Ihmiset aina testaavat toistensa vahvuudet, arvot ja aseman (työ)yhteisössä. Laumaeläimiä kun ollaan ja siinä ei ole hävettävää. Ei käydä luontoa vastaan.
En koe, että minua olisi kiusattu, itse en ole kiusannut ja jos jotakuta on härnätty olen puuttunut ja puolustanut. Lukiessani keskusteluja huomasin, että on minuakin yritetty kiusata. En ole vaan kokenut sitä kiusaamiseksi. En ole siitä loukkaantunut tai ajatellut toisen minua väheksyvän mitenkään.
Olen nauranut, jopa halveksivaan tapaan takaisin katsoessani hämmentynyttä naamaa.
Ystävääni on kiusattu ja voin rehellisesti sanoa, että hän on pitkälti määränny oman kiusatun kohtalonsa. Dramaattinen käytös ja asioiden väärin olettaminen on herkkua kiusaajalle.
Myös pikkuasioihin tarraaminen ja niistä numeron tekeminen lisää ärsyttävyyttä. Jos niin käy, että alkaa itsesäälintään on soppa valmis.
Kiusaajat ovat epävarmoja ja haluavat alistaa mikä on väärin, mutta se että aiheutamme työpaikoille tietentahtoen kireää tunnelmaa on mielestäni turhauttavaa. Noidanympyrä suorastaa. Kuka teki väärin saa kärsiä --> tekee väärin -->kosto
Pitäisi antaa suorastaan opetusta nuorille siitä
miten omalla käytöksellään voi välttää kiusauksen kohteeksi tulemisen.
Ikävää on ystäväni puolesta myös se, että hän tuomitsee itsensä kiusatuksi sanomalla "minä olen tälläinen enkä muuksi muutu" jatkamalla provosoivaa käyttääntymistä.
Tunnen hänet liiankin hyvin ja hän jopa lievästi nauttii siitä, että joku jää kiinni tehdessään pienenkään virheen johon voi tarrata.
Nämä ovat vain minun havaitoja ystävästäni, joka muutti käsitykseni kiusaajia/kiusattuja kohtaan.
En koe, että minua olisi kiusattu, itse en ole kiusannut ja jos jotakuta on härnätty olen puuttunut ja puolustanut. Lukiessani keskusteluja huomasin, että on minuakin yritetty kiusata. En ole vaan kokenut sitä kiusaamiseksi. En ole siitä loukkaantunut tai ajatellut toisen minua väheksyvän mitenkään.
Olen nauranut, jopa halveksivaan tapaan takaisin katsoessani hämmentynyttä naamaa.
Ystävääni on kiusattu ja voin rehellisesti sanoa, että hän on pitkälti määränny oman kiusatun kohtalonsa. Dramaattinen käytös ja asioiden väärin olettaminen on herkkua kiusaajalle.
Myös pikkuasioihin tarraaminen ja niistä numeron tekeminen lisää ärsyttävyyttä. Jos niin käy, että alkaa itsesäälintään on soppa valmis.
Kiusaajat ovat epävarmoja ja haluavat alistaa mikä on väärin, mutta se että aiheutamme työpaikoille tietentahtoen kireää tunnelmaa on mielestäni turhauttavaa. Noidanympyrä suorastaa. Kuka teki väärin saa kärsiä --> tekee väärin -->kosto
Pitäisi antaa suorastaan opetusta nuorille siitä
miten omalla käytöksellään voi välttää kiusauksen kohteeksi tulemisen.
Ikävää on ystäväni puolesta myös se, että hän tuomitsee itsensä kiusatuksi sanomalla "minä olen tälläinen enkä muuksi muutu" jatkamalla provosoivaa käyttääntymistä.
Tunnen hänet liiankin hyvin ja hän jopa lievästi nauttii siitä, että joku jää kiinni tehdessään pienenkään virheen johon voi tarrata.
Nämä ovat vain minun havaitoja ystävästäni, joka muutti käsitykseni kiusaajia/kiusattuja kohtaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aliarvioimatta tai arvostellen, voisiko olla mahdollista, että olet käsittänyt asian väärin?
Olettaen, että isäsi ei ollutkaan oikeassa?
Olettaen, että ihmisten ei kuulukkaan testata toistensa vahvuuksia, arvoja, asemaa, vaan elää tasavertaisina?
Olisiko mahdollista, että se mitä et koe kiusaamisena, voi jostakin toisesta ihmisestä olla sitä?
Voisiko olla, että ystäväsi ei olekkaan määrännyt omaa kiusatun kohtaloaan?
Voisiko olla, että ystäväsi dramaattinen käytös tai väärin ymmärtäminen on johtunut kiusaamisesta, jota sinä et ole nähnyt tai ymmärtänyt?
