Miten puskaherjaaja toimii?
Mitä keinoja käyttää,jotta saa ns.kohteensa provosoitumaan? Tuntemaan pahaa mieltä..
Mielestäni sabluuna tällä palstalla on ollut hyvin yksinkertainen ja hyvin samanlainen muutaman tapauksen kohdalla....Kohteeksi otetaan kuvallinen nicki,palsta-arvostelun ym.jälkeen isketään IRL-asein....Heitetään läppää tuntemisesta - koti,työ,naapurit,luonne.. ym... Hyvin lyhyttä,yleisluontoista,mukamuka-tietoa,joka kuitenkin mitä todennäköisimmin osuu,ainakin aikuisilla,joilla on jo elettyä elämää taustalla ja vermaan silloin tällöin sattuneita konflikteja milloin missäkin ympyröissä..
Oma profilointini,puskaherjaaja on älykäs,systemaattinen,mutta..???
Mitä keinoja käyttää,jotta saa ns.kohteensa provosoitumaan? Tuntemaan pahaa mieltä..
Mielestäni sabluuna tällä palstalla on ollut hyvin yksinkertainen ja hyvin samanlainen muutaman tapauksen kohdalla....Kohteeksi otetaan kuvallinen nicki,palsta-arvostelun ym.jälkeen isketään IRL-asein....Heitetään läppää tuntemisesta - koti,työ,naapurit,luonne.. ym... Hyvin lyhyttä,yleisluontoista,mukamuka-tietoa,joka kuitenkin mitä todennäköisimmin osuu,ainakin aikuisilla,joilla on jo elettyä elämää taustalla ja vermaan silloin tällöin sattuneita konflikteja milloin missäkin ympyröissä..
Oma profilointini,puskaherjaaja on älykäs,systemaattinen,mutta..???
Vastaukset 50
Vanhimmat
myös sellainen, että lähettää sähköpostia, juttelee mukavia ja onkii tietoja, joita käyttää puskista.
Älykkyydestä en tiedä, sillä ainakin muka-huumorin käyttö on todella alkeellista ja puhuu itsensä helposti pussiin.
Yksi varma merkki on se, että kirjoittaa muka kahtena eri tyyppinä, jotka komppaavat toisiaan ja saattava jopa äityä keskusteluntynkään keskenään, aiheena tietenkin kohde.
Että saattaa olla yksi ja sama henkilö,joka toistaa omaa toimintamalliaan ja vaihtaa vain kohdetta? Toinen vaihtoehto olisi joku "nettikiusaajapersoonallisuus"?
että minun ja Papeeten kimpussa on sama tyyppi. Ja se sama roikkui muistaakseni myös Quiteriea härnäämässä.
Tarkemmin en kerro, mutta tunnistan tyylin.
Kun mietin,voiko näin samanlainen toiminta olla pelkkää sattumaa..
ja kerroin Papeetellekin huomioistani.
Ihan senkin takia olisi kyllä kiva, jos poliisi saisi jotain tietoonsa.
No, siitä tyypistä ei pääse vaikka kuinka asiaa jauhaisi. Siis jollei se ala taas käymään kokouksissa ja saa siten muuta puuhaa.
Onko profilointisi "ensimmäisen vai toisen käden" tietoa?
mutta olen saanut teorialleni tukea, nyt sinulta viimeksi, joten ihan metsässä en voi olla.
Vastustan ajatusta, että "puska" olisi paha ja rekisteröity hyvä. Huonoa käytöstä esiintyy puolin ja toisin. Ei omalla kuvalla esiintyminen anna erityisoikeuksia huonoon käyttäytymiseen.
vaan nimenomaan riidankylväjä-puskasta, puskien marginaalisesta alalajista, joka kompensoi määrän puutetta olemalla äänekäs.
Kiusaaja (kiusamisesta on kysymys)
- purkaa omaa pahaa oloaan
- pätee näin kun muuten ei löydä järkevää kanavaa
- nauttii vallantunteesta, kun saa kohteensa reagoimaan ja tuntemaan pahaa oloa
- selittää luultavasti itselleen puuhansa oikeutetuksi, kohde on jotenkin "ansainnut" kaiken
- on ehkä itse joskus kärsinyt vastaavasta
- pahimmat tapaukset kärsivät jonkinlaisesta persoonallisuushäiriötä
Noi nyt ainakin usein pitävät paikkansa.
Puskis voi olla kuka tahansa. Kiusaaja on kiusaaja eikä se katso ikää, sukupuolta tai älykkyyttä.
Oikeastaan tässä tapauksessa puskista voidaan verrata suoraan koulukiusaajaan, lähtökohdat ja tavoitteet ovat täysin vastaavanlaiset.
Mielestäni nettikiusaaminen ei saisi olla sen hyväksyttävämpää kuin IRL..
Jos ns.nettikiusaamisen tunnusmerkistö täyttyy,osallistuminen "kiusaajan ketjuun",on myös osallistumista kiusaamiseen..
Kyllä mitenkään hyväksy mut kyseessä on kuitenkin kiusaamisen uusi muoto mihinkä on vielä vaikea asettaa mitään määritteitä.
Kiusaaminen on aina kiusaamista tapahtuu se sit missä tahansa. Kokemuksesta kuitenkin tiedän et tälläinen asioiden käänteleminen ja väänteleminen ei muuta kuin pahenna asiaa. Kiusaaja on kuitenkin perusluonteeltaan heikolla itsetunnolla varustettu ja hänellä on tarve olla porukan kingi. Toiminnallaan hänen pääsääntöiset tarkoituksensa on vain saada huomioo itseensä ja tällä keinoin pönkittää omaa itsetuntoaan.
