Rintojen suurennusleikkaukset ja niistä puhuminen ovat vieläkin osittain aiheena tabu. Vaikeaa oli löytää edes yhtä asiasta keskustelevaa henkilöä, sellaista, jolle toimenpide oli jo suoritettu.
Haluan tässä kertoa oman tarinani niille, joilla on meneillään epävarmuus ja pohdinta siitä, laittaakko silikonit vai ei.
Itselläni on ollut aina hyvin pienet rinnat, sanoisin, että olemattomat. Kouluajoista lähtien olen kärsinyt asiasta tavalla tai toisella. Miehelläni ei asian suhteen ole koskaan ollut varmaan mitään ongelmaa, mutta minulle se on ollut sitäkin suurempi.
Asia on ollut niin pitkään tabu ja ei-hyväksytty toimenpide, että sen ajatteleminen itsellekin on ollut vaikeaa. Ollut tunne, että jos laitatuttaa silikonit, on vähintäinkin päästään pipi tai muuten vinksahtanut.
Itselläni on jäänyt paljon asioita tekemättä sen takia, etten muiden nähden ole uimapuvussa, en topeissa, en saunassa,uimahallissa, kylpylöissä jne.
On ikäviä muistoja ihanista työpaikan pikkujouluista, joissa on ollut lähes ainoa, joka ei mukamas saa mennä saunomaan, tietysti pientä valkoista valhetta väännellen ja muutamaa päivää aikaisemmin jo kertonut, että on kipea ja pitää käydä lääkärissä. Sitä ei voi ymmärtää kuin toinen saman asian kanssa painiva henkilö, kuinka raskasta se voi henkisesti olla ja kuinka paljon turhaa tuskaa ja kärsimystä sen myötä voi tulla.
Sain lapset, elämä eteni mukavasti tämä varjo seuranani tosin, kunnes kasvoin tarpeeksi rohkeaksi ja rahatilanne antoi mahdollisuuden toimenpiteeseen.
Minua henkilökohtaisesti on auttanut kovasti se, että nuo monien mielestä "bimbot" silikonimallit ja julkkikset ovat tuoneet asiaa esille. Vaikkakaan se ei ole ollut myönteistä palautetta mitä he ovat osakseen saaneet, niin olen kuitenkin nähnyt näistä sen, että rintaleikkaukset eivät tapa, eikä ne niin usein epäonnistu kuin minulla oli käsitys ja tulos voi olla häkellyttävänkin hyvä.
Olin siis vatvonut asiaa vuosikausia, rahatilanne koheni ja rohkeus ja nämä julkkisten aiheen esille tuominen, auttoivat minut siihen tilanteeseen, että rohkenin ottaa yhteyttä ja kysyä rintojen suurennuksesta. Ja siitä se lähti! Kaikki meni hyvin, paremmin kuin uskalsin koskaan toivoakaan. Sen jälkeen mikään ei ole palannut ennalleen. Jokainen päivä on ollut toistaan parempi. Välillä tuntuu kuin olisin kokonaan eri ihminen, mieleni on valoisa ja mikä parasta, nautin nyt ihmisten seurasta täysin siemauksin. Tällä on ollut kohdallani aivan valtava itsetuntoa kohottava vaikutus.
Näihin toimenpiteisiin liittyy aina riskinsä, ne kerrotaan potilaalle ennen toimenpidettä, jotta voi puntaroida mielessään, onko itselle kaikki sen arvoista. Itse olisin valmis koska vaan uudestaankin samaan, tällä hetkellä ajattelen jopa niin, että harmi, kun olen elänyt asian kanssa osittain elämätöntä elämää. Kumpa olisin ollut jo vaikka yli kymmenen vuotta sitten rohkeampi ja ottanut vaikka pankkilainaa maksun suorittamiseen. Se kaikki olisi ollut tämän arvoista mitä minulla nyt on.
