Paras kaverini ei ajattele, mille minusta tuntuu.
Hän saatta nostaa kamalan metelin jostain koenumerostani välittämättä, miltä se minusta tuntuu.
Tai jos hän saa kokeesta 8, saattaa hän sanoa että "menipä huonosti!"/"tulipa tosi huono numero!". Vaikka juuri olin kertonut saavani saman numeron kuin hän tai 7, ja vielä sanonut itsestäni että "menipä hyvin!" Eli hän epäsuorasti sanoo mitä ajattelee koenumerostani ja haluaa YLEENSÄ lannistaa minut...
Muutaman kerran kun olemme yhdessä nauraneet jollekkin asialle, hän on yhtäkkiä saattanut tokaista "näytät ihan possulle! hahahaha" ja vaan nauranu päälle. tai tyyliin "olipa possu ilme sulla! sulla onki tomonen possun nenä!"
Tai kun alan kertomaan jotain tärkeää asiaa, hän saattaa aivan yhtäkkiä kääntää keskenkaiken selkänsä minulle! Just silleen, että "evvk"
Mitä teen? En ole usklatanut sanoa mitään koska hän suuttuu herkästi. Tätä on kestänyt jo useamman vuoden... ;( Tämä on todella raskasta, sillä näemme päivittäin, eikä minulla koulussa ole muita kavereita. Olen hiljattain sairastunut syömishäiriöön, ja en uskalla hänelle kertoa mitään, vaikka ala-aste ikäisinä kerroimme toisillemme IHAN KAIKKI salaisuudet.
Anoreksian kanssa on tedella raskasta jo muutenkin. yksi kaverini tietää sen... nyyh D;
Onneksi minulla on 2 muuta ystävää. toiselle voin kertoa IHAN KAIKEN!
Hän saatta nostaa kamalan metelin jostain koenumerostani välittämättä, miltä se minusta tuntuu.
Tai jos hän saa kokeesta 8, saattaa hän sanoa että "menipä huonosti!"/"tulipa tosi huono numero!". Vaikka juuri olin kertonut saavani saman numeron kuin hän tai 7, ja vielä sanonut itsestäni että "menipä hyvin!" Eli hän epäsuorasti sanoo mitä ajattelee koenumerostani ja haluaa YLEENSÄ lannistaa minut...
Muutaman kerran kun olemme yhdessä nauraneet jollekkin asialle, hän on yhtäkkiä saattanut tokaista "näytät ihan possulle! hahahaha" ja vaan nauranu päälle. tai tyyliin "olipa possu ilme sulla! sulla onki tomonen possun nenä!"
Tai kun alan kertomaan jotain tärkeää asiaa, hän saattaa aivan yhtäkkiä kääntää keskenkaiken selkänsä minulle! Just silleen, että "evvk"
Mitä teen? En ole usklatanut sanoa mitään koska hän suuttuu herkästi. Tätä on kestänyt jo useamman vuoden... ;( Tämä on todella raskasta, sillä näemme päivittäin, eikä minulla koulussa ole muita kavereita. Olen hiljattain sairastunut syömishäiriöön, ja en uskalla hänelle kertoa mitään, vaikka ala-aste ikäisinä kerroimme toisillemme IHAN KAIKKI salaisuudet.
Anoreksian kanssa on tedella raskasta jo muutenkin. yksi kaverini tietää sen... nyyh D;
Onneksi minulla on 2 muuta ystävää. toiselle voin kertoa IHAN KAIKEN!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Selvästikin "kaverisi" ei arvosta sinua ystävänä minkään vertaa. Tulee mieleen, että olet hänelle vain "vara-kaveri", silloin kun muita kavereita ei ole. Sinun ei pitäisi sietää tällaista kohtelua keneltäkään. Vaikka muita kavereita ei sinulla koulussa olisikaan neuvoisin sinua ottamaan etäisyyttä tähän kaveriin. Yritä jutella muiden kanssa koulussa, on siellä varmaan muitakin yksinäisiä, omissa oloissaan, joita voisit lähestyä.
mulla on ollut ja on hyviä ja huonoja kavereita. Ei mulle tulis mitään mitään itkuoloa tuosta, mut jos vertaa niitä ihmisiä keskenään.. Toiset tukee ja on lämpimiä ja oikein ihania. Toiset haukkuu ja tuntemattomatkin haluaa nuijia miten vaan. Eniten se ero siinä vaan on se, että joku luottamus kysymys ehkä niillä ollut, eli, jos ihminen ei luota toiseen, se voi sabotoida sit kaveruutta myös noin tai kun ei luota, niin haluaa vetää tiukan raon siihen, ettei kukaan vaan koskaan pääsis lähelle ja aika hyvin ne siinä onnistuu myös. Vähän kuin testaa, että mitäs toinen sanoo, kun mä laukaisen sille päin naamaa jonkun tosi hienovaraisen tai suoran törkeyden. Voi silloin sanoa, että minkäslaista reagointia sä tähän törkeyteen nyt odotat? Pitäiskö itkeä vai nauraa?
Aina on vaan tullut sellainen olo, että tuo ihminen ei osaa luottaa, eikä luota. Ja noinhan se näkyy ensimmäisenä. Et miks se on vaikka minun kanssani, jos kuitenkin sillä on koko ajan karvat pystyssä ja huono olo.
Kyllä voit sanoa ihan asiallisesti, että mikäs pakko sun on sen juttuja kuunnella. Tai lähde pois. Joskus ei viitsi edes kehitellä vastausta tuollaisen, vaikka kuinka ne tietää, koska toinen vain haastaa riitaa.
Ehkä kuitenkin kannattaa keskittyä sillon niihin toisiin kavereihin, joillakin tuo on lähinnä hirveää huomion hakemista, mut jos ihminen ite ei tajua itseäänkään siinä, niin ei toisten asia ole ketään alkaa siinä vaiheessa kasvattamaan. Mut tietysti voi päättää et lopettaako tekemiset vai ei. Anna kaverin suuttua, jos suuttuu. Kun ettii paremmat ja aidosti hyvää tarkoittavat ihmiset ei tarvi muistaakkaan muuta.