Kyllä tämä pistää katkeroittamaan, kun hyväluonteinen nainen ei kenellekään kelpaa. Miehet kyllästyvät alta aikayksikön, kun nainen onkin säyseä ja sopeutuva. Valitettavasti en kiukuttele ja järjestä täten koko ajan "jännitystä" miehen elämään. Joka kerta käykin sitten niin, että alkuihastuksen(joka on usein ollut kiivas) jälkeen(2-6kk) mies ilmoittaa, että "olet ihana, kiltti, hyväluonteinen jne. kuin sisko minulle, mutta..." ELI SISKO, ei naisystävä. Miehet kyllästyvät, eikä alkuaikojen kiivas ihastumisentunne muutu rakkaudeksi.
Vierestä seuraan, kuinka alakerran helvetin pahankurinen, karjuva akka pitää miehiä pikkurillinsä ympärillä. Eikä edes ole ulkonäöltään minkäänlainen(muodoton lihava, ja tavis naamalta). Tuttavapiirissäni valtaosa naimisissa olevista naisista on(jopa yli 10v ajan) salannut "menneisyytensä", feikannut orkkuja, rakastunut yhä eksäänsä, valehtelee aina ja kaikessa oman etunsa vuoksi, kiukuttelevia ja pahantuulisia. Monella elämä on yhtä teeskentelyä, jotta miehen(huom. palavasti ja totaalisesti rakastuneen) kuva täydellisestä naisestaan ei särkyisi. Eräs nainen(eronnut) on alkon suurkuluttaja, työtön, hoidattaa lapset(2 pientä) jatkuvasti heidän isällään, ja silti saa miehen kuin miehen rakastumaan itseensä. Varakkaita ja fiksujakin. Miehet palvovat häntä. Nainen on todella kaunis, ja omaa flirttailun jalon taidon. Siinä ei mies enää välitä, vaikka nainen on työtön luuseri, ja ilkeä luonteeltaan.. Pettää jokaista, ja miehet antavat kerta toisensa jälkeen anteeksi. Ja ei kun uutta vain kierrokseen... Yksi luokanopettaja taasen on omistanut elämänsä koirille, ja huutaa niille aina todella rumasti. Palvova miesystävä vain katsoo sivusta. Jos nainen on niin törkeä suustaan ja kärsimätön luonteeltaan, että viitsii koirille karjua jatkuvasti, niin miten hän voi olla opettaja...Ja entä kun hän joskus tekee omia lapsia..? Ja eikö miestä yhtään ärsytä, kun nainen on tuollainen..?
Katkerana tässä kirjoittelen, ja ihmettelen miksi miehet kyllästyvät minun kaltaisiini "kiltteihin" naisiin, ja nielevät valehtelevien narttujen kaikki jutut, palvovasti katsoen. Ja yleensä vielä väitetään, että naiset rakastuvat renttuihin. Kyllä te miehetkin tunnutte rakastuvan vain vaikeisiin naisiin, säilyy "jännitys" elämässä.
Sanottakoon, että nämä tuttavapiirini naiset ovat koulutus/sivistystaustaltaan laidasta laitaan. Löytyy hyvästä perheestä tullutta akateemista, päälle päin kilttiä sairaanhoitajaa, kaupan kassaa, työtöntä. Yhteistä heille on se, että miehet palvovat heitä ilkeästä ja valehtelevasta luonteestaan huolimatta..
