Minun mielestäni Suomen lain mukaan työhaastattelija ei saisi mieheltä kysyä suoralta kädeltä: "onko armeija käyty?". Mielummin kysyä "onko asevelvollisuus suoritettu?" tai olla kysyä tätä kysymystä, jos sillä on jokin ratkaiseva edellytys työelämään pääsemiseen. Tämän kaltaiseen tilanteeseen olen monesti tullut. Asekieltäytyjien liitto pitää tuota suoralta kädeltä kysyttyä "armeijaa suoritusta" laittomana. Rekrytoinnissa ei saa kysyä armeijaa, mutta voi kysyä asevelvollisuuden suorittamisesta.
Olen kertonut tähän aina, että "en ole käynyt armeijaa, mutta olen suorittanut siviilipalveluksen" (olen ollut kuitenkin rehellinen, mutta en pidä tuollaisesta ihmisten hankalasta asenteesta). Sitten siihen lisäävät jatkokysymyksen: "uskonto vai eettisyys?". Silloin päästääkin siihen näkökulmaan, että heidän tarjoama työ alkaa vähemmän minua kiinnostamaan!
Olen kertonut tähän aina, että "en ole käynyt armeijaa, mutta olen suorittanut siviilipalveluksen" (olen ollut kuitenkin rehellinen, mutta en pidä tuollaisesta ihmisten hankalasta asenteesta). Sitten siihen lisäävät jatkokysymyksen: "uskonto vai eettisyys?". Silloin päästääkin siihen näkökulmaan, että heidän tarjoama työ alkaa vähemmän minua kiinnostamaan!
Vastaukset 22
Vanhimmat
"... tai olla kysyä tätä kysymystä, jos sillä on jokin ratkaiseva edellytys työelämään pääsemiseen."
Siis jos asevelvollisuuden suorittamisella on jokin ratkaiseva vaikutus työhönpääsyyn sitä ei saisi kysyä?
"Olen kertonut tähän aina, että "en ole käynyt armeijaa, mutta olen suorittanut siviilipalveluksen" (olen ollut kuitenkin rehellinen, mutta en pidä tuollaisesta ihmisten hankalasta asenteesta)."
Mitä tarkoitat hankalalla asenteella?
>Siis jos asevelvollisuuden suorittamisella on jokin ratkaiseva vaikutus työhönpääsyyn sitä ei saisi kysyä?
Kertoisitko vähän tarkemmin?
..vaan ainoastaan maanpuolustamisesta. asetta ei myöskään tarvitse työpaikalla! Varusmiespalvelu ei ole "työtä", mutta siviilipalvelus on työpalvelus, eikö? Luulisi siviilipalveluksen luokiteltavan osana työkokemusta!
Minusta naisilta ei saa kysyä "koska olet ajatellut tulevasi raskaaksi?", koska siinä tulee laki vastaan ja tasa-arvon vuoksi mieheltäkään ei saisi tällöin kysyä suoralta kädeltä "oletko suorittanut armeijan?" (miksi juuri "armeijan", kun suomessa on lakiin kirjoitettu siviilipalveluskin?).
Eli kun alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
"...tai olla kysyä tätä kysymystä, jos sillä on jokin ratkaiseva edellytys työelämään pääsemiseen."
Eli mietin onko tässä tahallinen kirjoitusvirhe vai tahaton. Siihen viittasin kommentillani.
Joillakin aloilla armeijakokemuksesta on etua, esim kuljetuspuolella on etua jos olet ollut armeijassa kuljettajana. Tai vartija/poliisipuolella on etua jos on ylipäätänsä ollut armeijassa.
"Joillakin aloilla armeijakokemuksesta on etua, esim kuljetuspuolella on etua jos olet ollut armeijassa kuljettajana. Tai vartija/poliisipuolella on etua jos on ylipäätänsä ollut armeijassa."
Niin, mutta tässä tulee vastaan työntekijöiden edut ja tasa-arvoinen asema, jokainen ei käy armeijaa (mm. naiset ja jehovat) joskaan eivät ole edes velvoitettuja siihen. Suomessa on havaittu joidenkin työnantajien syrjivän tämän asian perusteella, vaikka itse asevelvollisuuden suorittaminen ei kuulu työnkuvaan mitenkään.
