Hymiö on arvoituksellinen kuin hymy ;-)
Jukka K. Korpela
23.4.2007
Hymiöt keksittiin auttamaan viestintää, mutta niistä on tullut rasite.
Hymiöitä käyttämällä voi osoittaa tuntevansa tämänkin netin ilmiön. Ehkäpä vielä löytyy joku, joka julkisesti ihmettelee asiaa ja jolle pääsee kertomaan hymiöiden salaisuuden!
Sanotaan, että hymiöillä korvataan tekstimuotoisen viestinnän puutteita. Kun viesti on pelkkää tekstiä, on mielialojen, sävyjen ja painotusten välittäminen vaikeaa. Kaunokirjailijalle se ei ole ylivoimaista, mutta suurin osa kirjoittelijoista ei ole kielitaitureita.
Hymiön keksijäksi mainitaan Scott Fahlman, joka ehdotti vuonna 1982, että vitsit merkitään symbolilla ”:-)”. Ideana kai oli, että nörtit eivät muuten ymmärrä vitsejä. Ajatus ei alkuaankaan ollut kovin hyvä, mutta se karkasi ihan omille teilleen.
Hymiöllä saatetaan muun muassa tavoitella ironista sävyä. Kirjoitetaan esimerkiksi ”Olipa hyödyllinen neuvo” mutta kirjoitetaan perään hymiö, jolla kirjoittaja ikään kuin iskee silmää.
Viestintä kuitenkin epäonnistuu, paitsi sattumalta. Hymiö ”;-)” voidaan tulkita ivalliseksi, mutta sen voi kokea myös iloiseksi hymyilyksi: kirjoittaja on aidosti kiitollinen saamastaan neuvosta.
Kun hymiöitä käytetään joka lauseen lopussa, täytyy kai ajatella, että hymiö on vain yleinen välimerkki. Lisää hämmennystä aiheuttaa erilaisten hymiöiden käyttö aivan sekaisin.
Monet ”hymiöt” ilmaisevat itse asiassa masennusta, surua, suuttumusta tai irvailua. Lukijan arvattavaksi jää, mitä ilmettä ja ennen muuta mitä viestiä esittää vaikkapa ”\-)” tai ”=3”. Hymiösanakirjasta ne ehkä löytyvät, mutta voiko luottaa siihen, että kirjoittaja käyttää niitä sanakirjan mukaisissa merkityksissä?
Vaarallisinta on kuvitella, että hymiöillä voisi pehmentää pahimpia herjoja. Ei ilkeys muutu pienemmäksi siitä, että se esitetään hymyillen.
Hymiöt ovat kirjoitetun nettikielen vastine puhekielen epämääräisille ja monitulkintaisille eleille ja ilmeille. Nimi ”hymiö” on ihan kuvaava, sillä hymykin voi ilmaista hyvin monenlaisia asioita – huvittuneisuutta, ivaa, pilkkaa, iloa, petosta, alistumista, julmuutta, pelkoa tai vaikkapa ikävystyneisyyttä tai ilmavaivoja.
Hymiöt leviävät netistä myös muuhun kirjoitettuun kieleen. Jotkut jopa kysyvät vakavissaan kielenhuolto-ohjeita välimerkkien käytöstä hymiöiden yhteydessä. Kuuluuko esimerkiksi hymiö ennen pistettä vai sen jälkeen – vai korvaako se ehkä pisteen? Suomalaisten norminälkä on melkoinen, kun slangillekin kaivataan normeja. :-)
http://mikropc.net/kolumni/index.jsp?id=j333
Jukka K. Korpela
23.4.2007
Hymiöt keksittiin auttamaan viestintää, mutta niistä on tullut rasite.
Hymiöitä käyttämällä voi osoittaa tuntevansa tämänkin netin ilmiön. Ehkäpä vielä löytyy joku, joka julkisesti ihmettelee asiaa ja jolle pääsee kertomaan hymiöiden salaisuuden!
Sanotaan, että hymiöillä korvataan tekstimuotoisen viestinnän puutteita. Kun viesti on pelkkää tekstiä, on mielialojen, sävyjen ja painotusten välittäminen vaikeaa. Kaunokirjailijalle se ei ole ylivoimaista, mutta suurin osa kirjoittelijoista ei ole kielitaitureita.
Hymiön keksijäksi mainitaan Scott Fahlman, joka ehdotti vuonna 1982, että vitsit merkitään symbolilla ”:-)”. Ideana kai oli, että nörtit eivät muuten ymmärrä vitsejä. Ajatus ei alkuaankaan ollut kovin hyvä, mutta se karkasi ihan omille teilleen.
Hymiöllä saatetaan muun muassa tavoitella ironista sävyä. Kirjoitetaan esimerkiksi ”Olipa hyödyllinen neuvo” mutta kirjoitetaan perään hymiö, jolla kirjoittaja ikään kuin iskee silmää.
Viestintä kuitenkin epäonnistuu, paitsi sattumalta. Hymiö ”;-)” voidaan tulkita ivalliseksi, mutta sen voi kokea myös iloiseksi hymyilyksi: kirjoittaja on aidosti kiitollinen saamastaan neuvosta.
Kun hymiöitä käytetään joka lauseen lopussa, täytyy kai ajatella, että hymiö on vain yleinen välimerkki. Lisää hämmennystä aiheuttaa erilaisten hymiöiden käyttö aivan sekaisin.
Monet ”hymiöt” ilmaisevat itse asiassa masennusta, surua, suuttumusta tai irvailua. Lukijan arvattavaksi jää, mitä ilmettä ja ennen muuta mitä viestiä esittää vaikkapa ”\-)” tai ”=3”. Hymiösanakirjasta ne ehkä löytyvät, mutta voiko luottaa siihen, että kirjoittaja käyttää niitä sanakirjan mukaisissa merkityksissä?
Vaarallisinta on kuvitella, että hymiöillä voisi pehmentää pahimpia herjoja. Ei ilkeys muutu pienemmäksi siitä, että se esitetään hymyillen.
Hymiöt ovat kirjoitetun nettikielen vastine puhekielen epämääräisille ja monitulkintaisille eleille ja ilmeille. Nimi ”hymiö” on ihan kuvaava, sillä hymykin voi ilmaista hyvin monenlaisia asioita – huvittuneisuutta, ivaa, pilkkaa, iloa, petosta, alistumista, julmuutta, pelkoa tai vaikkapa ikävystyneisyyttä tai ilmavaivoja.
Hymiöt leviävät netistä myös muuhun kirjoitettuun kieleen. Jotkut jopa kysyvät vakavissaan kielenhuolto-ohjeita välimerkkien käytöstä hymiöiden yhteydessä. Kuuluuko esimerkiksi hymiö ennen pistettä vai sen jälkeen – vai korvaako se ehkä pisteen? Suomalaisten norminälkä on melkoinen, kun slangillekin kaivataan normeja. :-)
http://mikropc.net/kolumni/index.jsp?id=j333
Vastaukset 2
Vanhimmat
on kyllä eräs isompi rasite kuin hymiö ja se ei kyllä hymyä osaa.. ;-)
... on ihan sanaton. Jokin aika sitten vähän kyseenalaistin hymioiden käyttöä ja nyt vasta sitten annat infoa asiasta ;o)