Jos sinä, joka tällä hetkellä mietit asiaa, olet epävarma. Pohdi asiaa siltä kantilta, että pystytkö elämään normaalia elämää vai jätätkö tekemättä paljonkin asioita tuon takia. Jos niitten tekemättömien asioiden lista on iso, minusta se kertoo siitä, ettei asian yli pääse, vaikka löytäisi minkälaisen itsetunnon kohottajan. Itse kärsin asian takia liian monia vuosia. Nyt huomaan, että ei ainoastaan oma tyytyväisyyteni ja hyvinvointini ole lisääntynyt, vaan toimenpiteen jälkeen moni ihminen on sanonut, että aurinkoisuuteni viittaa siihen, että olisin rakastunut. Ei, en ole rakastunut, tunnen vain nyt olevani nainen. Tyytyväisyys heijastuu myös kaikessa tekemisessä muihin ihmisiin. Iloinen ihminen tuo iloa myös ympäristölleen.
Jokaisen pitää miettiä tietysti asiaa tarkkaan omalla kohdallaan, mutta itselläni ei ole muuta sanottavaa kuin että älä anna niinkin tärkeän ihmisen kärsiä kuin sinä itse. Tsemppiä niille, jotka painivat samojen ongelmien kanssa nyt.
Haluan tässä kertoa oman tarinani niille, joilla on meneillään epävarmuus ja pohdinta siitä, laittaakko silikonit vai ei.
Itselläni on ollut aina hyvin pienet rinnat, sanoisin, että olemattomat. Kouluajoista lähtien olen kärsinyt asiasta tavalla tai toisella. Miehelläni ei asian suhteen ole koskaan ollut varmaan mitään ongelmaa, mutta minulle se on ollut sitäkin suurempi.
Asia on ollut niin pitkään tabu ja ei-hyväksytty toimenpide, että sen ajatteleminen itsellekin on ollut vaikeaa. Ollut tunne, että jos laitatuttaa silikonit, on vähintäinkin päästään pipi tai muuten vinksahtanut.
Itselläni on jäänyt paljon asioita tekemättä sen takia, etten muiden nähden ole uimapuvussa, en topeissa, en saunassa,uimahallissa, kylpylöissä jne.
On ikäviä muistoja ihanista työpaikan pikkujouluista, joissa on ollut lähes ainoa, joka ei mukamas saa mennä saunomaan, tietysti pientä valkoista valhetta väännellen ja muutamaa päivää aikaisemmin jo kertonut, että on kipea ja pitää käydä lääkärissä. Sitä ei voi ymmärtää kuin toinen saman asian kanssa painiva henkilö, kuinka raskasta se voi henkisesti olla ja kuinka paljon turhaa tuskaa ja kärsimystä sen myötä voi tulla.
Sain lapset, elämä eteni mukavasti tämä varjo seuranani tosin, kunnes kasvoin tarpeeksi rohkeaksi ja rahatilanne antoi mahdollisuuden toimenpiteeseen.
Minua henkilökohtaisesti on auttanut kovasti se, että nuo monien mielestä "bimbot" silikonimallit ja julkkikset ovat tuoneet asiaa esille. Vaikkakaan se ei ole ollut myönteistä palautetta mitä he ovat osakseen saaneet, niin olen kuitenkin nähnyt näistä sen, että rintaleikkaukset eivät tapa, eikä ne niin usein epäonnistu kuin minulla oli käsitys ja tulos voi olla häkellyttävänkin hyvä.
Olin siis vatvonut asiaa vuosikausia, rahatilanne koheni ja rohkeus ja nämä julkkisten aiheen esille tuominen, auttoivat minut siihen tilanteeseen, että rohkenin ottaa yhteyttä ja kysyä rintojen suurennuksesta. Ja siitä se lähti! Kaikki meni hyvin, paremmin kuin uskalsin koskaan toivoakaan. Sen jälkeen mikään ei ole palannut ennalleen. Jokainen päivä on ollut toistaan parempi. Välillä tuntuu kuin olisin kokonaan eri ihminen, mieleni on valoisa ja mikä parasta, nautin nyt ihmisten seurasta täysin siemauksin. Tällä on ollut kohdallani aivan valtava itsetuntoa kohottava vaikutus.