On tämä huomio sit minkä tyylistä tahansa niin se täyttää tarkoituksensa. Ainoa keino millä kiusaajan saa hiljaiseksi on vastata takaisin samoilla aseilla. Tämä on kuitenkin vaikea tehtävä koska kohteena on yleensä fyysisesti sekä henkisesti heikompi yksilö ja siitä syystä ei ole uskallusta ottaa ohjia käsiinsä.
Ps. useiden vuosien kokemus kiusaamisesta !
vaikka nyt itsekin puskista kommentoin. Puskaherjaaja on pelkuri. Pelkuruuteen mahtuu aika paljon. Älykkyyttä ei ole herjaamisessa ikinä. Jos joku pitää sitä älykkyytenä... Siihen en sano mitään. Sitäkin joku saattaisi pitää herjauksena. Herjaaminen on sama kuin sormella osoittaminen. Yksi sormi osoittaa herjattavaa ja kolme sormea... Sen voi jokainen kokeilla itse mihin ne kolme sormea osoittaa.
Jos pelkuri,operoisiko niin systemaattisesti,kun on päässyt operoimaan täällä palstalla muutaman "kohteensa" kanssa..Mielestäni kysymyksessä on ennemminkin,sikäli mikäli sama henkilö,aika kova peluri..
se kun syyttää muita katsomatta ensiksi itseensä. Ja jos mut tunnistaa jo ilman nikkiä, taitaa olla aika minun lopettaa kommentoiminen...
Meitä on muitakin, jotka kommentoi puskista asiallisesti ja vieläpä kohtuullisen samanlaisella tyylillä kuin sinä.
Ei meitä voi toisistaan erottaa. Joillakin vain on tarve saada kaikki kommentit henkilöityä, mutta tosiasiassa se on mahdotonta.
Valitulla linjalla jatketaan...
Mitä se haittaa,vaikka tunnistaakin..Asia tärkein..
et jos ja kun joku ei oo saanu älynväläystä rekisteröidä itselleen "Puskis"-nimimerkkiä, tai "Puskasta", "Puskista", "Puskakeskustelija" tms.
Mikähän tämän keskustelun kunniakas tavoite mahtaa olla? Pureutua puskaherjaajien oletettuun, kieroutuneeseen persoonaan? Eli käytännössä siis samanlainen panettelu ja (oletuksiin perustuva) arvostelu kuin mihin "puskaherjaajat" itse syyllistyvät. Padat ja kattilat kolistelevat...
Cranky_Geek tiivisti hyvin olennaisen näihin muutamaan lauseeseen: "Eiköhän jokainen tee pääosin omat johtopäätöksensä asioista sen mukaan mitä itse näkee, eikä sen mukaan mitä mieltä joku toinen sattuu näkemästään olemaan. Kyllä ne ajatukset kirjoittajista muodostuvat ihan siitä mitä itse kirjoitatte, jos ovat edes muodostuakseen."
Näinhän se juuri menee ja tuo kannattaisi jokaisen kiusaamisen kohteeksi joutuvan muistaa. En ole seurannut tilannetta jatkuvasti, mutta mitä viime aikoina olen keskusteluja vilkuillut, niin ei nämä puskahaukkujien uhreiksi joutuneet henkilöt juurikaan anna sen parempaa kuvaa itsestään. Kovaa tekstiä puolin ja toisin sen sijaan, että jätettäisiin provoilijat omaan arvoonsa. En ota puolia suuntaan enkä toiseen, tämä on vain minun näkemykseni asiasta. Ja varmaan tähän voi moni muukin "ulkopuolinen" yhtyä.
Yritin kuitenkin tiivistää omat tarkoitukseni aloitukseen ja myös erääseen kommenttiin tässä ketjussa,jossa kysyin nettikiusaamisen merkistön perään ja myös ns.ison hiljaisen enemmistön merkitystä mahdollisessa kiusaamisessa..
Grankyn ohjeet ovat kaiken a ja o. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se,että muutamat henkilöt palstalla ovat kokeneet joutuneensa hyvinkin massiivisen kiusaamisen kohteeksi ja harkitsevat jopa oikeustoimia.Se on varmaan järkytys jollein puskaherjaajille,jotka ovat kokeneet oman toimintansa vieläpä mahdollisesti oikeutetuksi..
Ihmisten käyttäytyminen on mielestäni aina äärettömän mielenkiintoista ja jos esim.kysymyksessä olisi joku virtuaalin uusi nettikiusaajapersoonallisuus-tyyppi...Niin miltä pohjalta tuollaiset syntyisivät?
tarkkailija? Kertoisitko kantasi rekisteröityjen puskia kohtaan esittämiin herjauksiin? Mikä saa heidät toimimaan epäkunnioittavasti ja vielä omalla kuvallaan esiintyen?
Toki ihmisten käyttäytymisen analysointi on huippukivaa (sosiaalipornoa), mutta palstan tulenaran tilanteen vuoksi koin aloituksesi bensan kaatamisena liekkeihin. Kaikenlaisen häiriökäyttäytymisen taustat on tärkeää selvittää, mutta eiköhän se selvitystyö tällaisella palstalla ole parhaimmillaankin arvailua, joka helposti lipsuu asiattomuuksiin. Sen sijaan olisi kenties hyödyllisempää pohtia miten toimia, kun joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Mieleeni jäi erään asinomaisen lausahdus siitä, että hän vastaa huoritteluun huorittelulla... Sitä voikin sitten miettiä, että onko tuo paras mahdollinen keino karistaa puskaherjaajat niskastaan.
