kokeilkaa

Meillä oli kriisipalaveria kun läksin. Klikkiin kuuluvat kaksi ihmistä sanoivat, että nyt on hyvä olla kun minut saatiin savustettua ulos. Työrauha on palannut ja työmoraali on korkea.Muut oli hiljaa.

Näin se menee. Siitä kirjoitettu oikein artikkeleitakin. Syntipukkiteoriasta. Mutta kohta heillä oli uusi 'ongelma' ja sitten tää vallanhaluinen kiusaaja ei sitten ollutkaan siihen minun entiseen työtuoliini tyytyväinen.
Kun ei sitä arvostusta siinäkään tuolilla mitään tekemättä tule.

Ja kun sen kuvion näkee selvästi, siitä jotenkin pääsee irti. Mutta en haluaisi unohtaa. Ja haluaisin jollain lailla tukea niitä, jotka pistetään työpaikalla telotuskomppania eteen ja tuomitaan ihan mitättömiksi.Mua kyllä auttoi se, että ihmisarvoa ei voi multa pois ottaa ne, joilla sitä valtaa ei ole. Ja vaikka miten pullisteli, tärkeili ja valehteli, olin oppinut näkemään sen sanojen taakse, siihen tyhjään tilaan.

Kiusaajan naamio kun putoaa, ei siellä takana mitä parempaa ole; kateutta ja vihaa aikapaljon, mutta niissäkin on väärä osoite, satuin vaan himonsa tielle. Ja aika mielenkiinnoton persoona. Jokaisen fiksuntuntuisen lauseen kun kykenee jäljittämään toisilta varastetuiksi ja kysymällä kohta uudestaan, hän samoilla silmillä esittää vastakkaisen mielipiteen. Eli ei ruudinkeksijäainesta, mutta äärettömän älykäs manipuloimaan, vihjailemaan ja antamaan ymmärtää. Jos kyky tunnistaa eettisiä arvoja puuttuu, taitoja voi käyttää samaan tapaan kuin terroristitkin tekee. Oman päämäärän eteen.

Näitä on, ehkä enenevässä määrin.
Tarttis ruvata jotenkin sopeutuun, mutta miten.