Näihin toimenpiteisiin liittyy aina riskinsä, ne kerrotaan potilaalle ennen toimenpidettä, jotta voi puntaroida mielessään, onko itselle kaikki sen arvoista. Itse olisin valmis koska vaan uudestaankin samaan, tällä hetkellä ajattelen jopa niin, että harmi, kun olen elänyt asian kanssa osittain elämätöntä elämää. Kumpa olisin ollut jo vaikka yli kymmenen vuotta sitten rohkeampi ja ottanut vaikka pankkilainaa maksun suorittamiseen. Se kaikki olisi ollut tämän arvoista mitä minulla nyt on.
Jos sinä, joka tällä hetkellä mietit asiaa, olet epävarma. Pohdi asiaa siltä kantilta, että pystytkö elämään normaalia elämää vai jätätkö tekemättä paljonkin asioita tuon takia. Jos niitten tekemättömien asioiden lista on iso, minusta se kertoo siitä, ettei asian yli pääse, vaikka löytäisi minkälaisen itsetunnon kohottajan. Itse kärsin asian takia liian monia vuosia. Nyt huomaan, että ei ainoastaan oma tyytyväisyyteni ja hyvinvointini ole lisääntynyt, vaan toimenpiteen jälkeen moni ihminen on sanonut, että aurinkoisuuteni viittaa siihen, että olisin rakastunut. Ei, en ole rakastunut, tunnen vain nyt olevani nainen. Tyytyväisyys heijastuu myös kaikessa tekemisessä muihin ihmisiin. Iloinen ihminen tuo iloa myös ympäristölleen.
Jokaisen pitää miettiä tietysti asiaa tarkkaan omalla kohdallaan, mutta itselläni ei ole muuta sanottavaa kuin että älä anna niinkin tärkeän ihmisen kärsiä kuin sinä itse. Tsemppiä niille, jotka painivat samojen ongelmien kanssa nyt.
Vastaukset 22
Vanhimmat
.... itsetunto ja elämänlaatu ovat tisseistä kiinni :( . Todella surullista. Elämässä on niin paljon ihania ja tärkeitä asioita, joista pitäisi iloita. Miksi jotkut tissit muodostuvat jollekin ihmiselle esteeksi elämästä nauttimiseen????
Itselläni on "rumppa" tissit ja "rumppa" maha ja silti vietän nautinnollista ja ihanaa elämää =). Nautin seksistä suunnattomasti ja rakastelen intohimoisesti ja oikein mielelläni myös yhden yön-tuttavuuksien kanssa. Vartalossani ei ole mitään hävettävää, vaikka en todellakaan ole "mallikelpoinen". Olen normaali suomalainen nainen ja ylpeä siitä.
Jokainen tekee kuitenkin itse niin, kuin parhaaksi näkee. Toinen suurentaa tissejä ja toinen pienentää. Kaikkein tärkeintä on rakastaa itseään, elämää ja kaikkea ympärillä olevaa =). Rakastakaa siis !!!!
Toivotan kaikille hyvää kesää ja suvaitkaa erilaisuutta ja olkaa suvaitsevia !!!!
, joilla itsensä hyväksyminen on yhtä lailla tärkeää kuin sinulle. Sinä hyväksyt itsesi ja nautit asioista. Kaikille se ei ole yhtä helppoa. Olemme erilaisia. Miksi ensimmäiset lauseesi saavatkaan korvissani kielteisen sävyn, kun kyselet miksi elämä on tisseistä kiinni. Sitten viimeisessä lauseessasi sanot "suvaitkaa erilaisuutta ja olkaa suvaitsevia !!!!"
Minä olen surullinen niiden puolesta, jotka kärsivät tällä hetkellä tuosta samasta ongelmasta kuin minä aikoinani. Korjausleikkaukseen menemisenkin tekee vaikeammaksi juuri nuo asenteet, kun kaikki ympärillä olevat ihmiset hokee, no mitä sä tuollasista pikku asioita murehdit. Mutta kuka sen määrittelee, mikä kenellekin on minkäkin kokoinen ongelma. Se, mikä toiselle ei merkkaa mitään, voi olla toisen elämän kestävä ongelma. Kun tosiaan kanssaihmiset lakkaisimme mitätöimästä toisiemme murheita, niin sillä oman ongelman kantajallakin voisi olla helpompaa. Ainakin kynnys hakea apua asiaan madaltuisi. Toivottavasti kuitenkin alkuperäinen kirjoitukseni oli avuksi jollekin kyseisen ongelman kanssa umpikujassa olevalle....
