Noin se vaan tulee esiin uudestaan ja uudestaan. Anoppi on selvästi kateellinen äidilleni, tuolle toiselle mummolle joka on kyllä vilpitön ja hyväsydäinen ihminen. Se on mielestäni kurjaa, kun anoppi selvästi kilpailee, kuka ostaa esim. hienoimman tavaran lapsenlapselleen jne.
Tuo kateus oikein paistaa anopin naamasta, kun kerron jotakin, mitä toinen mummo on ostanut tai tehnyt lapsenlapsensa kanssa. Ihan kuin se olisi häneltä pois? Ihme touhua!
Monesti anoppi purkaa tuon sitten kyläilyillä minuun jollakin käsittämättömällä piikillä, kun hänellä tuntuu olevan niin paha olla kateudessaan.
Ei niitä usein pystyisi edes kommentoimaan, joten tyydyn olemaan hiljaa. Joskus kuitenkin hymyilyttää kun on niin läpinäkyvää, ei voi mitään.
Oma äitini taas on pelkästään iloinen, jos anoppi on jotakin mukavaa tehnyt lapsenlapsensa kanssa.
Ovat ne ihmiset ja perheet näköjään erilaisia.
Tuo kateus oikein paistaa anopin naamasta, kun kerron jotakin, mitä toinen mummo on ostanut tai tehnyt lapsenlapsensa kanssa. Ihan kuin se olisi häneltä pois? Ihme touhua!
Monesti anoppi purkaa tuon sitten kyläilyillä minuun jollakin käsittämättömällä piikillä, kun hänellä tuntuu olevan niin paha olla kateudessaan.
Ei niitä usein pystyisi edes kommentoimaan, joten tyydyn olemaan hiljaa. Joskus kuitenkin hymyilyttää kun on niin läpinäkyvää, ei voi mitään.
Oma äitini taas on pelkästään iloinen, jos anoppi on jotakin mukavaa tehnyt lapsenlapsensa kanssa.
Ovat ne ihmiset ja perheet näköjään erilaisia.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jos olet antanut anopin osallistua huomattavasti vähemmän, kuin toisen mummon, ja näyttänyt aliarvioimisesi hänen lahjojaan kohti niin hän on siitä pahoittanut mielensä.
Jos näin on niin jokainen normaali tunteva ihminen toki toivoisi toiselle parempaa mieltä ja yrittäisi auttaa esim. tässä tapauksessa siten, että kohtelisi häntä tasapuolisesti.
Eikä hymyilisi itsekseen myhäillen ja toisen pahaa mielestä yrittäisi lisätä ja saisi siitä vieläpä sairaita kiksejä kirjoittelemalla niistä tänne. Olet sairas.
on sairautta! Sille jo saakin vähän hymyillä. Samoin, onko toisen piikittely oikein? Kummallinen asenne. Ainiin, mutta anopeillahan on oikeus kohdella muita miten tahtovat, niinkö?
Mistä olet lisäksi saanut päähäsi, että toinen on osallistunut jotenkin vähemmän lapsenlapsen elämään? Kuka niin on sanonut?
no voi voi sentään nythän sulla ja teillä on sitten mistä vääntää...
No voi, ajattelin jos olisi kohtalotovereita. Ja kellä "teillä"? Eikä ole tapana väännellä.
Vai hakee anopin kiusaaja kohtalotoveria. Siis sinä saasta vaanit täällä uhreja joita saat kiusata perjantai iltana. Luulisi nuorella naisella äiti-ihmisellä olevan muutakin tekemistä kun pilkata vanhoja ihmisiä netissä.
Taisi oma äijä saada jo tarpeekseen ja hilpasi lähipubiin yöksi parempaa seuraa etsimään. Muutoinhan jo saunottelisitte oikein perheenä ja nauttisitte onnenne hedelmästä.
"narsistin huippu" = O.
Voi aikoja, voi tapoja.
Aloittajaa rohkaisisin. Et ole yksin, anoppisi toiminta ei ole ainutlaatuista.
Meillä oli samoin, äitini halveeraamista mennen ja tullen, palatessakin.
Nuorena äitinä ollessa en uskaltanut vastaankaan sanoa. Olin saanut vanhemmiltani kasvatuksen, jossa korostettiin vanhempien ihmisten kunnioitusta.
Vuosien vieriessä itsetuntonikin kasvoi niin, että huomasin kunnioituksen vaativan molemminpuolista osallistimista ja vastuuta.
No, vuodet vierivät ja lapset kasvoivat. Nyt lähes kolmatta kymmentä käydessään eivät käy toisella mummilla lainkaan, mitä nyt joissain perhejuhlissa näkevät.
Äidilläni käyvät viikottain, huolehtivat asioista, joihin munmmi ja pappa eivät enää oikein jaksa. Joulut ja kaikki suuremmat juhlapäivät viettävät tavalla tai toisella ainakin käymällä mummilassa.