Kiväärituleen vastataan konekivääreillä ja pommi-isku kostetaan risteilyohjuksilla.
Monet ajattelijat ovat kyllä olleet sitä mieltä, että sota ei sotimalla lopu.
Mutta voitko ajatella mahdollisuutta,että tämän ketjun kautta jotkut voisivat saada esim.ns.työkaluja kohti parempaa "palstailua" ja omaa mielenrauhaa ja myös tehdä omia arvovalintojaan "kuulumisesta suureen hiljaiseen joukkoon ja sitä kautta myös kiusaamiseen"..
Sosiaalipornona pitäisin ennemminkin Papeetan eilistä ketjua ja sosiaalipornoilijoina niitä,jotka osallistuvat siihen vain ns.viihdyttääkseen itseään...
Ydinkysymys lienee,onko nettikiusaaminen verrattavissa kiusaamiseen IRL.Suunta tuossa pohdinnassa voi olla vain kuvallisten,tunnistettavien nickien oikeuksien pohdinnassa....Tuskin kukaan tuomiota saa kunnianloukkauksesta toisen ip-osoitetta kohtaan..
vain kuvallisilla on mielestäsi oikeus saada kunnioittavaa käytöstä osakseen?
Aah, nyt ymmärrän, että keskustelun tarkoituksena on luoda zenmäistä harmoniaa palstalle :) Myönnän häpeilemättä kuuluvani sosiaalipornoilijoihin, joiden ensisijainen tarkoitus palstakirjoittelussa on itsensä viihdyttäminen. Joihinkin asioihin on kuitenkin yksinkertaisesti parempi olla puuttumatta; etenkin kun olen täällä edustamassa vain itseäni ja omia mielipiteitäni, joiden mukaisesti otan kantaa valikoivasti minua kiinnostaviin aiheisiin. Yhtäkään ihmistä täältä en tunne livenä enkä tunne olevani osa jotain tiettyä palstan ryhmää (en hiljaista enkä äänekästä), enkä senkään takia koe tehtäväkseni (saati että olisin siihen velvoitettu) puolustamaan "uhreja", jotka joutuvat hankaliin tilanteisiin lähinnä sen vuoksi, etteivät osaa sulkea konetta ajoissa.
Myös minä valitsen keskustelut sillä perusteella,kun ne ovat mielenkiintoisia..
Puskaherjan taustalla on rekisteröitynyt tai rekisteröimätön nimimerkki, joka kirjoittaa rekisteröitymättä (a.k.a puskasta). Potentiaalisen puskaherjaajan tunnistaa herkästä provosoitumisesta.
Puskaherjaamisella ihminen vain kostaa kokemaansa vääryyttä..
Aivan kuten alkoholismin tai väkivaltaisuuden taustalta löytyy usein vastaavien tapahtumien kokeminen aikaisemmin, samoin herjauksen. Kosto on kuitenkin väärä sana, koska herjaaja ei välttämättä koe toimintaa kostona. Kysymys on pitkälti omaksutuista toimintamalleista.
"Miten puskaherjaaja toimii?
Mitä keinoja käyttää,jotta saa ns.kohteensa provosoitumaan? Tuntemaan pahaa mieltä.."
Näkisin, että puskaherjaaja on luultavasti tavallisimmin henkilö, jolla on vahva usko siihen, että ns. irl ja netti ovat kaksi täysin eri asiaa. Hän luottaa anonymiteettiinsa, ja uskaltaa nimenomaan sen turvin sylkeä näppikseltään törkeyksiä. Puskaherjaaja ei todennäköisesti ajattele muita nettiin kirjoittavia tunteet omaavina ja elävinä yksilöinä, tai jos ajatteleekin, tukahduttaa hän syyllisyytensä ja luultavasti juuri siksi kykenee vastenmieliseen käytökseensä. Ajattelisin, että netti on useille puskaherjaajille kenties jonkinlainen "leikki- ja fantasiamaailma", jossa on muka erilaiset moraaliset säännöt, kuin elämässä muuten. Joillakin herjaajilla todellisuudentaju voi olla oikeastikin vääristynyt.
Puskaherjaaja tuskin on kovin sosiaalinen ihminen. Omaa useissa tapauksissa luultavasti komplekseja. Voi myös olla sotkenut asiansa livessä jotenkin, jne. jne. Lyhyesti: hän on todennäköisesti henkilö, joka ei voi hyvin.
Puskaherjaaja pyrkii saattamaan kohteensa tuntemaan pahaa mieltä moninaisilla tavoilla. Hän saattaa kyseenalaistaa esim. muiden kirjoittajien mielenterveyttä törkyisin sanankääntein, vihjailla muiden alhaisesta seksuaalimoraalista tai esim. esittää perättömiä loukkaavia vihjeitä muista palstoille kirjoittajista siten, että ne ovat omiaan saattamaan herjojen kohteen muiden kirjoittajien silmissä outoon tai naurettavaan valoon.