ei kannata välittää, jokainen tehköön niin kuin haluaa. itse olen menossa pienennykseen. siihen liittyy muutkin syyt kuin ulkonäkö. vaatteiden hankinta on hankalaa koska mulla on pieni söpö vyötärö mutta se jää aina vaatteiden peittoon koska rinojen kohalta sopii vain 44 vaatteet ja muuten sopis 38 tai 40. pusseja pitää pitää että sopis. rintsikoitakaan ei löysy sopivia, jotka tukisivat ja näyttäisivät kivalta ja nuorekkaalta. olen vasta 20! niitä mun pitäs käyttää!! niitä mä haluan käyttää!
terveyshaittojakin isot rinnat tekee. särkyjä ja huonoa ryhtiä. ei ole pakko kärsiä
ei kannata kysellä ja kuunnella toisten mielipiteitä, vain oma merkitsee näissä asioissa. jos on tyytyväinen itseensä se on hyvä. jos haluaa muuttaa itseään fyysisesti ei siinä mitään huonoa ole kuhan tekee sen itsensä takia eikä sen takia mitä toiset haluaa. ei leikkauksessa ole mitään väärää.
inhottaa ja säälittää naisten pienirintaisuus. C-kuppi on normaali, muu ikävää kamaa. Samoin vatsan tulee olla ilman raskausarpia. Näin miehen näkökulmasta,.
"Itselläni on "rumppa" tissit ja "rumppa" maha ja silti vietän nautinnollista ja ihanaa elämää =)."
Voit olla tyytyväinen kun sinulla ON tissit. Mutta jos niitä ei käytännössä ole, kuten minulla ennen, muuta vaihtoehtoa kuin silikonit ei ole olemassa. Nyt minullakin on tissit ja pystyn elämään täysipainoista naisen elämää.
PS. En ole alkuperäinen kirjoittaja, meitä kanssasisaria on on paljon.
Mitä tekemistä sinulla on tällä palstalla? Oletko joku perverssi?
Ymmärrän sinua täysin, itse olen menossa 2vk:n päästä suurennusleikkaukseen. Mun mielestä sitä ei tartte selitellä kenellekkään, must tuntuu et toi vikinä ja silikonitieto.net on vaan kateellisten panettelua. näin se vaan on!
jos on mahdollisuus korjata ulkonäköään plastiikkakirurgialla ni miksi ei tekisi niin? kyllähän sitä hiuksiaki värjätään yms. mikä helvetti teijän ongelma on.
Kiitos sulle kun jaoit tarinasi. Mä voin sanoa aidosti tietäväni mistä puhut. Olen 24v. ja nyt vihdoin leikkaus kävi toteen. Monta vuotta ehdin elämästäni heittää "hukkaan" kun olen murehtinut vartaloani enkä ole voinut hyväksyä itteeni; sehän heijastuu ihan kaikkeen. En mä odota että mun elämästäni täydellistä tulee vieläkään, mutta olen onnellinen että uskalsin tämän tehdä ja tunnen jo nyt olevani lähempänä itseäni ku pitkään aikaan
...kun tajusit tehdä sen noin nuorena!
itsetunnosta. harvemmat naiset välttlevät toista pienten rintojen takia, se että ei olisi hyväksytty on vain oman mielen tuotetta. olisit päässyt parempaan, terveellisempään, hyväksytympään ja pitkäkestoisempaan tulokseen käymällä vaikka psykologilla.
ja ei pahalla, mutta silikonit on 100 kertaa nolommat kuin pienet rinnat. kaikki näkevät kuitenkin, että sinulla on implantit -> tietävät, että sinulla on ollut pienet tissit.
Suurin osa ainakin suomalaisista naisista laitattaa järkevän kokoiset implantit, eikä silloin näe päältäpäin kenellä on implantit. Aivan eri asia on nuo keltaisessa lehdistössä esiintyvät bimbot joilla selvästi näkee ne pallorinnat.
