Olemme olleet tyttöystäväni kanssa yhdessä puoli vuotta ja viimeinen kuukausi on ollut todellista pyöritystä.
Kolme viikkoa sitten päätimme pitää tauon, koska hän ei ole varma tunteistaan minua kohtaan ja tämän aiheutin itse lähtemällä riitatilanteesta pois jälleen kerran ja tein lapsellisesti laittamalla tekstarin perään "että kannattaa varmaan erota, jos ajattelet noin".
Tämä asia on nyt loppuun käsitelty ja olen luvannut etten enää ikinä lähde karkuun riitatilanteesta ja olen jopa pystynyt pitämään tästä kiinni, mutta se ei auta häntä löytämään omia tunteitaan, koska olen loukannut tyttöystävääni käyttäytymiselläni riitatilanteissa.
Sovimme että yritämme vielä, kun tuntuu turhalta heittää hyvä juttu hukkaan tai ainakin hyvä juttu se on ollut ennen tätä viimeisintä riitaa.
Tyttöystäväni on kokenut todella kovia ja hänen on ollut vaikea luottaa kehenkään, mutta minuun hän luotti ennen tuota tekemääni.
Tuntuu että hän on rakentanut taas suojamuurin ympärilleen eikä halua minua lähelleen saatikka kauniit sanan kuulemma satuttavat häntä lisää.
En saa mitään vastakaikua ja minun täytyy tehdä kaikki aloitteet esim. halaamiseen, pussailuun tai mihinkä tahansa koskettamiseen.
Kuitenkin olemme olleet nyt pari viikkoa yhdessä muutaman päivän "tauon" jälkeen, joka johtui tuosta riidasta.
Esim. viikonloppuna ollessamme reisussa, joka päivä tyttöystäväni sanoi jotakin mistä ei minussa pidä tai mitä tein väärin.
Esim. "älä määräile minua", "älä komenna koiriani", "älä jätä mukia keittiön pöydälle", "älä huuda(keskustellessani autossa ei kiihtyneessä mielentilassa)" pieniä asioita, mutta kun näitä tuntuu tällä hetkellä tulevan joka päivä, niin alkaa hieman harmittamaan, vaikka tiedänkin tekeväni asioita väärin.
Minulla itsellänikin alkaa olemaan vaikeaa saatikka hänellä, kun en jaksaisi täysin yksipuolisesti koittaa pitää suhdetta yllä.
Ymmärrän kuitenkin loukanneeni häntä ja viimeksi torstaina hän kertoi minun loukanneen häntä taas kun olin kertonut tilanteestamme ja hänen jutuistaan hyvälle ystävälleni kehen voin luottaa täysin.
Hän koki itsensä loukatuksi, kun hänen asioistaan oli kerrottu jollekkin toiselle, vaikka vakuutinkin ettei tämä ystäväni kerro asioita eteenpäin ja minun on pakko puhua jollekkin tilanteestamme koska en jaksa pitää kaikkia asioita sisälläni.
Tuntuu vain hieman siltä ettei kumpikaan uskalla tehdä päätöstä eroamiseta, vaikka tällä hetkellä se tuntuisi suht järkevältä.
Kuitenkin haluaisin olla hänen kanssaan, mutta en jaksa kauaa olla täysin torjuttuna.
Ymmärrän että aika parantaa haavat, mutta mahtaako tämä olla vain asioiden pitkittämistä ja kummankin ajan tuhlausta.
Tuntuu vain vaikealta, koska tyttöystäväni on tällä hetkellä todella herkkä sanomisilleni tai tekemisilleni ja olen kyllä korjannut joitain asioita mitkä ovat olleet korjattavissa.
Kolme viikkoa sitten päätimme pitää tauon, koska hän ei ole varma tunteistaan minua kohtaan ja tämän aiheutin itse lähtemällä riitatilanteesta pois jälleen kerran ja tein lapsellisesti laittamalla tekstarin perään "että kannattaa varmaan erota, jos ajattelet noin".
Tämä asia on nyt loppuun käsitelty ja olen luvannut etten enää ikinä lähde karkuun riitatilanteesta ja olen jopa pystynyt pitämään tästä kiinni, mutta se ei auta häntä löytämään omia tunteitaan, koska olen loukannut tyttöystävääni käyttäytymiselläni riitatilanteissa.