Täytyykö minunkin opetella kieroilu, teeskentely ja valehteleminen, että en olisi loppuelämääni yksin. Pahalta näyttää tämä tilanne jo tässä iässä (37)
Vierestä seuraan, kuinka alakerran helvetin pahankurinen, karjuva akka pitää miehiä pikkurillinsä ympärillä. Eikä edes ole ulkonäöltään minkäänlainen(muodoton lihava, ja tavis naamalta). Tuttavapiirissäni valtaosa naimisissa olevista naisista on(jopa yli 10v ajan) salannut "menneisyytensä", feikannut orkkuja, rakastunut yhä eksäänsä, valehtelee aina ja kaikessa oman etunsa vuoksi, kiukuttelevia ja pahantuulisia. Monella elämä on yhtä teeskentelyä, jotta miehen(huom. palavasti ja totaalisesti rakastuneen) kuva täydellisestä naisestaan ei särkyisi. Eräs nainen(eronnut) on alkon suurkuluttaja, työtön, hoidattaa lapset(2 pientä) jatkuvasti heidän isällään, ja silti saa miehen kuin miehen rakastumaan itseensä. Varakkaita ja fiksujakin. Miehet palvovat häntä. Nainen on todella kaunis, ja omaa flirttailun jalon taidon. Siinä ei mies enää välitä, vaikka nainen on työtön luuseri, ja ilkeä luonteeltaan.. Pettää jokaista, ja miehet antavat kerta toisensa jälkeen anteeksi. Ja ei kun uutta vain kierrokseen... Yksi luokanopettaja taasen on omistanut elämänsä koirille, ja huutaa niille aina todella rumasti. Palvova miesystävä vain katsoo sivusta. Jos nainen on niin törkeä suustaan ja kärsimätön luonteeltaan, että viitsii koirille karjua jatkuvasti, niin miten hän voi olla opettaja...Ja entä kun hän joskus tekee omia lapsia..? Ja eikö miestä yhtään ärsytä, kun nainen on tuollainen..?
Katkerana tässä kirjoittelen, ja ihmettelen miksi miehet kyllästyvät minun kaltaisiini "kiltteihin" naisiin, ja nielevät valehtelevien narttujen kaikki jutut, palvovasti katsoen. Ja yleensä vielä väitetään, että naiset rakastuvat renttuihin. Kyllä te miehetkin tunnutte rakastuvan vain vaikeisiin naisiin, säilyy "jännitys" elämässä.
Sanottakoon, että nämä tuttavapiirini naiset ovat koulutus/sivistystaustaltaan laidasta laitaan. Löytyy hyvästä perheestä tullutta akateemista, päälle päin kilttiä sairaanhoitajaa, kaupan kassaa, työtöntä. Yhteistä heille on se, että miehet palvovat heitä ilkeästä ja valehtelevasta luonteestaan huolimatta..
Täytyykö minunkin opetella kieroilu, teeskentely ja valehteleminen, että en olisi loppuelämääni yksin. Pahalta näyttää tämä tilanne jo tässä iässä (37)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei miehet kyllästy säyseisiin naisiin - susson joku muu vika. Tai sitten hakeudut vääränlaisten miesten seuraan. Tai sit oot toodella flegu ja perässävedettävä.
Kun olet ruotinut muiden huonoja puolia noinkin perusteellisesti, voisit muuttaa ruotimisen suuntaa ihan kokonaan: yritä nähdä heidän hyvät puolensa, joihin nuo miehet ovat ihastuneet ja joita he pitävät niin hyvinä, että ne kompensoivat niitä huonoja. Sitten katsot, onko sinulla niitä itsessäsi - ja jos on, voit tuoda niitä enemmän esille ja vaikka parannellakin. :)
ihastumaan niihin yhtä harmaisiin ja seinänvärisiin miehiin, kuin mitä olet itse naisena.
Siinä se ratkaisun avain. Me tällaiset miehet olemme jo oppineet, että meillä ei ole mahdollisuuksia muihin kuin sinunlaisiin naisiin. Mutta yhtä harmaa mies harvoin kelpaa näille yhtä harmaille naisille. Täytyis olla edes miehessä jotain räväkkyyttä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se siitä.
> ihastumaan niihin yhtä harmaisiin ja seinänvärisiin miehiin, kuin mitä olet itse naisena.
Viiden pisteen vihje. Harmaus on katsojan omassa päässä. Jos vain viitsit nähdä vaivaa, sieltä harmaiden miehien joukosta voi löytyä myös aitoja helmiä. Sama pätee tietysti myös naisiin. Jos vain olet tervehenkinen ja muuten avoin, sekä olet kiinnostunut miehestä tasavertaisena kumppanina, niin jo pitäis päästä eteenpäin...
