Koska olen naispuoleinen ihminen ja sinkku, niin minusta tuntuu jotenkin että olen huonompi kuin seurustelevat ystäväni. Tai itse en ajattele niin, mutta tuntuu että muut ajattelee. Lisäksi minulla on paljon eläimiä, joten eräskin ystäväni "lohduttaa" minua kun joku miesjuttu menee mönkään, "no mutta onhan sulla ne eläimet.."
Helvetti sentään, mä olen 20-vuotias, onko syntiä olla sinkku? Jos 30-vuotiaana ei ole naimisissa, niin eristetäänkö mut jonnekin saarelle etten saastuta parisuhteessa eläviä ihmisiä???
Kaiken lisäksi olin todella ihastunut, ellen jopa rakastunut erääseen mieheen, mutta siitä ei tullut mitään ja se tuntuu todella pahalta, en voisi edes kuvitella olevani kenenkään muun kanssa juuri nyt. Ystäväni eivät tiedä tästä, koska en todellakaan mene heille sydänsurujani itkemään, en halua mitään "kyllä säkin jonkun vielä löydät"-saarnaa.. Sattuu vaan joka kerta kun he muisuttavat sinkkuudesta ja tästä miehestä, kun he eivät tajua miltä se tuntuu.
Helvetti sentään, mä olen 20-vuotias, onko syntiä olla sinkku? Jos 30-vuotiaana ei ole naimisissa, niin eristetäänkö mut jonnekin saarelle etten saastuta parisuhteessa eläviä ihmisiä???
Kaiken lisäksi olin todella ihastunut, ellen jopa rakastunut erääseen mieheen, mutta siitä ei tullut mitään ja se tuntuu todella pahalta, en voisi edes kuvitella olevani kenenkään muun kanssa juuri nyt. Ystäväni eivät tiedä tästä, koska en todellakaan mene heille sydänsurujani itkemään, en halua mitään "kyllä säkin jonkun vielä löydät"-saarnaa.. Sattuu vaan joka kerta kun he muisuttavat sinkkuudesta ja tästä miehestä, kun he eivät tajua miltä se tuntuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Tai itse en ajattele niin, mutta tuntuu että muut ajattelee"
Tällöin juuri sinä ajattelet niin. Otat kaverien hyvää tarkoittavat lohdutukset ja kannustukset liian negatiivisesti. Yritä kehittää positiivista ajattelua. Kolmekymppisenä suhtaudut asiaan ihan eri lailla.
Joo, toi voi olla totta. Vaikka itse en kyllä ajattele että sinkkuna oleminen on paha juttu, mutta kavereiden puheista tulee sellainen olo, että olen jotenkin huonompi..... Että ehkä se on omassa päässäni.
Kysy vaikka suoraan kavereilta, ja mitä ne vastaavatkaan niin älä ajattele olevasi toisen luokan kansalainen. Kaverisi ovat ehkä solmineet juuri ensimmäiset parisuhteet ja kokevat nyt sinkkuuden itseä pelottava asiana tai uhkana, eikä näin ollen osaa antaa sinkuille tai sinkkuudelle arvoa edes puheissa. Kyllä se suhtautuminen yleensä iän myötä muuttuu. Tai mitä jos hommaat sinkku kavereita...
Minä olen 21-vuotias (mies) ja myös sinkku. Ja kaiken lisäksi myös yhtä yötä ja muutenkin naista saamaton. Hei, asiani ovat suhdeasioissa muutenkin huonommin, niin loogisesti päätellen tätä juttua lukiessasi sinun pitäisi olla onnellinen. =D
En itsekään ole täysin onneton, mutta kyllä noita naisia tulee ajateltua ihan liikaa, vaikken niitä viitsi pokailla edes (koska tiedän etten onnistu kuitenkaan). Jos sinä ajattelet tuota parin (seurustelu) saamista, niin se johtuu vain tarpeesta jatkaa sukua. Se on eläimen ajattelutapa ja jokainen ihminen ajattelee niin. Mutta koita rationalisoida, älä kuuntele eläintä sisälläsi, vaan ajattele aivoillasi, niin takaan, että olet onnellisempi. Niin minäkin teen (tai ainakin koitan). Kehittynyt aivotoiminta erottaa ihmisen eläimestä. Voit nauttia siitä aivotoiminnasta yhtä paljon kuin eläimellisten vaistojen tuottamista haluista.
ja yhä sinkku. En tullut tavanneeksi yhtään sopivaa ja sopivasti vapaata miestä, joten tässä ollaan.
Lohdutukseksi voin kertoa, että minua ei ole vielä eristetty millekään saarelle häpeämään eikä edes heitetty vankilaan sinkkuuden takia. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että viihtyy itsekseen ja hankkii itselleen niin mieluisan ammatin, että se käy harrastuksesta. Kaverit nimittäin menevät ympäriltäsi naimisiin, hankkivat lapsia ja piittaavat sinusta vain apua tarvitsessaan, eikä tämän ikäisiä, samanmielisiä ihmisiä olekaan tarjolla ihan valittaviksi asti. Pitää siis osata tarjota itselleen viihdykettä ja tarpeeksi avara ajatusmaailma, jottei käy ahdistamaan.
Kyllä se helpottaa vuosien myötä - sitten alkaakin olla jo ihan kivaa. :)
Jos olisit mies, etkä saisi naista edes yhdeksi yöksi, olisit silloin kyllä toisen luokan kansalainen. Mutta kun olet nainen, niin mitä vain teetkin, se on oikein ja suotavaa.
Jos nainen on sinkku, hänen on ihan turha sanoa että "omasta tahdosta", koska väkisinkin ajatellaan että mitähän vikaa tossakin on kun ei ole miestä. Minultakin on sellaista kysytty.. Jos mies on sinkku, niin hän vain elää "railakasta sinkkuelämää", nainen se on vanhapiika automaattisesti...
Noin ehkä elokuvissa, mutta tosielämässä on hiukan toisin. Jokainen nainen saa aina seuraa kun haluaa, paitsi jos vaatii itselleen herra täydellisyyttä, ja niitä on ilmeisen harvassa.
Nimenomaan jos nainen on sinkku, on hän sitä omasta tahdostaan.
Jos mies on sinkku, niin hänessä on jotain suurta vikaa, hän on esimerkiksi hiukan ujo ja hiljainen, ei käy baareissa joka viikonloppu taikka sitten omaa "vain" tavallisen ulkokuoren yhdistettynä tuohon jo mainittuun ujouteen.
Näinhän se menee, itse ihan samassa ahdistuskuopassa, samaa ikäluokkaa. Minulle tuntuu nyt jo käyvän niin että kaverit ympärillä menee naimisiin ja hankkii lapsia. Sillonpa ei oikeasti olekaan aikaa enää muulle. Tai on juu, sillon kun on pakko päästä baariin eikä ole lastenvahtia.
Jutut siitä mystisestä oikeasta, josta saan kuulla loputtomiin, olen jo haudannut kokonaan. Pakko vaihtaa seuraa, kun se aihe tulee esille jotenkin.
Ja hei, kysy keneltä vaan olenko toisen luokan kansalainen, niin moniko senkään päin naamaa sanoo? Eh, moni juu.
Rasittaa vaan niin pirusti. Varsinkin kun ainut syy miksi koko miestä nyt kaipaa olisi tie ulos tästä ahdistuksesta. Muuten ei kyllä nyt kiinnostaisi seurustella ollenkaan. Niin turhaa.