Sovimme että yritämme vielä, kun tuntuu turhalta heittää hyvä juttu hukkaan tai ainakin hyvä juttu se on ollut ennen tätä viimeisintä riitaa.
Tyttöystäväni on kokenut todella kovia ja hänen on ollut vaikea luottaa kehenkään, mutta minuun hän luotti ennen tuota tekemääni.
Tuntuu että hän on rakentanut taas suojamuurin ympärilleen eikä halua minua lähelleen saatikka kauniit sanan kuulemma satuttavat häntä lisää.
En saa mitään vastakaikua ja minun täytyy tehdä kaikki aloitteet esim. halaamiseen, pussailuun tai mihinkä tahansa koskettamiseen.
Kuitenkin olemme olleet nyt pari viikkoa yhdessä muutaman päivän "tauon" jälkeen, joka johtui tuosta riidasta.
Esim. viikonloppuna ollessamme reisussa, joka päivä tyttöystäväni sanoi jotakin mistä ei minussa pidä tai mitä tein väärin.
Esim. "älä määräile minua", "älä komenna koiriani", "älä jätä mukia keittiön pöydälle", "älä huuda(keskustellessani autossa ei kiihtyneessä mielentilassa)" pieniä asioita, mutta kun näitä tuntuu tällä hetkellä tulevan joka päivä, niin alkaa hieman harmittamaan, vaikka tiedänkin tekeväni asioita väärin.
Minulla itsellänikin alkaa olemaan vaikeaa saatikka hänellä, kun en jaksaisi täysin yksipuolisesti koittaa pitää suhdetta yllä.
Ymmärrän kuitenkin loukanneeni häntä ja viimeksi torstaina hän kertoi minun loukanneen häntä taas kun olin kertonut tilanteestamme ja hänen jutuistaan hyvälle ystävälleni kehen voin luottaa täysin.
Hän koki itsensä loukatuksi, kun hänen asioistaan oli kerrottu jollekkin toiselle, vaikka vakuutinkin ettei tämä ystäväni kerro asioita eteenpäin ja minun on pakko puhua jollekkin tilanteestamme koska en jaksa pitää kaikkia asioita sisälläni.
Tuntuu vain hieman siltä ettei kumpikaan uskalla tehdä päätöstä eroamiseta, vaikka tällä hetkellä se tuntuisi suht järkevältä.
Kuitenkin haluaisin olla hänen kanssaan, mutta en jaksa kauaa olla täysin torjuttuna.
Ymmärrän että aika parantaa haavat, mutta mahtaako tämä olla vain asioiden pitkittämistä ja kummankin ajan tuhlausta.
Tuntuu vain vaikealta, koska tyttöystäväni on tällä hetkellä todella herkkä sanomisilleni tai tekemisilleni ja olen kyllä korjannut joitain asioita mitkä ovat olleet korjattavissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuoreessa suhteessani koettiin juuri kriisi. Ei mitään kamalaa tapahtunut, ehkä vain sellainen "tilannearvio", minä en ollut tyytyväinen suhteeseen. Enkä tiennyt haluanko miestä enää itselleni, vaikka tunnustan häntä rakastavani. Liian paljon kaikenlaista.
Olin jo varma erosta, minä sen ajatuksen heitin ilmaan. Olin luvannut suhteen alussa etten koskaan sitä tee, ellen tarkoita. Teinpä kuitenkin.
Ok, luulin että ero tulee (mies halusi miettiä, tms.), mutta päädyttiinkin sitten takaisin yhteen (tai emme siis eronneetkaan). Mies lupasi parantaa tapojaan, kuten minäkin.
Mutta... en tiedä muuttuiko mikään... olen koko ajan hiukan varpaillani, ja mies saa liehitellä minua, tartun pieninpäänkin epäkohtaan, jokainen "ikävä" tilanne tarkoittaa mulle että NYT kyllä eroamme... mies saa ottaa minusta kiinni ja pitää hyvänä, sovittelee ja hemmottelee, mutten voi heittäytyä mukaan. Ainakaan vielä.
Katson miten suhde kehittyy, kuinka olemme valmiit käyttäytymään, ja mitä tästä tulee.
Rakastan, haluan hänet, mutta en ehdoitta. Olen ehkä hiukan liian kärkäs, poissaoleva, enkä tee aloitetta. Ehä tyttöystävälläsi on samanlainen tilanne?