Minulla ainakaan ei näy päällepäin että on implantit, koska kuppikokokin on "normaali" (B ). Ehkä joku voisi epäillä jotain kun ikäiselläni naisella kolmen lapsen jälkeen on näin ryhdikkäät rinnat. Itse katsoin paremmaksi "psyykkiseksi hoidoksi" implanttien laiton kuin vuosikausien psykologilla juoksemisen jotta voisin "hyväksyä" olemattomat rintani.
Mun mielestä leikkaus on näissä kompleksijutuissa se ydinasia. Ongelman syy pitää poistaa, koska se on ihmisen mielessä usein paisunut ihan valtavaksi. Ja jokainen negatiivinen lisäkokokemus (tuijottelu, huomauttelu) vain lisää taakkaa. Kun sä itse toteat, että nyt ne rinnat ovat ok, niin tiedät, että "huonommuus" ei voi johtua niistä. On paljon helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä (ja ottaa vaikka lisäksi terapiaa jos siltä tuntuu), kun se ongelma on tosiaan poissa.
Puhun kokemuksesta, sillä olen teetättänyt vastaavan operaation itse, tosin en rintoihin. Mulla oli myös nuorena ihan minirinnat, mutta mulle muutama lisäkilo plus kolmen lapsen saaminen suurensi rintoja - nyt olen niistä jopa ylpeä (A-B), ei sellaiset riipputissit mahan päöällä kuin nelivitosilla jo yleensä on ;D
Tiedän, että pienillä rinnoilla oli nimenomaan psykologinen taustansa, joka heijastui moneen asiaan. Mutta tiedän senkin, ettei psykologista olisi ollut minulle apua tähän asiaan. Olen siitä 110 %:n varma näin operaation jälkeenkin.
Tein sen vain ja ainoastaan itseni takia. En muiden naisten takia enkä miehiä miellyttääkseni. Vaikka tietäisin joutuvani autiolle saarelle seuraavat 20 vuotta, tekisin toimenpiteen sitä ennen vieläkin uudelleen. Niin valtava merkitys sillä on minulle ollut.
Mielestäsi silikonit on nolommat kuin pienet rinnat. Voi olla tai sitten ei. Itse en katso millään tavalla kummeksuen pienirintaisia ja tiedän, ettei minunkaan aiempia pieniä rintojani varmaan kukaan murehtinut muuta kuin minä itse.
Mutta en myöskään koe nyt mitään nolouden tunnetta siitä, että omistan implantit. Olen äärimmäisen tyytyväinen enkä kyllä mistään hinnasta antaisi näitä enää pois. En usko, että yksikään pienirintaisuudesta kärsivä nainen hamuaa jättikokoisten rintojen perään, vaan vartaloonsa nähden järkevien kokoisten. Silloin lopputuloskin voi olla se, minkä koen nyt itselläni olevan, niin luonnollinen kuin olla ja voi.
Ja mikä parasta, nytkin kuumalla helteellä mun ei tarvitse enää kerrospukeutua ja käyttää löysiä vaatteita, vaan eilenkin sain vetästä shortsit ja topin päälleni miettimättä enää mitä vaatteita käytän. Ja tänään bikineissä uimaan. Ihanaa!!!
implantit aina erottaa aidoista, oli suuret tai pienet, näin se vaan on. Turha itselle uskotella muuta. Varmaan jos olisi omat rinnat suuret, niin ne implantit ei erottuisi. Mutta miksi se teitä haittaa, että ulkopuoliset ne erottaa?
isommat rintaimplantit toki tunnistaa helposti, mutta kyllä tisseista huomaa onko ne aidot. omalla äidillänikin on silikonit ja vaikka hänen kuppinsa on muistaakseni b-c niin kyllä niistä näkee selkeästi, että ei ole aidot. rannallakin ollessa kaikki naiset, joilla on implantit oikein paistavat silmään.