Tällaisen kysymyksen taas saa esittää, jossa työntekijä itse kertoo kokemuksistaan:
"onko sinulla kokemusta mm. kuorma-autolla ajamisesta?" "Olin armeijassakuljettajana...."
Onko tästä ihan konkreettisia todisteita, että työnantaja olisi hylännyt hakijan sivarin käymisen perusteella?
Kyseessä on tilanne, jossa haastattelija ainoastaan haluaa selvittää, että oletko kykenevä suorittamaan kyseessä olevan työn. Jos esimerkiksi henkilö hakee sähköasentajan paikkaa niin jokainen ymmärtää, että haastattelija kysyy koulutuksesta, eikö? Yleisessä tiedossa on, että siviilipalveluksen valitsee myös sellaiset henkilöt, jotka eivät halua olla "muiden pompotettavana" eli käskyjen vastaanotto tuntuu vastenmieliseltä. Tällainen henkilö saattaa olla ikävä myös työelämässä, sillä myös työnantaja haluaa käskeä ja antaa erilaisia tehtäviä työntekijälleen. Armeijan käymätön henkilö ei ole osoittanut olevansa kykenevä ottamaan mahdollisia käskyjä vastaan. On kaiken kaikkiaan järjenvastaista, että työnantaja ei saa käyttää omia kriteereitään hakiessaan työntekijää. On kaikkien edun mukaista(siis myös työnhakijan), että työhön otetaan sellainen henkilö, joka siihen parhaiten sopii. Tähän päätteeksi voin vielä todeta, että puolueettomissa tutkimuksista on todettu, että armeijan käynyt henkilö on loppupeleissä varmempi vaihtoehto kuin käymätön. Armeija vain yksinkertaisesti paljastaa vastuuntuntoisemman henkilön.
...joka ei tiedä mitä teen nykyisin työkseni. Olen turkulainen ja käyn väliaikaisesti Salon Nokialla nelivuorotyössä..yhteensä olen tehnyt sitä jo 8 kuukautta, mutta joku oma ala kiinnostaisi lopultakin. Aamuvuoroon herään klo 3.23 ja lähden täältä kävelemään 5,5 km jokainen aamuvuoro Turun linja-autoasemalle klo 3.50. Itseasiassa nautin siitä (moni varusmies ei sitä "haluaisi tehdä") ja sinä sanot ettei minulla ole auktoriteettia tehdä työtä, enkä tahdo olla pompoteltavana tai ottaa käskyjä vastaan. Mitenkäs oli ne purnaukset sulla aamulla herätessäsi intissä?
Suomalaisille on tärkeätä tuo armeijan käynti, joka ei minusta enää nykypäivänä todellakaan kerro, millainen yksilö on!? Yleistämistäkö!?
Miten ulkomailla työntekijät ovat tarpeeksi vastuullisia, kun siellä vain pieni osa miehistä on suorittanut armeijan? Vai ovatko suomalaiset miehet jotenkin erilaisia sen suhteen, että täällä miehet eivät muka pysty oppimaan vastuuntuntoa, velvollisuudentuntoa ja muita tärkeitä asioita ilman armeijan suorittamista? Ei tarvitse edes mennä suomen rajojen ulkopuolelle, sillä Ahvenanmaalaiset miehet ovat vapautettuja asepalveluksesta. Miten heitä oikein voi uskaltaa palkata töihin, kun he eivät ole suorittaneet armeijaa?
Entä miten työntekijät pystyvät palkkaamaan suomessa naisia tuosta vaan, kun täällä naisista vain murto-osa on suorittanut armeijan? Eikö työnantajien ole jonkinlainen riski palkata armeijan käymätön nainen, jos he eivät välttämättä ole yhtä tottelevaisia ja vastuuntuntoisia kun armeijan käyneet suomalaisnaiset?
