Porukka valittaa saamattomuuttaan ja haukkuu naisia?
Surkeaa oloa yritetään kompensoida sillä että selitetään että "pilluahan tässä vain etsitään".
Onko vaikea myöntää että haluat myös hellyyttä ja hyväksyntää?
Surkeaa oloa yritetään kompensoida sillä että selitetään että "pilluahan tässä vain etsitään".
Onko vaikea myöntää että haluat myös hellyyttä ja hyväksyntää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole vaikeaa huomata, että ainakin hellyyttä on suomalaisilta suurempien kaupunkien naisilta turha toivoa ja hakea. He haluavat vain etsiä uusia elämyksiä, uusia ihmisiä, uusia kokemuksia. Sellaista se on, kun annetaan naisille vapautta.
Sitä voisi haluta kuun taivaalta ja kuluvan viikon lottopotin, tai voi olla realisti ja keskittyä naisten kanssa vain "pillun etsintään". Ei heistä enää muuta löydy.
samallalailla kuin miehet ovat aina eläneet.
Elämyksiä etsien.
Onko se susta väärin?
Miehen elämä on vastoinkäymisten voittamista ja saavutusten rakentamista. Jotkut häntäheikit ja auervaarat sitten voivat olla enemmän elämyshakuisia, mutta heihinhän naiset silmänsä tavallisesti vain iskevätkin.
Nykyinen naisten "vapaus" näyttää tehneen heistä vain onnettomampia. Kuitenkin he pyrkivät pyristelemään siinä, koska emansipaattorisiskot, homoseksuaalit ja samaa maata olevat muut miehet yllyttävät.
Naisten on turha odottaa, että itseään kunnioittava mies kohtelisi nuoruutensa kotibileissä, yökerhoissa ja kapakoissa kuherrellutta tyttöä kuin hienoa naista, sillä tämä on käytöksellään osoittanut, että siihen ei ole aihetta.
"Naisten on turha odottaa, että itseään kunnioittava mies kohtelisi nuoruutensa kotibileissä, yökerhoissa ja kapakoissa kuherrellutta tyttöä kuin hienoa naista, sillä tämä on käytöksellään osoittanut, että siihen ei ole aihetta."
Mutta sitten kun mies alkaa kohdella ja kunnioittaa kuin hienoa naista niin nainen on ihan myyty. Itelle kävi just tällanen lottovoitto. Ite sain nuoruuteni elää ja kokeilla, kasvaa täysillä. Ja nyt on itseluottamusta sen verran että uskaltaa antaa itsensä toiselle. Näin ujolta tytöltä kuin minulta olisi muuten kai mennyt kymmeniä vuosia elämästä hukkaan.
En ymmärrä, miksi kaivoon pitää ensin hypätä, jotta tietää, että niin ei kannata tehdä. Mies kasvaa myös ajattelemalla, onko se naiselle sitten mahdottomuus?
Yleensä "nuoruuden kokeilut" johtavat päinvastoin siihen, että nainen on lopun ikäänsä epäluottavainen ja pitää osan itsestään piilossa.
Mielenkiinnosta voi kysyä: tunteeko nykyinen "lottovoittosi" nuo nuoruuden kokeilusi?
Tätä lukeville nuorille naisille on hyvä muistuttaa, että tuollaisia lottovoittoja ei paljon jaella.
Ja sitten kun pikkuneitiä alkaa kyllästyttämää niin kaivetaan jostakin joku vanha hoito tai pidetään muuten vain vakipanoa. Paskat siinä mitkään lottovoitot mitään merkitse.
disclaimer: Tekstin lukijalla on oma vastuunsa luetun ymmärtämisestä. Tekstin kirjoittaja ei persoonana tunnusta olevansa s24 keskusteluissa jatkuvasti esiintyvä stereotypia katkeroituneesta miehestä, tai mistään muustakaan lokeroitavasta miestyypistä.
"Mies kasvaa myös ajattelemalla, onko se naiselle sitten mahdottomuus?"
-luulin pitkään että se on miehille mahdottomuus. niin monta itseni kaltaista miestä tapasin. Sitä paitsi silloin etsin oikeastaan rakkautta ja naisethan rakastuu niin helposti vasta seksin jälkeen kun sitä läheisyyttä on tarpeeksi.
"Yleensä "nuoruuden kokeilut" johtavat päinvastoin siihen, että nainen on lopun ikäänsä epäluottavainen ja pitää osan itsestään piilossa."
Niin no omasta mielestäni se on enempi niin että, ensi sijaisesti pitää katsoa omia tekemisiään ettei lähde pettämään. Se kun tuli myös niin tutuksi. Kyllä sen toisen peräänkin täytyy katsoa. Sillä erohan siitä tulee jos pettää, varsinkin jos minä petän. syyllisyyttä en kanna, "meidän elämähän" joka tapauksessa alkoi vasta silloin kun me tavattiin. Mutta luotan kyllä molempiin.
"Mielenkiinnosta voi kysyä: tunteeko nykyinen "lottovoittosi" nuo nuoruuden kokeilusi?"
kyllä tietää. pakkohan siitä oli kertoa jos oli esim. joku aiheeseen sopiva hassu juttu jostain pojasta. parin miehen kanssa istunut samassa pöydässä baarissakin. ja voit arvata kuinka paniikissa olin kerrottuani siitä hänelle. (en itse ollut onneksi pöytäseurueessa tuolloin.)
olihan se vähän outoa kun huomasi ettei se toinen siitä mihinkään lähde, vaikka siihen oli jo tottunut ettei ne jaksa pysyä paikallaan kuin kuukauden.