meidän suhde 8vuotta päättyi avoeroon.ex-naiseni ei osannut jakaa tunteita kanssani, joten en saanut mitään vastakaikua rakkauteen.en tuntenut että minua rakastetaa, vaikka uskon että hän rakasti.ainoa keino millä tiesin hänen minusta välittävän oli kun sanoin riidan yhteydessä että erottaisiin.silloin exäni aina näytti vähän tunteitaan ja sanoi haluavansa jatkaa..tästä tuli oikeastaan tapa.n 2 kertaa vuodessa.se oli tapani saada tietää että rakastaako hän minua.meillä on yhteinen lapsi 4vuotta ja rakastamme häntä yli kaiken.riitamme ovat olleet hiljaisia joten lapsi ei ole niistä edes tiennyt(luulisin).nyt sitten päätimme lopettaa suhteen koska molemmat kyllästyivät toistemme vaatimuksiin.
exäni ja lapsi muuttivat nyt pois, ja kaipuuni on hirveä.olisin halunnut vielä koittaa korjata suhdetta ammattiavulla, koska mitään pahaa ei ollut tapahtunut.exäni oli arka ja pitää asiat omassa päässä, ei pura niitä edes vanhemmilleen.haluisin niin koittaa auttaa häntä selvittämään ajatukset mutta luulen sen vain pahentavan tilannetta.Oloni on kauhea.ikävä on sanoinkuvaamaton.uskon että hänelläkin on tunteita paljon minua kohtaan.meillä oli niin hyvä suhde lukuun ottamatta puhumista, mitä minä halusin tehdä.voiko tämä vielä ajan kuluessa muuttua.kumpikaan ei ole asunut ennen yksin vaan molemmat ollaan äidinhelmoista muuttaneet yhteen.
olisi niin paljon vielä annettavaa rakkaalle perheelle, mutta onko tässä enää järkeä??onko kellään kokemuksia?
exäni ja lapsi muuttivat nyt pois, ja kaipuuni on hirveä.olisin halunnut vielä koittaa korjata suhdetta ammattiavulla, koska mitään pahaa ei ollut tapahtunut.exäni oli arka ja pitää asiat omassa päässä, ei pura niitä edes vanhemmilleen.haluisin niin koittaa auttaa häntä selvittämään ajatukset mutta luulen sen vain pahentavan tilannetta.Oloni on kauhea.ikävä on sanoinkuvaamaton.uskon että hänelläkin on tunteita paljon minua kohtaan.meillä oli niin hyvä suhde lukuun ottamatta puhumista, mitä minä halusin tehdä.voiko tämä vielä ajan kuluessa muuttua.kumpikaan ei ole asunut ennen yksin vaan molemmat ollaan äidinhelmoista muuttaneet yhteen.
olisi niin paljon vielä annettavaa rakkaalle perheelle, mutta onko tässä enää järkeä??onko kellään kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene nyt ihmeessä hakemaan se nainen ja lapsi takaisin.
kokemusta löytyy multakin tuasta tilanteesta,tosin meillä tulisempi suhre..ja melkeinpä joka viikko heitettii kihla sormukset jorpakkoon jne!lapsiakin on..ja riitoja oli joka pvä,ja mies ei osannu puhua tunteistaan ja jos puhu jtn tunteistaan ja muutenkin yleisistä asioista,kaikki oli valhetta mikä sitten tuli myöhemmin ilmi!mut sit mä ite päätin että mä en jaksa enää ja että ollaan erossa vähän aikaa eri kattojen alla!ja siinäpä viuhahti montakin kuukautta erossa,oltiin tosin yhteyres lapsien takia=)ja niin sitten monen harkinnan jälkeen yhteistuumin päätettiin vielä kerran yrittää..ja tänä kesänä häät=))hyvää se tekee olla vähän aikaa erossaki jos siltä tuntuu,alussahan se on raastavaa,suorastaan kidutusta!ikävä ku on!mutta joskus se on paras vaihtoehto...mut ei aina..joten tee niinkuin sydämmes sanoo ja mikä näyttää sun mielestä oikeelta..=))pärjäilehä..
Kerro ihmeessä tuntees naiselles ja miettikää tosissanne mitä haluatte elämältä. Itse jätin avomieheni 6 vuoden suhteen jälkeen toisten miesten takia. Välillä ikävä oli kauhea, riidat pahoja, mut lopuks selvittiin ja setvittiin välimme niin et meistä tuli hyviä kavereita. Soiteltiin lähes päivittäin ja välillä tavattiin. Viimesen kerran näin exäni lauantai aamuyöllä ja iltapäivällä exä kuoli onnettomuudessa moottoripyörällä. Jotenkin tuntuu että vaikka puhuttiin paljon keskenämme, niin paljon kuitenkin jäi puhumatta. Erosta ja uudesta miehestä riippumatta ikävä on kova. Meillä rakkaus muuttui kaveruudeksi ja välitettiin toisistamme. Oli helppoa jutella kun tunsi toisen hyvin. Eli siis haluan sanoa et puhukaa ja kertokaa tunteistanne. Ikinä ei tiedä koska on liian myöhäistä.
Menkää perheneuvolaan puhumaan, opetelkaa puhumaan toisillenne, kirjoittakaa vaikka kirje, mitä haluatte suhteeltanne. Lasten takia on hyvä yrittää. Oma suhteeni kaatui puhumattomuuteen, se oli kerrasta poikki.
sitä, mutta ei suostunut.toivo alkaa olla menetetty, toisaalta myös mietin millaista voisi olla elää suhteessa missä olisi lämpöä ja rakkautta.sitä en voi tietää kun en sitä ole kokenut.aika näyttää toivottavasti oliko oikein vai ei?