Eli anoppi sai mitä tilasi. Alituinen toisten haukkuminen ja arvosteleminen sai aikaiseksi yksinäisen vanhuuden, appikin kun jo siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Ne harvat tiedon murut mitä anopista kuuluu nykyään todistanee sen, ettei koira pääse tavoistaan vaan aina palaa oksennukselleen =/.
Niin ja anopin poika, mitä hän tuumaa? Arvat saattaa, että käynnit äidillään ovat harvenneet sitä mukaa kuin miehen omat hiukset päässään.
Eli sinulle narsistin huippu, syyllistämisesi on huomattu. Miten oma äijjäsi jaksaa, tekikö juuri niin kuin epäilet kaikkien miesten tekevän?
Sinulla todennäköisesti on samanlainen vanhuus tiedossa kuin anopillakin, ikävä sinulle.
Kiitos tarinastasi. Noinhan siinä voi pahimmassa tapauksessa käydä. Sitä useimmiten saa mitä tilaa.. eipä tuohon ole muuta lisättävää.
Toivon kuitenkin, että lapsilla olisi jatkossakin vielä kaksi mummoa.
Osaat näemmä ennustaa toisen tulevaisuuden. Kertoisitko samalla ensi viikon lottonumerot, niin eivät menisi hyvät kyvyt hukkaan.
Hauska nähdä sitten, kuinka monta täysosumaa sillä kierroksella löytyykään.
Ja niin tuli aamu ja sitten sinä heräsit.
Kuulostat aika karmealta tyypiltä. Olet kai henkisesti kunnossa?
Näemmä edellinenkin on sitten "selvänäkijä" (kun luulee tietävänsä jopa ap:n perjantaisaunat) lisäksi skitsofreenikko, hysteerikko jne. lista loputon :D
Voi aikoja, voi tapoja.
Ei ennustus, arvaus ja se osui oikeaan.
Nyt on korkea aika mennä hoitoon! Tuo yövalvominen ei tee sinulle hyvää. Valvominen teki sinulle taas harhat. Sinä et voi kuulla minua.
Ne kuulemasi karmeat äänet ovat lähtöisin sinun omasta päästäsi.
ne lääkkeesi jo ennenkuin napsahtaa pahemmin.
Itsekseen ei ole terveellistä sinunlaisesi jutella.
Ei se vielä mitää jos niitä kuulee, mutta kun vielä vastaa ja itsekseen juttelee.
Sinua itseäsi on selvästikin kohdeltu (varmaankin lapsena) todella huonosti!
Nyt pistät vahingon kiertämään. Ja hankit huomaamattasi lisää huonoa oloa itsellesi. Tiedät kyllä sisimmässäsi, että huonosti käyttäytyvää ihmistä ei kunnioiteta, päinvastoin.
Olisikohan mitään parempaa keinoa parantaa oloaan........
Vaikka en anopistani pidäkään, en nauti siitä, että hänen olonsa on epämukava, että kertoilisin hänelle, kaikkea hyvää mitä minun äitini meille tuo, jotta hän tuntisi tarvetta voittaa äitini, lahjoa meitä. Sanot, että anoppi selvästi kilpailee, kuka ostaa parhainta lapsenlapsille.
Onko tämä jokin kilpailutaktiikka, jonka olet kehittänyt sinun äitisi ja anopin välille, jotta lapsesi saisi hyviä lahjoja?
En minäkään pidä negatiivisuudesta ja kateus jos mikä sitä on. Enkä ole luonut mitään kilpailutaktiikkaa. Anoppi sen on ihan itse kehittänyt. (Miksi muuten minua nyt kaikesta syytellään...?!) En tietääkseni ole tehnyt mitään väärin.
Ja huh, minkälaisia viestejä sitä vihaisilta anopeilta saakaan :) No, mitäs niistä, arvaahan sen.
Voihan anoppi olla kateellinen (syystäkin), tai sitten ihmeissään sinun tarpeestasi kertoa äitisi tekemisistä. Minäkin anopin sijassa reagoisin jotenkin tuollaisiin tilanteisiin, luultavasti hymyilisin itsekseni sinun läpinäkyvälle yrityksellesi muka viattomasti kertoa äitisi taas tehneen sitä ja tätä. Minä tuskin lähtisin kilpailemaan, siirtyisin halvempiin lahjoihin ja pienempiin tekoihin. Piikittelyä yrittäisin välttää, mutta voisi joskus kiusaus käydä voittamattomaksi.
Miksi muuten kerrot, tiedäthän jo saavasi piikkejä takaisin?
Tietääkö äitisi, että hänen kustannuksellaan teet anopin kateelliseksi?
Anteeksi nyt vain, mutten koe tekeväni anoppia kateelliseksi, enkä ole jatkuvasti jauhamassa äidistäni. Ehkäpä sait väärän kuvan. Hän on ottanut ihan itse sellaisen asetelman, jossa haluaa kilpailla ja tuon huomanneena puolustelen myös omia läheisiäni.
