Toivottavasti joku osais antaa mulle jotai hyviä neuvoja tähän asiaan. Nimittäin mulla on kaveri, joka ei halua puhua hänelle vaikeista asioista kasvotusten mutta mesessä aina avautuu. Mun taas on niin vaikee puhua vakavista asioista netin kautta, olisi jotenkin helpompi olla tukena kasvotusten.
Henkilö on siis miespuoleinen, minä nainen. :)
Ihan vasta hänen isänsä menehtyi ja hän haluaa jutella siitä mesessä joka on mun mielestä toisaalta hyvä mutta mulla tulee niin huono omatunto koska en vaan saa mitään järkevää kirjotettua, kasvotusten olisi taas sata kertaa helpompaa.
Kasvotusten puhuminenkin on vähän hankalaa kun kilometrejä meidän välillä monta sataa.
Haluaisin kuitenkin olla avuksi.Eikä hänellä ole juuri muita kenelle tästä puhua. :(
Sitten musta tuntuu että mitä jos kyselen liikaa, mutta hän ei itse kyllä juuri mitään kerro kyselemättä. Esimerkiksi isänsä kuolemasta hän kertoi vaan että hän kuoli mutta ei sen enempää, onko tyhmää alkaa kyselemään esim. että miksi?
Pelottaa vaan miten käy jos hän miettii koko ajan asioita yksin...
Henkilö on siis miespuoleinen, minä nainen. :)
Ihan vasta hänen isänsä menehtyi ja hän haluaa jutella siitä mesessä joka on mun mielestä toisaalta hyvä mutta mulla tulee niin huono omatunto koska en vaan saa mitään järkevää kirjotettua, kasvotusten olisi taas sata kertaa helpompaa.
Kasvotusten puhuminenkin on vähän hankalaa kun kilometrejä meidän välillä monta sataa.
Haluaisin kuitenkin olla avuksi.Eikä hänellä ole juuri muita kenelle tästä puhua. :(
Sitten musta tuntuu että mitä jos kyselen liikaa, mutta hän ei itse kyllä juuri mitään kerro kyselemättä. Esimerkiksi isänsä kuolemasta hän kertoi vaan että hän kuoli mutta ei sen enempää, onko tyhmää alkaa kyselemään esim. että miksi?
Pelottaa vaan miten käy jos hän miettii koko ajan asioita yksin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
MIKSET SOITA SILLE?? Kaippa nuo kännykät on lähes kaikilla nykyään ensin yhdesti ja vähänajan päästä uudestaan jne. jne.
Mulle ihmiset soitti aika paljon kyseli vointia ja silleen pieniki kysely jotenkin tuntui ihan kivalta.. vaikkei asia ite ollu.. ja ovat ne soittaneet uudelleenkin .. no kuolin syy oli ihan kaikkien tiijossa että sitä ne ei juuri kyselleet vaikka kyllä siitä jotain juttua oli.. soita kokeile edes..
Ei yksin suremisessa ole mitään pelottavaa, ei ulkopuolisille, eikä surijalle itselleen. Suru surraan pois ja vasta sen jälkeen elämä voi jatkua.
Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa surra. Jokainen elää ja ylipääsee surustaan omilla keinoillaan. Jos ei halua vollottaa ja avautua kaikille tai kenellekään, niin se on jokaisen surijan oma asia.
Ehkä sinun kaverisi kokee omimmaksi keinokseen mesettämisen, ja kaikki muu on hänelle luontaisesti outoa tai vaikeaa.
Miksi sinulle on tärkeää, että hän surisi sillä tavalla kuin sinä haluat?
Ei surusta ole pakko puhua, jos ei halua. On tahditonta tentata keneltäkään asioita, joista hän ei ilmiselvästi halua puhua. Kyllä hän kertoo jos itse haluaa puhua niistä asioista.
Onko taustalla vain se, että tunnet itsesi ulkopuoliseksi tai hyljätyksi, kun hän työstää yksinään suruaan?
Naiset puhuu usein, että kaikkea pitää ymmärtää ja olla empaattinen. Sitten kun mies suree hiljaisella tavalla, niin nostetaan kauhea haloo siitä, että kun ei se puhu eikä itke julkisesti. Menee vähän teot ja puheet ristiin....
Itse olen kokenut vasta valtavan menetyksen, ja tiedän että tuki on tarpeeseen.Anna sitä ystävällesi sieltä mesen kautta,jos hän itse sillä lailla pystyy parhaiten avautumaan ja kertomaan.
Tukeminen on joskus hankalaa,kun ei tiedä miten toimia,mutta kannattaa silti yrittää.
Tiedän, että jos ei saa tukea,ei yksinkään jaksa eteenpäin.
Ja muista ennen kaikkea tukea menetyksen kokenutta vielä aikojen päästäkin tapahtuneesta,se suru hällä kulkee mukana kuitenkin vuosia ja siitä puhuminen on aina tärkeää.
Tuen antaminen pitää olla hienovaraista, ei tunkeilevaa. Jokainen elää surun omalla tavallaan.
Ehkä sinä et jaksanut ilma tukea eteenpäin, mutta se ei ole yleistettävissä. Itse ainakin halusin olla rauhassa ja ajatella asioita melko pitkään yksin ennekuin halusin tai pystyin puhumaan muille.
Puhuminen ei minusta ole aina tärkeää, ei läsnäolokaan, vaan se, että tietää olkapään olevan olemassa, jos tulee sellainen olo, että sitä tarvitsee.
MINÄ TAAS KOIN SOITOT JA KYSELYT IHAN HYVÄNÄ KUN MUN TUSKA OLI ALUSSA NIIN SUURI..musta oli niin helpottavaa kun joku soitti ja soittaa uusia ihmisiä vieläkin joillakin on rohkeutta soittaa jonkin ajan päästä.. kun aikaa on kulunut.. voimpa sanoa että nuo jonkin ajan päästä soittavat on niitä entisiä tuttuja.. sillai että ei olla vuosiin oltu tekemisissä en missään tapauksessa halua olla yksin surunu kanssa enkä ole kyllä ollutkaan.. jokainen kai haluaa surra omalla tavallaan mutta ketään ei saisi jättää yksin..