Itse olen huomannut, että täällä s24:ssa yksi yleisimmistä herjaamisen muodoista näyttää olevan kuvallaan kirjoittavien ulkonäön solvaaminen. Yleisimpiä puskaherjaajaa törkeilyihinsä motivoivia tekijöitä on varmastikin kateus, vaikka syy herjaamiselle voi toki loppupelissä olla mikä vain muukin.
Tähän naang- saau:n kirjoittamaan vielä heittäisin kommentin:
"Oma profilointini,puskaherjaaja on älykäs,systemaattinen,mutta..???"
Ei. Puskaherjaaja nimenomaan EI ole kovinkaan älykäs. Hän voi toki itse kuvitella olevansa nokkela(?), mutta oikeasti fiksu ei itsetarkoitukselliseen muiden herjaamiseen palstoilla halua laittaa aikaansa.
Tarkoitukseni ei ole syytellä ketään, mutta muistan erään kirjoittajan viime kesältä. T-Fox tai jotain. Kirjoitti olevansa huippumalli tai ainakin mallin ulkonäön omaava. Kirjoittaja tämän nimimerkin takana lienee tarkoituksella kirjoittanut provosoivasti, tai kuka tietää ehkä hän esiintyi omana itsenään, mutta muistan miten suuri joukko palstan naisia hyökkäsi kuin petolauma tämä kyseisen nimimerkin kimppuun. Viestiketju oli todella massiivinen ja harvinaista sinällään että moni rekattu nainen uskaltautui kirjoittamaan omalla nimimerkillään. Ei millään pahalla Papeete1, mutta sinä olit yksi innokkaimmista. Lopulta jollakulla alkoi omatunto kolkuttaa ja viestiketju hävisi. Kuten on käynyt niin monta kertaa senkin jälkeen.
.. saman nimimerkin ja lähinnä syystä, että taisin itse olla niiden harvojen joukossa, jotka häntä puolustivat. Ajattelin, että oli provoa tai ei, niin hän ei ansaitse tulla kohdelluksi ihan sillä tavalla, kuin tuli.
Nyt tulee ehkä rumaa tekstiä, mut mä en yksinkertaiesti voi ymmärtää, että miten jotkut saattavat tuntea kateutta pelkkää nimimerkkiä kohtaan keskustelupalstalla. Henkilöä, josta he eivät tiedä mitään ja henkilöä, jonka kuvaakaan he eivät ole koskaan nähnyt. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että tuollaisille naisille, jotka eivät salli toisille _tervettä_ ylpeyttä omasta ulkonäöstään ja ylipäätään terveen itsevarmuuden ilmauksia, ulkoinen kauneus on ilmeisesti ainoa arvo, minkä avulla he ajattelevat naisen voivan pärjätä.:( He ovat jostakin oppineet, että asia olisi niin: kenties sukupolvien välisessä ketjussa. Jos em. laiset ihmiset sitten jostakin syystä kokevat, että sitä ulkoista kauneutta ei heillä itsellään ole riittämiin, niin voi voi tosiasiallisen vihan määrää. Vähän huvittavaakin.;)
Toisaalta on kyllä niinkin, että aivan yhtä huvittavaa kuin on pään aukominen niille, jotka uskaltaa kertoa esim. malli jne. taustastaan, on sitten huvittavaa sekin (mitä täällä joskus näkee), jos kirjoittaja vetää _keskustelupalstalla_ koko ajan juttua omasta ulkoäöstään asioista keskustelemisen sijaan. Sellainen käytös on taas sitä huomioh.. *ruma termi*, mistä itsekin oon joskus huomannut ärtyväni. Kenties syystä, etten itse ole kovin turhamainen enkä jaksaisi ajatella oman lärvini, tissieni, perseeni tms. minkä tahansa muun ruumiinosani olevan niin helvetin mielenkiintoinen kaikkien mielestä, että se ansaitsee itseylistävän keskustelun keskustelupalstalle.
Jokatapauksessa: aina kun näen sitä, että naiskirjoittaja hyökkää asiallisesti ja ei niin itsetarkoituksellisesti ulkoäöstään myönteisiäkin kertovien kimppuun, en voi välttää jonkin sortin suohirviömielikuvia haukkujien nimimerkkien takana.;)
"en yksinkertaiesti voi ymmärtää, että miten jotkut saattavat tuntea kateutta pelkkää nimimerkkiä kohtaan keskustelupalstalla. Henkilöä, josta he eivät tiedä mitään ja henkilöä, jonka kuvaakaan he eivät ole koskaan nähnyt. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että tuollaisille naisille, jotka eivät salli toisille _tervettä_ ylpeyttä omasta ulkonäöstään ja ylipäätään terveen itsevarmuuden ilmauksia, ulkoinen kauneus on ilmeisesti ainoa arvo, minkä avulla he ajattelevat naisen voivan pärjätä.:("
Keskustelupalstoilla ajatukset toimivat sytykkeinä. Lukija voi kokea jonkun kirjoittajan ajatuksista tietynlaista kateellisuutta koska kirjoittaja on kirjoitustensa perusteella jotakin sellaista mitä lukija ei ole, ei uskalla olla, tai ei voi olla. Myös omia arvoja vastaan sotivat ajatukset aiheuttavat provosoitumista.
.. perusteella pikaista ja _erittäin subjektiivista_ listaa tähän liittyen:
"Keskustelupalstoilla ajatukset toimivat sytykkeinä. Lukija voi kokea jonkun kirjoittajan ajatuksista tietynlaista kateellisuutta koska kirjoittaja on kirjoitustensa perusteella jotakin sellaista mitä lukija ei ole, ei uskalla olla, tai ei voi olla. Myös omia arvoja vastaan sotivat ajatukset aiheuttavat provosoitumista."