Jos löydät sopivan miesehdokkaan, osoita hänelle aidosti kiinnostuksesi. Yksinkertainen on kaunista, siksi tutustumisesta ei kannata tehdä liian vaikeaa. Miestä ei kannata päästää liian helpolla, vaan anna siimaa ja väsytä ;) Silloin näet, onko mies sanansa mittainen.
olla eräs, jota tapailin? Mutta hän kyllä piti etäisyyttä niin, että vaikka tiesin naisen välittävän ei siitä pystynyt suhdetta rakentamaan, ainakaan perinteisessä mielessä. Ehkäpä säkin tiedostamatta torjut etkä päästä lähelle (vaikka tämä toinen kyllä teki sen tieten)? Tai sitten takerrut vauhdilla ja toiselle tulee hätä? Vaikeaa on nähdä malka omassa silmässä, mutta ehkäpä onnistut selvittämään asian kun muidenkin jutut helposti analysoit?
Miehen merkit pitää olla SELKEÄT että nainen tajua että mies on tulossa lähelle. Ei niitä hienovaraisia merkkejä ymmärrä ja kun puhutaan ihan muuta.
Miehet sais itsekin yrittää.
Kova sinäkin olet muita naisia haukkumaan, vaikka sanotkin
olevasi mukava ja hyväluonteinen nainen. Mukavat ihmisethän
tunnetusti haukkuvat toisia lihaviksi, muodottomiksi ja "tavisnaamaisiksi"?
kirjoitit "kiltiksi" naiseksi. Ehkä et olekaan niin kiltti kuin luulet. Pahansuopa sittenkin?
heh, tama oli kylla paivan helmi, sai kunnon naurut! onko AP. koskaan miettinyt kirjoittamishommia, niin teravia huomioita on tullut tehtya?
ei mutta tosissaan, kyllahan siina jokin idea oli.
Psykologista nakokulmasta aikuisen rakkaussuhde palvelee aina jotain "tarkoitusta", silla haetaan selvyytta lapsuuden tunne-elaman keskeneraisyyksiin ja solmuihin.Siksi ihmisella on tapana "hakea vaikeutta" elamaansa mahdottomillakin "rakkauksilla". Jos on ollut etainen isa/aiti, haetaan samanlaista kumppania selvittamaan itselle etta miksi niin oli.
Ehka noilla kaikilla AP:n kuvaamilla miehilla on jotain aitikomplekseja, pitaa sitten alitajuntaa selvittaa kaikenlaisilla morsian ehdokkailla ;)
Harvassa on taysin sinut itsensa kanssa olevia miehia/naisia, joille kelpaa ns. normaali ihminen.
Itse olen tasaisen hyväntuulinen nainen. Ja voi sitä koston määrää mitä saa osakseen kun ei valita ja vittuile joukon mukana. Minulla vaan on useimmiten hyvä päivä - en sitä julki sano, olen vaan rauhallisen tyytyväinen ja kohtelen ihmisiä tavallisen ystävällisesti. Ei minullakaan aina hauskaa ole, mutta eihän se parane kohtelemalla muita ihmisiä huonosti, päinvastoin.
Ei ole yhtä oikeaa muottia olla toiselle sopiva kumppani. Niin kuin nyt kirjoituksessasi totesikin, erilaiset ihmiset pariutuvat.
Ihmisiä kiinnostaa erilaiset asiat ja on kiinnostamatta toisenlaiset, jotka taas jollekin muulle ovat tärkeitä..
Kukaan ei ole kaikille sopiva. Jos jatkuvasti suhteet loppuu alkuunsa, ongelmassa on yksi yhteinen tekijä - sinä.
No, sain sen käsityksen, että sulta on juuri päättynyt taas yksi yritys ja tunteet on hylätyksi joutumisesta vielä raastavana pinnalla. Ei kai siinä auta kuin tarkkailla omaa käytöstään, tai sitten jatkaa niillä mitä on ja toivoa että just sun persoonaa ja ominaisuuksia arvostava osuu kohdalle.
Toisiin vertaaminen ei ole kovin rakentavaa, mutta itseensä tutustuminen rehellisesti vois ollakin.
xLiner
Jos mietityttäisi alle aikayksikön, mikä olisi sitten pienin mahdollinen aikayksikkö, olisiko se 0 jaettuna äärettömällä luvulla.
Mutta noniin en viisastele, pikosekunti-elektroniika ovat jo aika hyviä tietokoneiden prosessoreissa, tai siis pikometriaa.