Valitettavasti silarit ottaneista tulee tietty mielikuva. Ei millään pahalla, minkä sille mahtaa. Omalla ystävällä on myös tosi pienet rinnat, mutta nostan hänelle hattua, ettei ole silareita edes harkinnut. Tosi upea nainen. En usko, että ketään hänen rinnattomuutensa häiritsee. En tuomitse ketään, mutta en vaan voi ymmärtää...
Siis miten bongaat ne kaikki silikonitissiset, jos rinnat on aivan normaalin rinnan näköiset, kuten minullakin. No kuten mainitsinkin, ehkä joku voi alkaa epäilemään kun rintani eivät roiku vyötäröllä, mutta ryhdikkäitä rintoja on ilman silikonejakin. Oletkohan luullut jokaista ryhdikäsrintaista silikoneiksi, vaikka niin ei olisikaan. Ai niin, rannallahan maataan selällään ja luomutissit valuu kainaloon, mutta silikonit pysyy paikallaan. Olisiko se "silmiin paistaminen" sitten siinä.
Seon niin kauheesti kiinni omasta minäkuvasta.. Haluanko olla ultranaisellinen lehmätissi vai neutraali. Välimuotoja on tavis luukki. Se ettei vaan kukaan huomaa et oon laittanu jotain.
Aika säälittävää ja noloa. Musta jonkinlainen mielisairaus ehkäpä. Ulkonäkö nähtävästi on vaan niin tärkeää ja sen tuoma hyvä olo. Hassua kun haudas sit makaa kaks silikonipussia kun muut on maatunu :)))
Musta se on vanhanaikasta laittaa lisuketta. Toisaalta jos asia häiritsee ni eiku leikkaamaan.
"Itselläni on jäänyt paljon asioita tekemättä sen takia, etten muiden nähden ole uimapuvussa, en topeissa, en saunassa,uimahallissa, kylpylöissä jne."
Oletko muuten silikonien hankkimisen jälkeen rohjennut näyttäytyä saunassa ja työpaikan pikkujoulujen saunailloissa?
Täällä puhutaan näköjään vain silikoneista kuinka "rumat" ne ovat. Mulla todellakin on itsetunto koetuksella joka ikinen päivä,olen 23-vuotias nainen ja koko ikäni olen kärsinyt rumista rinnoistani.
Ei ole sellaista päivää ettenkö miettisi että: Voi kun itselläni olisi edes pienet ja nätit rinnat,mutta koska minulla on epämuodostuneet ja todellakin rumat rinnat,niin silikonit on minulle kuulema ainut vaihtoehto jolla pystytään tekemään korjausleikkaus. Minä myös en kehtaa mennä saunailtaan kavereiden kanssa, saati uimahalliin,(siinäpä oli monttu auki katselijoita kerrankin.)
Kukaan muu kuin tälläiset epämuodostuneet rinnat omistava ei TODELLAKAAN voi ymmärtää,miltä tuntuu fyysisesti saati henkisesti olla epämuodostunut, ei-naisellinen. Olenko todellakin bimbo,jos haluan näyttää "normaalilta"?
Tietenkään silikonit eivät ole jonkun mielestä "normaalin" näköiset,mutta mieluummin silikonit kuin tälläiset.
Tässä odottelen julkiselle puolelle menoa korjausleikkaukseen kun rohkenin mennä lopultakin plastiikkakirurgin vastaanotolle. Jonot ovat vain parin vuoden luokkaa..
Olen alkuperäisen viestin kirjoittaja ja voin sanoa, että vaikka en epämuodostuneita rintoja omistanutkaan, ainoastaan olemattoman kokoiset, niin luulen ymmärtäväni sinua paremmin kuin arvaatkaan. Ongelmani kanssa olin minäkin ja todella huomattavasti pidempään kuin sinä omasi kanssa. Luulen, että olemme kärsineet henkisesti molemmat yhtä paljon vaikkakin hieman eri asiasta. Ulkopuolisen on helppo tulla sanomaan, että mitäs tuosta, mene psykologille tai että onhan maailmassa isompiakin ongelmia. Jokaisen meidän ongelma, olkoonpa se minkäkokoinen hyvänsä ja missä paikkaa tahansa, koetaan subjektiivisesti eikä siihen välttämättä toinen ihminen pysty samaistumaan. Hyvin vähän ymmärtäjiä löytyy täälläkin asialle. Aihe on vielä osittain tabu.