Yleisimmin tällä palstalla kateutta näyttävät herättävän:
- se, että joko sanoo olevansa kaunis/ komea
- se, että joku sanoo olevansa akateeminen tai hyvässä duunissa
- se, että joku kertoo, että menee ihan mukavasti *;D!*
- se, että joku on vaatimaton (turhismaiset ei kertakaikkiaan kestä sitä: oon huomannut, että muutamia vaatimattomina ja ystävällisinä ihmisinä profiloituvia kirjoittajia yritetään jatkuvasti saada tuntemaan olonsa huonommaksi)
-se, että joku kertoo, et on paljo massii ( vasta- argumentti provosoituvilta lähtee sanojalle ohjuksen nopeudella ja usein se kuuluu muodossa "kapitalistisika", "köyhien riistäjä", "valehtelija" tai "luuseriprovoilija")
Yleisimmät provosoitumisen syyt, mitkä eivät välttämättä juonna kateudesta, mutta aiheuttavat aina laajaa älämölöä miehen logiikassa muuten:
- joku ei ymmärrä jonkun toisen helvetin hyvää läppää
- joku mäntti ylistää ja kehuskelee itseään turhanaikaisesti ja jatkuvasti ilman yritystäkään keskustella muusta, kuin omasta erinomaisuudestaan ( osa kaunis/komea- provoista menee tähän kastiin)
- joku mies lutkittelee naisia tai nainen haukkuu miehiä sioiksi
- joku on perverssi tai muuten äärimmäisen outo (vrt. se palstan kuuluisa 'jeesustelija' esim.)
Näin musta.;D
mahtaakaan olla T-Foxin nykyinen nimimerkki ;)
Eiköhän T-Fox saanut yleensä sellaista palautetta jota toivoikin saavansa kirjoituksilleen.
ainakaan mä. Ihan tiedonannoksi ystävyydellä. Silloin, kun mulla oli vakinikki, en koskaan kirjoittanu yhtäkään kirjoitusta millään muulla nikillä yhtä kpl lukuunottamatta, joka koski omaa tupakoinnin lopettamistani.:)
Olen samaa mieltä.
Kirjoitit hyvin. Pisti silmään tämä...*tuollaisille naisille, jotka eivät salli toisille _tervettä_ ylpeyttä omasta ulkonäöstään ja ylipäätään terveen itsevarmuuden ilmauksia, ulkoinen kauneus on ilmeisesti ainoa arvo, minkä avulla he ajattelevat naisen voivan pärjätä.:(*
Näinhän se juuri on, lisäksi vielä, että joillekin naisille tuo ulkonäkö on ainoa asia mitä heillä on tarjota. He myös kuvittelevat sen riittävän, vaikka sisimmässään tuntevat syvää katkeruutta niitä naisia kohtaan, joiden kyvyt ja taidot riittävät muuhunkin kuin vain tissiensä ja perseensä koosta puhumiseen. Nämä elämässään menestyneet, oli se menestys sitten työelämässä, opinnoissa, ihmissuhteissa yms saattavat sen lisäksi, että ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä, olla tyytyväisiä myös ulkonäköönsä ja sinut itsensä kanssa tuntematta tarvetta ulkonäkökeskeiseen ajatteluun.
Turhamaiset ihmiset pääsevät elämässään vain raapaisemaan pintaa kun toiset sukeltavat syvemmälle pinnan alle.
"Turhamaiset ihmiset pääsevät elämässään vain raapaisemaan pintaa kun toiset sukeltavat syvemmälle pinnan alle."
Näin on. Kirjoitit hyvin itsekin.:) Etenkin kovin korostunut turhamaisuus on tosiaan aika tympeä piirre ihmisessä, loppujen lopuksi. Tiedä sitten, mistä tuokin narsismin ylivyörytys/ylistys tän tapaisilla palstoilla oikein johtuisi(?). Joskus oon vähän arponut asiaa. Aika paljon näkee "Cosmipolitanilla päähän" juttua, toisin sanoen.;D
Osa kirjoittajista voi toki olla hyvinkin nuoria, mut kyllä mä silloin kieltämättä aina vähän huolestun, jos joku kirjoittaja sanoo olevansa esim. neljäkymmentä, mutta asenne siitä huolimatta teinin "attention!attention! mäoonkuumakissamikämunmarkkinaarvoonmixkaikkimieheton pelimiehiijahyväkskäyttäjiivaiksmäoonempaattinenja realistinenchicksi?".
Aito nuorekkuus on vain ja ainoastaan positiivista ja kiva piirre kenessä vain, mut rajansa sillä turhamaisella itsetehostuksellakin keskusteluun tarkoitetulla palstalla. Samaten rajansa pitäis olla silläkin, miten suuren merkityksen ikuisen nuoruuden tavoittelulle ihmiset mielessään antavat, mistä mm. aikuisten teinislangisanaston omaksuminen ja itseen kohdistetun markkinointifilosofian ("oma markkina- arvo") sisäistäminen musta voisi viestiä.
Korostuneen turhamaisuuden hyvin ikävänä kääntöpuolena oon huomannut mm., että monta kertaa niitä, jotka tuntuis olevan terveimpiä itsekäsityksessään pyritään erityisesti polkemaan. Tällasilla palstoilla terve itsetunto saatetaan tulkita helposti tietynlaiseksi värittömyydeksikin, uskon. Jos/ kun jollakin ei siis ole niin Erityistarvetta sitä omaa olemustaan korostaa asioiden kustannuksella...