Voisko olla, että nuoret eivät ymmärtäisi tarkoittamaasi opetusta oman käytöksen osuudesta kiusaamiseen?
Voisko olla, että ystäväsi ei käyttäydy provosoivasti, vaan työyhteisö ja sinä provosoitte häntä tietämättänne?
Voisiko olla, ettei hän nautikkaan jäädessään kiinni tehdessään virheen?
Voisko olla, että havaintosi ystävästäsi olisivat suppeita ja työyhteisöä mukailevia ajatuksia tilanteesta?
Sekä muuttuneet käsityksesi kiusatuista/kiusaajista olisivat vääriä?
Olettaen, että isäsi ei ollutkaan oikeassa?
- En koe että asiat ovat oikein tai väärin. Minun kohdallani olen saanut hätistettyä kiusanhenget juurikin nauramalla päin naamaa.
Olettaen, että ihmisten ei kuulukkaan testata toistensa vahvuuksia, arvoja, asemaa, vaan elää tasavertaisina?
- Niin, mutta kuinka muuttaa jotain niin syvälle juurtunutta tässä yhteiskunnassa. Olisihan se ihanaa. Olisi myös jossei sotia olisi tai kaikki olisimme kasvissyöjiä.
Olisiko mahdollista, että se mitä et koe kiusaamisena. voi jostain...
- Se oli se pointti. Kiusaajia ajatellen. Olenko tietämättäni esim. minä kiusannut jotakuta? Jos kokee itsensä kiusatuksi on hyvä ilmaista se kiusaajalle, muuten asia on =väärinkäsitys.
Voisiko olla, että ystäväsi ei olekkaan määrännyt omaa kiusatun kohtaloaan?
- Ei varmaan tietoisesti, mutta ainakin on tuominnut itsensä ikuisesti kiusattavaksi.
Puheissaan.
Voisiko olla, että ystäväsi dramaattinen käytös tai väärin ymmärtäminen on johtunut kiusaamisesta, jota sinä et ole nähnyt tai ymmärtänyt?
- Kuten sanottu hän on hyvä ystäväni ja minä kuuntelija. Hän on myöntänyt olevansa dramatiikan/huomion hakuinen. (hyvä asia jos tohtii myöntää) Mutta se ei aina sovi työympäristöön.
Voisko olla, että nuoret eivät ymmärtäisi tarkoittamaasi opetusta oman käytöksen osuudesta kiusaamiseen?
- Se on todella mahdollista. Siispä ideoimaan.
Voisko olla, että ystäväsi ei käyttäydy provosoivasti, vaan työyhteisö ja sinä provosoitte häntä tietämättänne?
- Hän on hyvin epävarma ja vainoharhainen välistä, eikä luota kehenkään mikä aiheuttaa minulle ja muille hänen PUOLELLAAN oleville harmia. Se myös saa minut ärsyyntymään, kun ei uskota tai luoteta että välittää.
Ja vaikka se kiusaamisestakin johtuisi alunperin
kyllä, joku keino pitäisi löytää ettei jatka "itsensä lyömistä" tällä tavalla.
Voisiko olla, ettei hän nautikkaan jäädessään kiinni tehdessään virheen? - hän kyllä nauttii, koska tuntee kostaneensa. En syytä, mutta tästä syystä varmaan joku kiusattu alkaa kiusaamaan.
Voisko olla, että havaintosi ystävästäsi olisivat suppeita ja työyhteisöä mukailevia ajatuksia tilanteesta?
- Eipä juuri. Olen todellakin tyyppinä hyvin kyseenalaistava ja en harrasta "piruilua porukassa." Olen ollut ystäväni luotto henkilö tieskuinka monta vuotta ja näen oman käytökseni ja hänen käytöksen erot. Samalla viivalla ollaan kuitenkin.
Sekä muuttuneet käsityksesi kiusatuista/kiusaajista olisivat vääriä?
- jos tämä nyt oli pyrkimys "näyttää minun mustavalkoinen ajatusmaailmani" niin Ok.
Mustavalkoista on ajatella, että kiusaajat pahoja kiusatut hyviä aina. Totta on, että yleensä niin on enkä kannata koko asiaa missään muodossa. Sen verran itserakas olen etten ajatusta muiden menestyksille paljon suo (hyvä/huono asia. Päätelkää itse.) Olen vain lapsesta asti ollut monenkin kiusatun ja kiusaajan "luottokorva" Joten kyllä näillä ajatuksilla on jotain perustaakin.
Esittää vastakkainen näkemys loukkaamatta tai aliarvioimatta näkökantaasi.
Olet oikeassa jokaiseen sääntöön on poikkeus niin myös kiusaajiin ja kiusattuihin.
Yksi kysymys vielä miksi olette ystäviä?