Moni suomalainen varusmies ei edes reservissä ole vastuuntuntoisia tai puhumattakaan että heillä olisi jotakin velvollisuudentuntoa elättää perhettään, mutta annas kun niille sanoo "kertausharjoitukset"...silloin muuttuu vastuuntuntoisuus, mutta ei naistan vaan tätä valtiota kohtaan, HAH. Näistä voisi seuraavaksi keskustella. Minusta otin aika paljon vastuuta kuljettaessani autolla vanhuksia paikasta toiseen kun muut ikäiseni pojat oli mielestäni leikkimässä jotakin sotaa, jolla ei ole mitään tekemistä sijaintimme, todellisuuden tai muun bullshitin kanssa!
Todellisuus kun on täyttä paskaa. Miksi antaisin sen vaivata harhojani?
ennen aivan normaali kysymys työnhaun yhteydessä, oli joka paperissa, siitä selvisi monta asiaa, kuntoisuusluokkasta lähtien, rauk/auk:kin käyminen oli yleensä plussaa hakijalle, työnantaja haluaa nimittäin tietää, millaista tyyppiä on palkkaamassa.
Ennen oli sota ja nyt on mielestäni rauha (armeijalla ei ole mitään myöskään käyttöä siviilielämässä). Suomen lakikin on muuttunut ja työhaastattelussa pitäisi ottaa myös sekin huomioon. Enää ei saa "kysyä työhaastattelussakaan" mitä sattuu.
Ja sitten edellisiin puhujiin:
En ole hakenut poliisikouluun tai kuljettajaksi, sillä siviilikoulutukseltani olen maanmittausalan kartoittaja ja lisäksi työhistoriaa on enemmän kuin monilla muilla..eikä myöskään niin hyviä papereita ole kellään. Mutta kuljettamisesta puheenollen olen siviilipalvelukseni suorittanut autonkuljettajana vanhainkodissa ja aika moni muukin siviilipalvelusmies. Varusmiesten kannattaisi ymmärtää se vastuuntuntoisuuden ja velvollisuuden tässä tapauksessa, kun vanhuksia kuljetetaan kun samaan aikaan leikkivät sotaa..laukaus, sarja, laukaus, sarja jne. Ei ole mitään todellisuuden tajua!?
Sotaan valmistaudutaan juuri rauhan aikana. Sota-aikana on jo myöhäistä.
"(armeijalla ei ole mitään myöskään käyttöä siviilielämässä)"
Tarkoitatko tällä armeijaa yleensä vai myös armeijasta saatavaa koulutusta (esim juuri kuljettaja yms)?
"Mutta kuljettamisesta puheenollen olen siviilipalvelukseni suorittanut autonkuljettajana vanhainkodissa ja aika moni muukin siviilipalvelusmies."
Ja aika moni sivari ei ole. Oletko kirjannut tämän papereihisi työkokemuksena autoalalta?
>ennen aivan normaali kysymys työnhaun yhteydessä.
Mitä normaalia siinä on, kerrotko meille?
>siitä selvisi monta asiaa.
Aika valaiseva paperi täytyy olla.
>"Mutta kuljettamisesta puheenollen olen >siviilipalvelukseni suorittanut autonkuljettajana >vanhainkodissa ja aika moni muukin >siviilipalvelusmies."
>
>Ja aika moni sivari ei ole.
Todistappa tuo.
"ennen aivan normaali kysymys työnhaun yhteydessä, oli joka paperissa, siitä selvisi monta asiaa, kuntoisuusluokkasta lähtien, rauk/auk:kin käyminen oli yleensä plussaa hakijalle, työnantaja haluaa nimittäin tietää, millaista tyyppiä on palkkaamassa."
Työnantajan oikeus on tietää tietoja työnhakijasta, millainen hän on työntekijänä, kuitenkin yksityiset ja henkilökohtaiset asiat, sekä asiat, jotka eivät liity varsinaiseen työhön eivät kuulu työnantajalle.
http://www3.sivarikeskus.fi/paikat/index.php?lang=fi&search_string=&action=N%E4yt%E4%20kaikki&view=classic&sort_by=Paikka_Nro&page=0&per_page=5000
Tuolta kun katsoo niin suurin osa paikoista liittyy yhteiskunta-,sivistys- tai kulttuuritoimeen. Sitä, mitä noissa paikoissa tehdään ei kerrota. Mutta voisi olettaa ettei puolessakaan noissa paikoissa ole tarvetta kuljettajille.