Tästä turhamaisuudesta kun nyt on juttua, niin naurettavaa ja jopa vähän perverssiäkin musta on myös se, miten vähän osa kirjoittajista vaivautuu tulkitsemaan kirjoitettujen tekstien sisältöjä. Mielikuvia muista kirjoittajista muodostetaan silti heppoisesti. Tuo kaikki liittyy osaltaan, luulen, taas jotenkin tähän "Cosmopolitan ja kaikki mulle heti tänne"- kulttuuriin, jolle ei juuri ole ominaista muiden todellinen huomioiminen, saatika alkeellinenkaan kärsivällisyys.
.. kaikki on jossain määrin turhamaisia (mä myös;D), mutta jossakin on jokin raja siinäkin kuitenkin on, että missä kohdin herää vastenmielisyyden tunne.
Jos jollakin ei tunnu olevan sanottavaa keskustelupalstalle mistään muusta todellisesta asiasta, kuin itsestään, niin en mä oikein ymmärrä, että miks sitten kirjoittaa ollenkaan. Turhamaisuus, ulkonäkökeskeinen ja pintapuolinen ajattelu..kiva huomata, että niihin kyllästyneitä on muitakin.;)
*Tiedä sitten, mistä tuokin narsismin ylivyörytys/ylistys tän tapaisilla palstoilla oikein johtuisi(?).*
Olen pohtinut samaa. Puhuimme aiemmin siitä, miten vaikeaa joillekin on hyväksyä terveen itsetunnon omaavia ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja arvostavat itseään sellaisena kuin ovat. Terve itsetunto on mielestäni juuri tervettä narsismia, ihminen ymmärtää oman rajallisuutensa, mutta osaa arvostaa sitä hyvää mitä hänessä on ja pyrkii kehittämään kykyjään ja taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tällainen ihminen osaa arvostaa myös muita, osaa antaa kehuja eikä koe toisen "paremmuutta" uhkana itselleen. Hän ei siis pelkää jäävänsä toisen varjoon antamalla arvon myös toiselle ihmiselle kuten heikon itsetunnon omaava, jolle toisen kehuminen ja arvostaminen tarkoittaa varjoon jäämistä, toisen onnistuminen on häneltä pois.
Ei ole mielestäni turhaa puppua korostaa lapsuuden merkitystä. Millainen tukiverkko lapsella on, saako rakkautta ja huolenpitoa, miten lapsi opetetaan ottamaan kritiikki vastaan, saako huomiota ja kehuja onnistumisistaan - kaikella tällä on suuri merkitys lapsen ja nuoren minäkuvan kehittymisessä. Tottakai kehitykseen vaikuttaa myös se oma persoona - ei tietenkään kaikista vaikeita traumaattisia kokemuksia läpikäyneistä kasva aikuisia, joiden minäkuva olisi vääristynyt. Asioiden hyväksyminen, läpikäyminen ja ehkä tärkeimpänä tutustuminen omaan itseensä ja sitä kautta itsensä hyväksyminen auttavat itsetunnon kehitystä.
*Osa kirjoittajista voi toki olla hyvinkin nuoria, mut kyllä mä silloin kieltämättä aina vähän huolestun, jos joku kirjoittaja sanoo olevansa esim. neljäkymmentä, mutta asenne siitä huolimatta teinin "attention!attention!...*
Huomionhakuisuus liittyy mielestäni juuri tuohon ed.mainitsemaani vääristyneeseen minäkuvaan. Se, että ihminen on täysin minäkeskeinen, - kaikki liittyy omaan itseen, ihminen tuntee olevansa kaikkivoipa ilman minkäänlaista rajallisuutta, "ken on maassa kaunehin..." -ajatusmaailmassaan kokee muut ihmiset itselleen kateellisiksi - on merkki siitä, että ihminen ei tunnista itsessään vikoja ja puutteita, ei hyväksy itseään ja rajallisuuttaan eikä myöskään näe oman huomionhakuisuutensa taustalla sitä todellista tarvetta > tuntea itsensä hyväksytyksi ja ihailun kohteeksi. Muut ihmiset ovat vain häntä varten, positiivisen palautteen/häneen kohdistuvan ihannoinnin lähteitä, kritiikkiä tällainen henkilö ei kestä vaan tuntee joutuneensa suuren vääryyden kohteeksi. Hän on tullut loukatuksi (= kritiikki ei ollut hänelle mieleistä) ja hänellä on oikeus kostaa tämä kokemansa vääryys muista välittämättä, puhumattakaan siitä, että hän olisi itse millään tavalla vastuullinen.
*Korostuneen turhamaisuuden hyvin ikävänä kääntöpuolena oon huomannut mm., että monta kertaa niitä, jotka tuntuis olevan terveimpiä itsekäsityksessään pyritään erityisesti polkemaan.*
Juuri näin. Tottakai se, että joku on sinut itsensä kanssa, omaa selvästi hyvät sosiaaliset taidot ja on tasapainossa itsensä ja muun maailman kanssa, on merkki myös vahvasta itsetunnosta, itseluottamuksesta ja terveestä minäkuvasta. Eniten näitä "polkijoita" varmasti ärsyttää vielä se, että tällainen ihminen korostamatta itseään jollain tapaa huokuu sitä varmuutta ja seesteisyyttä ympäristöönsä olemuksellaan ja saa sitä huomiota hakemattakin.