Vastaus miksi olemme ystäviä.
Jaamme harrastuksesta lähteneen työn, jossa olemme molemmat lahjakkaita.
Eli sillä taajudella ymmärämme toisiamme älyttömän hyvin.
On olemassa ihmisiä, jotka tuntuvait "kotoisilta" ja hän on yksi sellainen minulle. Meillä on samankaltaiset arvot ja olemme lähtöisin samankaltaisista lähtökohdista.
Tempperamenttimme ovat kuin yö ja päivä. Itse olen rauhallinen hillitty ja hän tunteikas, äänekäs.
Minulle hän tuo piristystä päivään, hänelle kuulemma tuon varmuutta ja turvaa.
Olen ollut joskus häneen jopa ihastunut.
Tottakai minua ahdistaa jos hän kokee itsensä kiusatuksi, mutta kaikella rakkaudella hän tekee sitä paljon itselleen. Ja se ahdistaa paljon enemmän. Olen puhunut tästä noidanympyrästä hänen sisarensa kanssa. Juuri sen takia halusin tänne kirjoittaa.
Hän ei ymmärrä, että me työpaikan porukka vilpittömästi tykätään sinusta kauheasti ja jos sitä alituiseen joutuu todistelemaan vie se suuren palaisen energiaa siitä työstä josta elanto saadaan.
Kiitos kysymyksestä.
on montaa eri laatua, ei se aina ole sitä että toi suoraan ivallisesti nauraa jollekin ilkeälle heitolle päin naamaa. Olen samaa mieltä kyllä tuon toisen vastaajan kanssa, että työpaikalla pitäs olla samanarvoisia ihmisiä ja kohdella kaikkia tasa-arvoisesti. Tosin kyllä kiusaamiselta suojaa se kun liittoutuu heti tärkeitten tyyppien kanssa, kulkee joukon mukana, eikä tee töitäkään sen enempää kuin muut - tuo viime mainittukin on aika hyvä muistaa: jos pyrit tekemään töitä hyvin ahkerasti ja tunnollisesti, niin muut rupeavat kiukustumaan - he kun odottavat että kohta heiltä vaaditaan samaa - eli ei olekaan kyse kateudesta vaan laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Tosin jos kaikki tekisivät tunnollisesti ja ahkerasti, ei tarvittaeisi niin paljon työväkeäkään - hups.... Jep jep, tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä - voi minua, koskahan minä tuonkin opin....
Minähän olen juuri se joka jää yksin työtä tekemään, roudaamaan ja minä olen se jolle ollaan kateellisia ja kärttysiä. Siksi minä naurankin päin naamaa koska minä pystyn tekemään ja minä olen ylpeä siitä että minä teen.
Minulle suodaan tilaisuuksia ja mahdollisuuksia siksi koska teen. Se jos joku alkaa kärttyilemään niin eikö se ole kohteliaisuus, että on saanut jotain tunteita ihmisessä aikaan. Sehän on suorastaan imartelevaa.
Niin ja rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Mikä onkaan vihan vastakohta?
Omasta mielestäni nämä ovat asenne kysymyksiä pitkälle. Näin olen maatilan kakarana oppinut.
Tosin tapauskohtaisia. Mutta kannaittaisin tutustumista omaan asenteeseen ennen muita!
Ps. Olen kalju nainen. En juurikaan harrasta joukon mukana menemistä.
niin kyllä sulla luonnetta riittää sit, mutta älä sä syyllistä muita joilla sitä sun kaltaisten luonnetta ei ole!
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Työpaikkakiusaaminen on määritelty vaikka sitä on vaikea tunnistaa.Se on henkistä väkivaltaa ja se on lainvastaista niinkuin ruumiillinenkin väkivalta.
Oma kokemukseni on työpaikasta, jossa oma 'pätevyys' ylläpidetään laulamalla autuaitten kuorossa, siihen pääsee polkemalla erilaisia. Vaikka vuodet kuluvat, ihmiset lähtevät itkien tai sairastuvat, kuvio säilyy.
On oikeesti suljettuja yhteisöjä, joissa on omat säännöt. Tunnen työpaikkani henkilöt yksilöllisesti kun olen esimiehenä käynyt kehityskeskusteluja,joissa saavat omin sanoin kertoa työstään ja niistä asioista jotka motivoivat ja joita pitävät arvokkaina. Joukossa nämä arvot sitten katoavat, tilalle astuu jonkinlainen pelko. Ehkä se on sitä laumaan kuulumisen vaistoa?
Surullista on, kun nämä omat arvot ovat niin halpoja ja myydään tai lahjoitetaan pois että oltaisiin niinkuin muut. Ylpeä pitäisi tässä paikassa olla siitä, ettei kuulu joukkoon.