Mitä hemmettiä mä teen. Mä haluan muuttaa pois mutta ei oo yhtään rahaa. Olin niin tyhmä että suostuin siihen että hän elättää mua opiskelun aikana ja niin. Mulla on ollut nyt vaan opinto rahaa, en oo ollut töissä(terveyskin esteenä). Ja oon yrittänyt haea töitä, muuta mistään ei irtoa. Eli oon loukussa. En voi lähteä vaikka haluaisin. Mitä teen? Auttakaa, mä en jaksa enää
Haluan pois muttei oo varaa lähteä
mitä teen?
151989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Opiskelet siis vielä? Voit hakea asuntoa opiskelija-asuntolasta jos sellainen paikkakunnaltasi löytyy. Voit myös soittaa sosiaalitoimistoon, siellä annetaan neuvoja ja myös rahallista tukea jos tarve vaatii esim. jos sinun täytyy hakea asuntoa vapailta markkinoilta tai kaupungilta ja maksaa takuuvuokraa. Pääasia ja painopiste on kuitenkin neuvomisessa ja sossu on sitä varten että hätää kärsivät ihmiset saavat apua ja neuvoja. Sen vielä sanon että turhaan ja perusteettomasti rahaa ei sossusta jaeta, se on viimeinen apu ja sitä ennen opiskelijakin on velvoitettu ottamaan opintolainaa tai jos et enää opiskele niin työkkäriin vaan. Soita nyt kuitenkin sinne sosiaalitoimistoon niin sieltä saat neuvoja.
Ei sossusta nykyään saa rahaa, vaan pitää olla hakijana työvoimatoismistossa ja kelan kautta saa työttömyysturvaa muutaman hetken jos saa, sitten pitääkin olla jo työ. Ellei ole, tarjotaan ihan mitä vaan !!!
Älä anna siis neuvoja kun et asioista tiedä.
Siis sossusta saa aluksi ehkä rahaa kuukaudeksi pariksi (1 kerrallaaan) jos hyvin käy. Sielläkin on jonot. Asuminen ja ruoka, joka ei ole riittävä.
Kelasta voi saada asumistukea joka ei kata koko asumista, jos on esim. hakijana työvoimatoimistossa.
Lisäksi jos et löydä työtä ja ota vastaan tarjottua ... ja on sairaus ... saatetaan laittaa ns. kuntoutustutkimukseen tai pää tutkitaan. Nykyään näin.
Kokemusta ja tietoa löytyy kyllä. Sossusta saa ensiapua myös rahallisesti. Luepas tekstini uudelleen vai onko luetun ymmärtämisessäsi jotain ongelmaa?
Minulla on vuosien kokemus ns. järjestelmästä.
Ja todellakin kannattaa aloittajan miettiä ennenkuin lähtee altistamaan suomalaiselle "avulle" itsensä, koska siinä voi olla pulassa kohta. Eli jos ei ole työtä, tarjotaan lähes mitä tahansa, ja muutakin voi tulla. Raha ei riitä. Ellei ole sukulaisia.
Otatpa sinäkin niin henkilökohtaisesti kaikki... Aloittajan haluan vain tietävän asioita ennenkuin lähtee päätöksiä tekemään.
Toivottavasti aloittaja saa opiskelun päätökseen ja edes sitä kautta sitten ..? Tai muuta.
Sukulaisten apukin voi pettää siihenkään ei voi ns. luottaa. Ja todellakin tuet yhteiskunnalta ovat niin tiukassa ettei niitä juurikaan edes nykyään enää saa. Tai pitää olla vastineeksi työ. Ja sitten tungetaan mitä tahansa. Sairauskaan ei riitä syyksi kun joillekin aloille, vaan työ on otettava joku.
Itse olen opiskelemassa myös.
Ja sossusta annetaan tietoja ja neuvoja ihan mielellään jos ei itse osaa ottaa asioista selvää.
Ja se on meidän jokaisen oikeus saada niitä neuvoja ja myös rahallista tukea jos elämäntilanne sellainen on että sitä tarvitsee. Toimeentulotuki on se viimeinen apu, mutta myös ensiapua sieltä saa jos esim. päätös työmarkkinatuesta tai asumistuesta kestää kauan. Ne rahat sossu kylläkin ottaa takaisin, mutta sehän on ihan oikein. Itse jouduin aika ikävään tilanteeseen kun mieheni haki avioeron. Sillä hetkellä olin työtön ja tietysti heti ilmoittauduin työkkäriin ja varasin ajan sosiaalitoimistoon. Kesti vain pari viikkoa kun sain ajan sosiaalitoimistoon ja asun sentään kaupungissa jossa jatkuvasti valitetaan sossujonojen pituudesta. Siellä minut neuvottiin kriisiapuun ja tehtiin suunnitelma tulevaisuudestani. Vaikka avioeroni oli harkinta-ajalla ja periaatteessa mieheni olisi vielä pitänyt minua elättää niin sain myös toimeentulotukea pahimman ajan yli. Joten kokemuksesta voin sanoa että kyllä apua edelleen saa. Lisäänpä vielä että lapsia ei ole ja tällä hetkellä en ole työtön. Asiat ovat siis hyvin ja kiitos sossulle ensiavusta!
Itse sain kerran kahden ja puolen tunnin hiillostuksen sossussa. Vaikka fiksuja paikkoja voi ehkä olla(?). Ja työvoimatoimistossa vasta hiillostetaankin eikä ystävällisyyttä välttämättä ole lainkaan.
Riippuu ihmisistä, politiikasta ja lakipykälistä. :S
Olen kuullut aika kamalia kertomuksia siitä miten ihmisiä on kohdeltu noissa laitoksissa. Mulle vissiin kävi hyvä tuuri että satuin saamaan sellaisen henkilön asioitani hoitamaan joka jaksaa stressaavaa työtään ja hoitaa hommansa asiallisesti.
Tulipa mieleen eräs esimerkki KELA:n toiminnasta. Opiskelujeni päätyttyä hain asumistukea ja kun muutama kuukausi oli kulunut eikä päätöstä kuulunut niin soitin kelaan ja kyselin että missä vaiheessa hakemukseni on. No kävi ilmi että hakemukseni oli unohtunut kun asioitani käsitellyt henkilö oli lähtenyt lomille... Sieltä jostain "laatikon pohjalta" se hakemukseni löytyi. Siinä vaiheessa olis vissiin pitänyt tehdä ihan virallinen valitus.
varsinkin bättrefokin keskuudessa. Nainen puuhailee jotain taskurahansa eteen ja mies on se joka elättää. Hieman kunnioitusta itseä kohtaan...
ja lainaa vaikka joltain tutulta rahaa ja selitä vähä tilannetta niin varmasti sua autetaan.älä jää tuohon tilanteeseen sun on pakko lähteä jos siltä tuntuu et voi elää noin.kyl jostain saat työpaikan kun vaan haet joskus on vaikeaa löytää töitä mut varmasti löydät ja huolehdi terveydestäs se on tärkeää!
Mä oon miettinyt ihan samaa, että mitä tekisin jos haluaisin erota, eikä ole rahaa. En ole keksinyt muuta vaihtoehtoa, kuin selittää perheenjäsenelle/sukulaiselle/ystävälle tilannetta ja lainata pahimman yli. Sosiaalitoimistostakin voi saada avustusta kun selittää tilanteen, mutta siihen ei kannata luottaa (suuria paikkakuntakohtaisia eroja).