Vai osaatko todistaa päinvastaista?
Ok, puolet noista sivareista saattaa olla autonkuljettajia..ei ehkä päivittäiseltä toiminnalla, mutta kuitenkin. Luuletko, että sivarikaan valaehtoisesti menisi vanhainkotiin perushoitajaksi!? Millaiseksi meitä "tosimiehiä" luulet?
Usein vaan on niin, että jos omistaa ajokortin siviilipalvelukseen astuessa tai oman alansa työtä (kuten olin itsekin myös kuljettajan ohella sivutoiminen kiinteistönhoitaja), niin sivarille tarjotaan autonkuljettajan paikkaa.
Mies on sellainen, joka ei mene massan mukana ja tekee aikuisena omat päätökset, mihin vanhemmat ovat joskus pakottaneet aikuisikäisenä menemään. Miten ulkomaalaiset ovat suomalaisia parempia, jollei ole käynyt armeijaa mutta silti saavat työtä Suomesta ja muualtakin!? Intti ei minusta tee hyvää ihmistä tai muuta ihmistä mihinkään suuntaan, jota kyllä olen ihmetellyt, miksei näin ole!
Viittaan tässä reservissä otettuun vastuuseen (en työhön), kuten aviovaimoon tai perheeseen. Missä on tällöin miehellä vastuu...jäänyt sinne armeijaanko: "täytyy käydä hakemassa se kun pääsee taas kertausharjoitukseen".
"Mies on sellainen, joka ei mene massan mukana ja tekee aikuisena omat päätökset, mihin vanhemmat ovat joskus pakottaneet aikuisikäisenä menemään."
Tämä on yksi sivareiden suurimmista dogmista. "Sivari tekee kaikki päätöksensä itse, inttiinmenijä antaa muiden tehdä omat päätöksensä. On mahdotonta että kukaan menisi inttiin vapaaehtoisesti."
"Miten ulkomaalaiset ovat suomalaisia parempia, jollei ole käynyt armeijaa mutta silti saavat työtä Suomesta ja muualtakin!?"
Tarkoitatko paremmuudella tässä sitä, että samaa työpaikkaa hakevista töihin pääsee ulkomaalainen?
Huomaathan, että työhönotossa vaikuttaa aika monta asiaa. Armeija voi vaikuttaa siihen tai sitten ei, riippuen tilanteesta. Tyhjentävää, joka tilanteeseen sopivaa sääntö on mahdoton antaa.
"Viittaan tässä reservissä otettuun vastuuseen (en työhön), kuten aviovaimoon tai perheeseen. Missä on tällöin miehellä vastuu...jäänyt sinne armeijaanko: "täytyy käydä hakemassa se kun pääsee taas kertausharjoitukseen"."
Yritätkö viitata tällä "intissä oppii vastuuntuntoa" lausahdukseen? Eiköhän jokainen kuljeta omaa vastuuntuntoaan (ja vastuitaan), oli sitä kuinka paljon tahansa, itse mukanaan.
Voin kertoa ihan reippaasti työnantajalle että olen RUK:n käynyt, reservin upseeri. Samoin kertoisin jos harrastaisin vapaaehtoista tiepalvelua tai meripelastusta, luovuttaisin säännöllisesti verta ja osallistuisin vapaaehtoiseen SPR:n kriisipalveluun.
Sen sijaan en kertoisi jos olisin itsenipaljastelija, tuntisin seksuaalista viehtymystä lapsiin tai pissa- ja kakkaleikkeihin, olisin kleptomaani tai vaikkapa alkoholisti. Tai jos haluaisin vietävästi pukeutua naisten asusteihin ja olisin hulluna korkkareihin. Tai että hakkaan naisia.
Kukapa haluaisi kertoa itsestään hävettäviä asioita. Eipä tässä muusta ole kysymys. Viime kädessähän jokainen määrittää itse siinä työnhakutilanteessa mikä on niin hävettävää ettei kehtaa asiaa työnhönottajalle kertoa.