Tuomitsemaan ollaan siltikin hyvin valmiita, vaikkei asiasta olekaan omakohtaista kokemusta tai tunneta edes yhtään silikonien ottajaa henkilökohtaisesti.
Tuossa joku kyseli, että olenko leikkauksen jälkeen uskaltanut tehdä niitä aiemmin tekemättömiä asioita. Voin sanoa, että olen. Olen tehnyt kaikkea noista. Ja itse olen toimenpiteen jälkeen jo päässyt niin sinuiksi asian kanssa, että jos joku niistä minulta kysyy, en enää arastele kertoa niistä. Uskallan myöntää mikä oli ongelmani ja että sain todellisen avun tuon leikkauksen avulla. Minun ei ole tarvinnut keksiä silikonien ottamiselleni mitään tekosyytä.
Luulen, että vaikka kuinka paljon olisin kertonut ennen toimenpidettä ihmisille, kuinka paljon kärsin pienistä rinnoistani, niin ei se minulle lopullista helpotusta olisi tuonut. Se olisi vain helpottanut sen kerran, kun sain jollekin purkaa itseäni. Seuraavana päivänä olisin kärsinyt jo taas samalla tavalla, miettien, että mitä nyt keksin syyksi, kun en lähde muiden mukana uimahalliin.
En tiedä, olenko vaan ollut niin onnekas, mutta leikkaus onnistui kohdallani hyvin. Lopputulos oli parempi kuin mitä koskaan uskalsin itse toivoakaan. En edes usko, että monikaan huomaa näitä silikoneiksi. Arvetkin olemattomat ja huomaamattomissa. Ja kuten sanoin, jos joku huomaakin, so what, en siltikään antaisi näitä pois.
Alkuperäistä kuten en tätäkään kirjoitusta tarkoittanut miksikään silikonirintojen mainostekstiksi. Halusin vain rohkaista niitä, jotka todella kärsivät päivittäin asiasta, joka olisi kuitenkin korjattavissa. Itse kärsin aivan liian kauan. Mutta voin sitäkin suuremmalla syyllä nyt sanoa, että tämä kaikki on ollut sen arvoista.
Aikaisemminkin nautin eri asioista ja elämästä, nyt voin nauttia vieläkin useammista asioista jännittämättä.
Ja tsemppiä sinulle korjausleikkaukseen menijä. On mukava kuulla, että olet kuitenkin jo jonossa leikkaukseen. Tiedän, että tuo odottavan aika tuntuu ikuisuudelta. Monta kertaa vielä ehdit olla tilanteessa, jossa joudut sanomaan eri asioille ei, vaikket sitä haluaisi. Toivottavasti oma tarinani auttoi sinuakin uskomaan, että vielä jonain päivänä kaikki voi olla toisin, eikä tuo ongelma määrää tekemisiäsi. Toivon todella, että kohdallasi kaikki onnistuu ja menee hyvin. Se ei ole keneltäkään toiselta pois, päinvastoin, onnellinen ja tasapainoinen ihminen saa elämässä paljon enemmän myönteistä aikaan kuin onneton.
sydämeni pohjasta silkkareita.mulle laitettu ne 1.5 vuotta sitten..15 vuoden harkinnan jälkeen, eikä todellakaan miesten vaan itseni takia. olen nyt 35 vuotias ja jo 18 vuotiaasta kärsin pienistä rinnoistani jotka kahden lapsen imetyksen jälkeen kutistuivat siitä a kupista aa kuppiin :(
en kehdannut myöskään käydä uimahallissa, naisten saunassa hävetti, muut NAISET tuijottivat säätitellen rintojeni olemattomuutta.. todella noloa ja ikävää. Vaatteet roikkuivat päällä..avokaulaisia paitoja ei voinut kuvitellakaan.. mieheni mielestä ei mitää vikaa rinnoissani..minusta niissä oli..en ollut naisellinen yhtään...jatkan myöhemmin.