Sivukorvalla olen kuullut, miten hän on joskus haukkunut suoraan äitiäni, mitä en suvaitse. Hän kun ei ole tehnyt mitään väärää. Omani taas puhuu anopista aina pelkkää hyvää. Taitaapa olla välillä liian sinisilmäinen.
Ennustuskykyjensä ja lisäksi hän omaa vielä sivukorvatkin. Ja lukee vielä toisten ajatuksetkin. Hullu kiekkunut taas hsrhoissaan koko yön. Voi lapsi raukkaa, millainen sairas äiti, eikä ymmärrä mennä edes hoitoon.
Et taida tietää mitä "sivukorvalla" tarkoittaa? Sama asia kuin ohimennen, ihan tiedoksesi.
muuttaa anoppiasi, vain oman tapasi ajatella ja suhtautua asiaan.
Tuossa eilen kirjoitin kokemastani. Anopistani, joka rypee nyt yksinäisyydessä, kun poltti siltansa pahan kielensä avustamana.
Siis älä provosoidu vaikka provosoidaan. Kerro havaintosi anopille, suoraan ja suomeksi. Tykätköön tai ei, ole sinä rehellinen.
Keskustele miehesi kanssa ihan ensimmäiseksi asiasta, siis miltä sinusta tuntuu.
Minulla muuttui vain ajattelutapani asioihin, se muuttikin kaiken.
on tutkittu juttu, että ei meitä uuvuta mikään niin paljon, kuin suhtautumistapamme kriiseihin, eivät niinkään ne kriisit.
Jaksamista = ))
Aivan oikein ajateltu. Miniä muuta itsesi! Paranna tapasi! Noin sinä et kelpaa edes itsellesi! Hyvä.
Mieheni kanssa olen kyllä keskustellut avoimesti ja hän on ollut samaa mieltä.
Luulen, että välit menisivät lopullisesti poikki anoppiin, jos olisin raivorehellinen ja sanoisin perimmäisetkin ajatukseni. Hän on hyssyttelijä ja puhuu takanapäin asioita, edessäpäin saattaa olla "enkeli" kunnes taas päästää piikin suustaan ja paljastaa itsensä.
Hyväksyn kyllä sen, jos anoppi kerran on kade tai pikkuilkeä. Minkäs hän persoonalleen voi..
Se mitä itsessäni muutan on, että annan vastaisuudessa takaisin samalla mitalla. Liian kauan olen vain nöyristellyt hänen edessään. Ketään ei saa latistaa ja puolensa on jokaisen lupa pitää, kunhan pysytään asialinjalla. Se hänenkin on syytä huomata!
Tulevaisuudessa, kun lapset vähän kasvavat tajuavat hekin sen mikäli anopin kieli on turhaan ilkeä. Enkä usko heidän katselevan sitä hyvällä. Sen saa, mitä tilaa todellakin.
Itsellänikin on muuten mummostani hieman samantyylinen kokemus. Hän aina haukkui ja vähätteli toista mummiani. En tiedä miksi, mutta ei tuntunut kivalta!
Kaikki mummothan ne ovat yleensä ilkeitä ja pahoja. Ja se heittiömummo oli siis tietysti anoppi, ja siitä se johtuikin. Arvasin, sellaisia ne kaikki vanhat ämmät ovat. Heti kun ne pääsee anopiksi niin heti se alkaa se ilkeily. Aivan ihanasta kauniista miniästä kehkeytyy yhtäkkiä, hirviö anoppi.
Tiedän tapauksia, joissa anoppi on ihan mukava ja reilukin miniälleen. Ettei se aina niin mene.
Lukisit edes joskus kunnolla, etkä vääristelisi sanojani miten milloinkin itse haluat, tai sitten ryhdy itseäsi sääliväksi marttyyriksi. Sehän se kivaa on vai?
ja saat aikanasi miniöitä ja lastenlapsia.
Varsinkin siinä tapauksessa, ettei sinulla ole yhtään tytärtä, tai tyttärellä yhtään lasta, joihin voisit puolestasi turvautua, tulet suurella todennäköisyydellä ymmärtämään anoppiasi hiukan paremmin.
miehesi panettelee äitiäsi anoppisi kanssa, miltähän tuntuisi?
kannattaisi varmaan nyt muuttaa jo pian asenteitaan!
Minun anoppini on kateellinen minulle, kokee selvääkin selvemmin minut kilpailijanaan.
Myrkkypiikit lentävät, kun huushollini on siisti, kauniisti sisustettu, ruokani hyvää, lapset menestyvät, olen hankkinut jotakin uutta, jne, jne, jne. Harrastukset ovat ertyisen kiellettyjä, rahaa kun ei nainen saa käyttää ollenkaan.
Tikulla kaivaen kehitetään mollaamista joka tapaamisella.
Pyörtyisin järkytyksestä jos joskus kiittäisi!