Telkkarissa alkaa 5.6. sarja Hullut tuhlaajat. Kiinnostaa kuinka ostamisriippuvuus kehittyy ja tarkasti ottaen ilmenee? Itsekin olen rahoja käsitellyt melko huolettomasti nuorempana, mutta ei nyt ostamiseen, vaan lähinnä biletykseen ja matkustamiseen. Nyt kun 40 on tullut täyteen ja on lapset, asunto, auto ja muut tillbehöringit ei ostavimmalle ihan hirveästi ole tilaa.
Haluaisko joku vähän avautua ja kertoa ilmiöstä? :-)
Haluaisko joku vähän avautua ja kertoa ilmiöstä? :-)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sulo Vileeni-efekti. Jos halavalla saa......
Kaikki rahat on menneet, velkaa tehty ja nyt vaan eletään yhteiskunnan varoilla.
Piis.
Riippuvuus mikä riippuvuus. En ymmärrä sitä, miten joku saa tyydytystä peliautomaateista, jatkuvasta juopottelusta, irtoseksistä sen enempää kuin shoppailustakaan. Jälleen yksi uusi riippuvuus, jonka avulla voimme saada hetkellisen hyvän olon, kun muuten tunnemme itsemme ja elämämme niin tyhjäksi. Ja se menee kaiken muun edelle.
Kehittyy ja ilmenee niin kuin kaikki addiktiot. Kokeilu -> hyvä olo -> toisto -> hyvä olo -> riittävästi toistoja -> ei enää niin hyvä olo -> lisätään toistojen määrää / laatua -> jälleen hyvä olo... ja tattadaa, meni rahat, meni ihmissuhteet, työkin takkuaa. Mutta onpahan hyvä olo =)
Tunnen yhden tapauksen. Velkaa sen verran ettei ikinä tule saamaan sitä maksettua. Puhelin siskonsa nimissä, kun omalle nimelle ei enää saa jne.
nettiaddiktio on halpa, eikä edes kauhean epäterveellinen.
Mutta nettiaddiktiokin on tuhoisa psyykeelle, ihmissuhteille, sosiaalisille taidoille ja arjessa selviytymiselle.
Ja nimenomaan ADDIKTIO eli riippuvuus. Se, että käy päivittäin netissä, ei tarkoita riippuvuutta. Onneksi =)
ei ole vielä addiktion tasolla. Psyyke on kohtuullisen hyvässä kunnossa ja arjesta selviytyminen hoituu. Ihmissuhteita tai sosiaalisia taitoja ei ole ollutkaan mitä tuhota.
Mul ainaki on se et mä helposti uskottelen itelleni et on mulla varaa vaikkei ookaan. Pari viikkoo tiliin ja pari kymppiä fyrkkaa, ei oo kivaa. Aina päätän ettei koskaan enää mut mut..
Josko sitä sitten vähän valoittaisi..
En kyllä tiedä, miten oma ostomaniani alkoi.. Vaikea sanoa mihin joku muu riippuvuus loppuu ja toinen alkaa.
Eli olen äärettömän herkkä kehittelemään itselleni erilaisia addiktioita. Pahimpia näistä oli huumeet (joista olen onnekseni päässyt eroon jo lähes 10 vuotta sitten). Sen jälkeen on ollut seksi, urheilu, netti ja juuri tuo shoppailu.
Välillä tuntuu, että jos joku vähänkin tuntuu hyvältä, se on minulle pahaksi. Mutta kun sitä vaan haluaa lisää..
Ostomaniani alkaa olla myös ohi. Kauan sitä kestikin..Aina tilipäivän tullen huomasin olevani kaupungilla, muka kiertelemässä tai ostamassa jotain jota muka kipeästi tarvitsin. Eikä aikaakaan, kun kannoin monen kaupan kasseja.. En vaan pysty (edelleenkään) ajattelemaan järkevästi kaupoissa. Vaan otan, mikä sillä hetkellä sattuu ihastuttamaan, ja menen kassalle. Usein jo kassalla iski pieni ahdistus, loppusummaa katsoessa. Tosin korteilla maksaessa sekään ei niin kirpase.
Ahdistus kasvoi suureksi kun kotona ihmettelin tavaramäärää ja sitä että tili oli taas nollilla. Jostain syystä,_mikähänlie_, kärsin aika pahasta unettomuudesta..Iltaisin raha-asiat kyllä pyörivät päässä, ja lähes joka ilta päätin, etten enää osta. Aina päätin, että seuraavan tilin laitan kokonaan niihin rästilaskuihin.
Sillä, mitä ostin, ei ollut väliä..Ostelin usein jopa lahjoja ihmisille. Eli se ostamisen tuoma ilo oli se, mitä hain..
Tarpeetonta varmaankaan kertoa, että jos ihminen käyttää kaikki rahansa kauppoihin, sitä ei juurikaan riitä laskuihin. Ja silloinhan sitä pitää hakea pankista lisää. Ja jos käyttää ne pankistakin haetut rahat osteluun, laskut on edelleen maksamatta. Silloin marssitaan uudelleen pankkiin, ja sama toistuu. Sama toistuu niin kauan kun pankki ei enää anna rahaa.
Nykyinen tilanteeni on se, että olen aloittanut velkajärjestelyn. Lähes 5 vuotta makselen niitä ihania verhoja ja kenkiä, mitä kaupoista tuli hankittua. Harmittaa, etten ostanut mitään arvokasta, jonka voisi nyt myydä :)
En itsekään ymmärrä, miten ihminen päästää elämäsä tähän jamaan. Sen kuitenkin tiedän, että addiktiosairaus on VAKAVA sairaus, eikä sille kenenkään pitäisi nauraa.. Minä sentään pääsin melko halvalla. Ei mennyt kuin asunnon verran. Useillahan eri riippuvuuksiin on mennyt enemmänkin.
No..tulipa aika sekavaa tekstiä, toivottavasti sait jotain selvää :)
Kiitos vaan. Addiktio tuntuu olevan sairaus, joka kehittyy eli pahenee ajan kanssa ja osa meistä on ilmeisesti alttiimpia riippuvuuksille kuin toiset. Mikä riippuvuuksiin johtaa taitaakin olla hankalampi homma selvittää.
5 vuotta velkasaneerauksessa on varmasti parempi kuin kierteen jatkuminen, eikö? Vaikka niukkuutta riittää sen ajan kuin saneeraustakin. Yleisesti sanotaan, että kierteen poikki saaminen on henkisesti valtava helpotus. Ehkäpä se jotenkin auttaa.
Olette aivan oikeassa..kovin mieluusti tämän saneerauksen käyn läpi. Nythän ei ole ihan tosissaan varaa ostella, eikä voi pelailla korteillakaan kun niitä ei ole.
Mutta kieli keskellä suuta joudun kaupoissa varmasti olemaan lopun elämääni.
Mitään uutta, ainakaan pahaa addiktiota en ole sen jälkeen itselleni saanut. Ehkäpä sitä alkaa jo tässä iässä tuntea itseään sen verran, ettei kaikesta kaikkea pidä irti ottaakkaan :)
:DDD