Tässä taas tänään tuli mieleen ala-asteen kevätjuhlissa, että onko sitä ihan pakko itkeä joka paikassa..
Mikä saa teidät- hyvät naiset ja miksei miehetkin-liikuttumaan?
Itsellä on tippa linssissä kaikenmaailman kissanristiäisissä..mm.noissa koulun juhlissa, vaikkei oma lapsi esiintyisikään :)
Kirkossa en ole käynyt kai kertaakaan itkemättä. Televisiotakin katsoessa itkettää jos jonkinlaiset ohjelmat. Tänään se oli "Tupakkalakko" :D
Eläinohjelmat on myös aika pahoja. Ja tositv noin pääsääntöisesti muutenkin. En viitsi edes mainita tunnepitoisia elokuvia.
Muuten en sitten juuri itkekkään. Aika pahasti saa minulle sanoa, että kyynel tirahtaisi siitä. Myöskin omaan korkean kipukynnyksen eikä varpaan lyöminen kynnykseen itketä lainkaan.
Olenko se vaan minä, kun itken, vai enkö sumuisin silmin näe muiden kyynelehtivän :)
Terveisin nimimerkillä itkupilli
Mikä saa teidät- hyvät naiset ja miksei miehetkin-liikuttumaan?
Itsellä on tippa linssissä kaikenmaailman kissanristiäisissä..mm.noissa koulun juhlissa, vaikkei oma lapsi esiintyisikään :)
Kirkossa en ole käynyt kai kertaakaan itkemättä. Televisiotakin katsoessa itkettää jos jonkinlaiset ohjelmat. Tänään se oli "Tupakkalakko" :D
Eläinohjelmat on myös aika pahoja. Ja tositv noin pääsääntöisesti muutenkin. En viitsi edes mainita tunnepitoisia elokuvia.
Muuten en sitten juuri itkekkään. Aika pahasti saa minulle sanoa, että kyynel tirahtaisi siitä. Myöskin omaan korkean kipukynnyksen eikä varpaan lyöminen kynnykseen itketä lainkaan.
Olenko se vaan minä, kun itken, vai enkö sumuisin silmin näe muiden kyynelehtivän :)
Terveisin nimimerkillä itkupilli
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun suutun (vihaan sitä, mutta en pysty estämään). Elokuvissa tietty. Saattaa kilahtaa kyynel silmään jos on surullinen uutinen uutisissa. Häät ja hautajaiset...Liikutun aina... Oikeasti moni asia on miesten kanssa jäänyt selvittämättä, kun tiedän alkavani vetistelemään ja inhoan sitä. Olen kärsinyt tästä aina, pienenä itkin kun mulle luettiin satuja=D Olen kauhea tunteellinen siili... *kerällä nytkin*
NIINHÄN SITÄ kuljetaan täälläkin pillitystä näkyvillä
..mut eipä tu itkettyä missään tilanteessa... oli sitten kyseessä häät, hautajaiset, ristiäiset, oman lapsen syntymä, kaikkea tullut koettua vuosien mittaan..mut en vaan liikutu mistään...
itsekkin tätä joskus ihmetellyt...
..olen varamaankin tunnevammainen...
http://www.youtube.com/watch?v=d5tvdG_4W1U
Se on niin kaunis ja samalla surullinen, kun se kertoo laulajalle läheisen tytön itsemurhasta. :(
En normaalisti liikutu mistään, mutta pelkkä ajatuskin siitä, että tyttöystävä kuolisi, niin tulee tippa linssiin.
En usein liikutu, mutta joskus on kausia kun on jotenkin herkempi elämälle. Viimepäivinä olen liikuttunut usein. Liikutuin kun huomasin vanhimman poikani istuvan olohuoneen lattialla pikkuveli kyjessä kiinni lukemassa sille kirjaa (minun poikani, jo niin iso että lukee ja pikkuveljelleen!). Hirveet paineet opiskelujen suhteen ja olen istunut tietokonnen ääressä paljon viimeaikoina, poika tuli koulusta ja tuli luokseni antamaan pusun ja voileivän... (minun poikani...). Mies astuu työhuoneeseeni ja tuo kahvia, yhtäkkiä huomaan kuinka komea hän onkaan, ihan vatsaa kipristää! (Minun ihana mieheni! yhyy, kuinka onnellinen olenkaan, yhyy...)
Kyllä tippa linssiin tuli kun katsoin edellisen jakson sarjasta Elämäni eläimet, siinä oli kolmijalkainen koira jolle oli vaikea saada kotia, satun vain olemaan niin eläinrakas. :)
tos joku aika sitten pikku krapulassa kun katsoin telkkarista Pinkin Dear mister president-videoo, tai mikähän sen biisin nimi on jossa Pink laulaa George Bushille. Mietin et hyvin mullakin menee...
No ehkä se oli vaan sellanen jäävuorenhuippu, se biisi.