*Tästä turhamaisuudesta kun nyt on juttua, niin naurettavaa ja jopa vähän perverssiäkin musta on myös se, miten vähän osa kirjoittajista vaivautuu tulkitsemaan kirjoitettujen tekstien sisältöjä. Mielikuvia muista kirjoittajista muodostetaan silti heppoisesti. Tuo kaikki liittyy osaltaan, luulen, taas jotenkin tähän "Cosmopolitan ja kaikki mulle heti tänne"- kulttuuriin, jolle ei juuri ole ominaista muiden todellinen huomioiminen, saatika alkeellinenkaan kärsivällisyys.*
Totta. Hyvin sanottu tuo "kaikki mulle heti tänne". Ei pysähdytä huomioimaan toista ihmistä. Täällä kovin harva todella lukee mitä joku kirjoittaa, enemmän keskitytään siihen kuka on kirjoituksen takana ja omien pelkojen ja monesti vääristyneiden mielikuvien perusteella pyritään, kuten kirjoitit, "polkemaan" tuota henkilöä kirjoituksen takana ja toisaalta, korostamaan sitä omaa paremmuutta. Ikävää on, että nämä ns.polkijat "ulostaessaan" sitä omaa pahoinvointiaan unohtavat täysin sen toisen ihmisen huomioonottamisen. Erittäin herkässä täällä tuntuu olevan totaalinen piittaamattomuus toisen ihmisen tunteista.
*.. kaikki on jossain määrin turhamaisia (mä myös;D), mutta jossakin on jokin raja siinäkin kuitenkin on, että missä kohdin herää vastenmielisyyden tunne.
Jos jollakin ei tunnu olevan sanottavaa keskustelupalstalle mistään muusta todellisesta asiasta, kuin itsestään, niin en mä oikein ymmärrä, että miks sitten kirjoittaa ollenkaan. Turhamaisuus, ulkonäkökeskeinen ja pintapuolinen ajattelu..kiva huomata, että niihin kyllästyneitä on muitakin.;)*
Olen myös turhamainen, se ei kuitenkaan ohjaa mua eikä ole siis se määräävä tekijä elämässäni, ehkä se turhamaisuus kohdistuu tavaroihin ja asusteisiin, hillitysti kylläkin:) eikä siis ohjaa ajatustani mitä tulee ihmisiin ja ympäristööni. Olen ymmärtänyt sinut samoinajattelevaksi. Tällä hetkellä tuo turhamaisuus on ollut hyvinkin kaukana ajatuksista kun pienimuotoisesta onnettomuudesta hengissä selvinneenä ja onneksi tämän pahemmin loukkaantumatta olen hiljalleen viikon kivun ja säryn jälkeen päässyt jo kävelemään ja liikkumaan lähes kivuttomasti..elämä herättää joskus huomaamaan mikä on tärkeää.
btw. Luin jostain, että olet saanut jonkin tieteellisen tuotoksen valmiiksi(oletan että se olit sinä), meillä oli joskus puhetta siitä kun se oli vielä vaiheessa, joten onnittelut yhden virstanpylvään saavuttamisesta! Mulla nyt pari viikkoa mennyt "harakoille", joten täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja kiriä kohti "pylväitä" myös. :)
.. ylemmistä kysymyksistä ollaan tässä puhuttu.;) Hyvää havainnointia sulla. Ei paljoa lisättävää.
"Terve itsetunto on mielestäni juuri tervettä narsismia, ihminen ymmärtää oman rajallisuutensa, mutta osaa arvostaa sitä hyvää mitä hänessä on ja pyrkii kehittämään kykyjään ja taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tällainen ihminen osaa arvostaa myös muita, osaa antaa kehuja eikä koe toisen "paremmuutta" uhkana itselleen. Hän ei siis pelkää jäävänsä toisen varjoon antamalla arvon myös toiselle ihmiselle kuten heikon itsetunnon omaava, jolle toisen kehuminen ja arvostaminen tarkoittaa varjoon jäämistä, toisen onnistuminen on häneltä pois."
Aivan. Punnitusti sanottua. Terveen ja ns. normaalin narsismin raja lienee häilyvä. Ajattelin itsekin jotenkin tapaan, että ihmisen itsekäsityksestä kertoo _hyvin paljon_ tuo, että miten hän kykenee antamaan arvoa muille, mikä kyky/ kyvyn erikoisuudet taas näkyvät muiden huomioimisessa, niin ns. "livessä" ja nettikommunikoinnissakin. Em. kommunikoinnin foorumeissa toki on eroja, joten sikäli niitä on tietysti tulkittava tuo eriävyys huomioiden.
