No nyt se on sitten edessä, avoero 3v suhteesta. Olen nuori opiskelija ja ensimmäistä kertaa on muutto yksin edessä ja tämäkös minua hirvittää. Tiedän, että tuhannet muut nuoret kohtaavat yksin muuton joka vuosi ja voin vain ihmetellä, että miten he kukin tahollaan jaksavat. Minulla on taipumus masennukseen ja eristäytymiseen, olisiko kellään vinkkejä, miten pidän itseni pinnalla ja elämässä mukana? Kavereita on, mutta ei ystäviä, kelle puhua syvimpiä murheita.
Kuinka
selviän?
5945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ero on varmaan maailman kamalin asia! en kyllä itsekkään tykkäisi asua yksin, koska oon niin säikky. asun onneks lapseni ja mieheni kanssa. koita vaikka puhua äidillesi? tai sitten hommaat hyvän ystävän, jolle kertoa tästä tilanteesta!
paljon voimia jaksamiseen.
Tässä muutama vinkki. Jokaisen ihmisen pitäisi olla myös joskus yksin. Eli riippuvuus toisesta ihmisestä on turmiollista. Siinä alistuu ja pilaa oman elämänsä (parisuhteessa pitää ottaa toinen huomioon, mutta ei hengittää hänen kauttaan).
Nyt rakennat asuntosi sinun näköiseksi, kirpparilta onnistuu helposti.
Panostat opiskeluun, se voi olla 40 vuoden turva.
Mieti harrastuksiasi, monella ei ole mahdollisuutta toteuttaa niitä (lapset), haluatko virkata, surffata, käydä kävelyllä....
Äläkä sorru "läheisriippuvaisen" tautiin, että ensimmäinen mies, joka puhuu sinulle mukavia, niin "rakastut".
Mikäli huomaat itsesi todella eristäytyneen ja masentuneen, niin hae ammattiapua.
miksi et jakaisi uutta asuntoasi samaa sukupuolta olevan kanssa. Hankkisit siis kamppakaverin. Kummallekin omat pienet huoneet ja yhteinen kylppari ja (?) olohuone.
Tiukat saannot kummallekkin ettei esim. tuoda asuntoon vieraita kuin kerran viikossa muutamaksi tunniksi. Teidan kummankin taytyy arvostaa toisen opinto rauhaa ja tilaa.
Tuossa sinulla olisi opintorauha ja aivan ikioma pesa jossa voisit vahvistua itsenaisena nuorena.
vanha sanonta: jos kukaan ihminen liimaa itsensa sinuun sanomalla "mina tarvitsenn sinua", silloin juokse pois niin lujaa kuin ikina paaset!
Kukaan joka on laheisriippuvainen EI voi tukea toista terveesti eika luoda tervetta ystavyys suhdetta (kehenkaan).
Selviät ihan hyvin. Itse muutin juuri viiden vuoden yhdessäasumisen jälkeen yksin asumaan. Mulla ei ole hirveästi kavereita, mutta pitää vaan luottaa siihen, että elämä kantaa.