitä.. rikki oon minäkin ja tuntuu etten jaksa mutta onko vaihtoehtoja.. ei ole ..hammasta purren vaan yritän jatkaa.. sulla on kyllä tuo miehesi lähtö ettei ole sitä tukijaa.. mutta minkä takia se jätti sut nyt kun eniten olisit tarvinnu..?? täytyy ihmetellä kun ei sen vertaa sinua jääny tukemaan koska erotkin on aika surun tuottavia asioita ja kun vielä on lapsetkin mutta näytä sille ihan kiusallasi.. on sinulla lapset kuitenkin ja toivon että pääset yli .. paistaa se päivä vielä sinullekkin ja minullekkin kaiken kestämisen ohessa!! voimia sulle.. tv. paljon surrut