Mainitun lisäksi/liittyen ( ja mihin suuntaan itsekin viittasit) paljon ihmisen henkilökohtaisesta itsearvostuksesta kertonee varmaan (kuten itsekin puhuit) myös sen yleismaailmallisen dilemman henkilökohtainen ymmärtäminen, että "olenko arvokas silti, vaikka joku toinen on jotain mitä minä en ole". Ruma haukkuminen palstoilla luultavasti kertoo juuri siitä, että ihminen ei ajattele itseään vastuulliseksi sanomastaan. Aika vastenmielistä.;) Haukuja todellakin voi ajatella kenties tapaan, että joku "ansaitsee" haukkumisen miettimättä paljoakaan, että tarve haukkumiseen syntyy juuri hänen haukkujan itsensä sisällä ts. että hän _itse_ on todella haukkuja ja palstaherjaaja. Syyllinen löytyy aina muualta. Itsekritiikin puute on varmaan merkittävin tunnistetekijä noissa, luulenkin.;)
Ja aiheesta seuraavaan mennäkseni:
"Tällä hetkellä tuo turhamaisuus on ollut hyvinkin kaukana ajatuksista kun pienimuotoisesta onnettomuudesta hengissä selvinneenä ja onneksi tämän pahemmin loukkaantumatta olen hiljalleen viikon kivun ja säryn jälkeen päässyt jo kävelemään ja liikkumaan lähes kivuttomasti..elämä herättää joskus huomaamaan mikä on tärkeää."
Ikävä tilanne. Toivon sulle paljon elämäniloa ja voimia. Itsekin joskus letjuissa kököttäneenä ja aika isoja juttuja läpikäyneenä tiedän, että nää kaikki monet todella tärkeät elämään liittyvät asiat..ne ovat niitä, joita ihminen ei välttämättä edes näe ilman ns. pysähtymisen pakkoa. En puhu nyt niinkään susta vaan yleisellä tasolla, enkä missään nimessä väitä, että kokemasi onnettomuus olisi ollut sellainen, että sen muka jotenkin olisi pitänyt tapahtua, jotta näkiasit asioita paremmin (tietenkään ei niin!). Elämän mutkat kuitenkin opettavat meille kaikille siitä, mikä meille on kullekin _itsekohtaisesti_ tärkeintä. Joidenkin kohdalla todella toivoisi, ettei kokemusten tarvitsisi olla niin suuria.:/ Kun vähempikin riittäisi. Voimia sulle, ja tsemppiä duuneihisi. Tervettä itsetuntoa sussa ainakin piisaa, joten voi parkoja ne huonon itsetunnon omaavat.;) *vits, ymmärrät varmasti.:)*
Ja siihen yleismaailmalliseen narsismiin liittyen, josta puhuimme:
"Olen myös turhamainen, se ei kuitenkaan ohjaa mua eikä ole siis se määräävä tekijä elämässäni, ehkä se turhamaisuus kohdistuu tavaroihin ja asusteisiin, hillitysti kylläkin:) eikä siis ohjaa ajatustani mitä tulee ihmisiin ja ympäristööni. Olen ymmärtänyt sinut samoinajattelevaksi."
Kyllä, ollaan varmaan aika samoin ajattelevia. Hyvä meidänkaltaisillemme! Turhamaisuus näkyy enimmäkseen ulkonäössä mullakin. Ei toiv. koskaan ainakaan liiaksi puheenaiheena olevan asian kustannuksella.
"btw. Luin jostain, että olet saanut jonkin tieteellisen tuotoksen valmiiksi(oletan että se olit sinä), meillä oli joskus puhetta siitä kun se oli vielä vaiheessa, joten onnittelut yhden virstanpylvään saavuttamisesta! Mulla nyt pari viikkoa mennyt "harakoille", joten täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja kiriä kohti "pylväitä" myös.:)"
Joo, siis. Se oli yksi tutkimusraportti parin kokeneemman kanssa. Oon tehny akateemisiakin duuneja. Tahkoamista riittää silti tällä hetkellä yhden omankin projektin kanssa. Tsemppiä sulle töihisi, kuin myös.:)
Mielenkiintoisia kommentteja tuossa ylemmissä kirjoituksissa.Omat vastaukseni..
1.Voiko palstakauneus olla totta?
..varmaan,miksi omasta kauneudestaan ei voisi kirjoittaa siinä mistä muistakin asioista ilman,että tarvitsisi todistaa lukijoille kuvansa kera olevansa kaunis..
2.Palstakauheus?
..ihminen,joka toistuvasti todistelee olevansa kaunis ilman kuvaansa tai jotain muita vakuuksia(esim.kertoo työskentelevänsä kauneusalalla tms.)ei todennäköisesti ole kovin kaunis IRL,vai miksi todistelee??..kaunis ihminen,varsinkin nainen,saa jo luonnostaan IRL niin paljon huomiota ympäristöltään,ettei tarvitse siihen enää virtuaalia..
3.Palstakateus
En usko tuohon.Ei voi olla todellista.Jokainen terve ihminen erottaa virtuaalin ja IRL:n.Vertaisin palstakateutta,kateuteen Roope Ankan rahoista..
sanoa rehellisesti, ettei ole kellekkään kateellinen? Ei mistään asiasta. Voiko kukaan väittää rehellisesti, ettei tosiaan tunne ikinä kateellisuutta? Epäilen.
"3.Palstakateus
En usko tuohon.Ei voi olla todellista.Jokainen terve ihminen erottaa virtuaalin ja IRL:n.Vertaisin palstakateutta,kateuteen Roope Ankan rahoista.."
Mä uskon :) Eihän voida varmaksi tietää kuka kirjoittaa "totta" ja kuka enemmän kuviteltuja tarinoita, mutta jonkinlaista kateutta ilmenee ihan varmasti. Joku esiintyy esimerkiksi vahvan itsetunnon omaavana, kauniina menestyjänä ;) tai kaikentietävänä. Toisissa ihmisissä se aiheuttaa ärsyyntymistä ja joissakin varmasti myös kateellisuutta.