Kuinka kauan?

Suhteen loppuminen on aina luopumista jostain. Helpottaa, jos tiedostat syyt miksi suhteenne oikeasti loppui.Oliko päätös toisen vai omasi? Onko suhteen loppumiselle syynä kolmannet osapuolet? Joka tapauksessa ota opiksi hyvistä sekä huonoista asioista. Koeta olla kantamatta huonoja asioita mukanasi kenties seuraavaan suhteeseen. Kyllä se joskus tulee vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Itseasiassa se toisi itsetuntosi takaisin. On hyvä tarkastella elämäänsä ja valintojaan. Erossa on aina myös kasvattavaa, jos sen osaa nähdä. Kipeäähän se ottaa. Luulet kai että hyvähän se on sivullisen neuvoja antaa. Niinpä, itse olen juuri samassa tilanteessa. Olen ollut joskus aiemminkin. Selviytymiskeinot tiedossa, mutta ryhdistäytymistä vaatii. Hoida itseäsi. Lähde vaikka lenkille vaikket olisi sitä aiemmin harrastanutkaan. Aja parta(mieshän siis kaiketi olet, ymmärsin niin) ja pukeudu vaatteisiin mistä pidät. Aloita uusi elämä pikkuhiljaa. Tee asioita mitä olet pitkään jo halunnut, mutta et ole saanut aikaiseksi.Tee valintoja mistä voit olla ylpeä, koska tiedät ne hyviksi. Tee realistisia tavoitteita, mitä alat toteuttamaan. Huomaat, että mielialasi kohenee, koska alat taas luottaa itseesi. Elämässä on paljon hyvää tarjolla, vastuu valinnoista on meillä itsellämme. Kukaan toinen ei voi elää elämäämme puolestamme. Eilistä ei kannata miettiä kuin oppimismielessä. Tulevaisuus on sitä millaisen siitä itse teemme. Ja tämä päivähän on itse elämä, nyt vain elämään. Minäkin aloitin uuden elämän tänään. Naiselliseen tapaan poistin näkyviltä postikortit ym mitkä muistuttavat entisestä elämastä. Kaivelin laatikon pohjalta jumppavideon ja aloitin reipastelun siitä. Eilen jo haravoin pihan puhtaaksi, jätesäkit odottavat kuljetusta kaatikselle. Nyt aion lähteä kävelylle ja noutaa polkupyöräni muutaman kilometrin päästä varastosta. Sitten illaksi töihin ja tunnen itseni taas tarpeelliseksi. Näin. Ehkä itken itseni uneen jonain iltana, mutta uusi päivä tulee ja uusi päivä on aina vähän helpompi kuin edellinen. Toivon sinulle voimaa samaan.

Käyn läpi samaa. Kyllä se siitä. Mulla on jo alkanut hieman helpottaa. Aika parantaa, vaikka en sitä itse sillon pahimmilla hetkillä uskonutkaan. Tuntuu helvetin pahalta, mutta sure aikasi, kyllä se loppuu joskus. Kamalaa se on mutta kunhan vaan kestät..
Mulla autto se kun lähti kavereiden kanssa jonneki.. Aluks vaan sieläkin mökötin ja surin. Ja aluks aina yhden naurun jälkeen tuli pitkä itku. Jotenkin se meni aina niin.. mutta pikku hiljaa opin taas hymyilemään ilman itkua ja pystyin pitää hauskaa. Tottakai se suru tuli puseroon aina kun joutui yksin, mutta koko päivää ei mennyt enää itkemiseen.
Mee kavereiden kanssa vaikkei kiinnostaiskaan.. Tee jotain. Pahinta on olla yksin kun kaikki ajatukset pyörii päässä. Koita jaksaa!

Käy katsomassa noita keskusteluja, auttoivat osaltaan muakin. Eikä sureminen ole yksin naisten etuoikeus, saavat miehetkin surra.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000096&posting=20500000000270045

http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000096&posting=20500000000384007

Luulisi minun olevan helppo unohtaa kaksi-vuotinen suhteeni, joka päättyi siihen, kun palava pallogrilli heitettiin päälleni. Takana oleva kuiva nurmikko syttyi tuleen, mutta jonkilainen onnenkantamoinen oli, ettei hiukseni ja vaatteeni syttyneet palamaan.

Silti on tyhjä ja yksinäinen olo...sillä olihan niitä hyviäkin hetkiä. Kaitpa tähän joskus tottuu...

Ei ole sattunut ollenkaan kun itse eroa halusin 'sairaanpitkän' suhteen jälkeen. Joskus kyllä exää lämmöllä ajattelen...

Omasta erostani on nyt jo n. puoli vuotta aikaa. On helpompia ja vaikeampia aikoja. Aluksi vaikeinta oli se yksinolo, kun lähes kaikki kaverit seurustelivat ja tuntui, ettei kenelläkään ollut todella aikaa minulle. Mutta aloin pitää huolta itsestäni, kuntoilla ja luin paljon. Ja aivan kuin huomaamatta aloin katsella yhä pidempään erästä tiettyä miestä... En tiedä, kehittyykö välillemme koskaan mitään, en pidä kiirettä, mutta ihana huomata, että voi taas tuntea näin paljon jotain kohtaan. Tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä, exääni kohtaan tunnen ehkä eniten sääliä. Emme ole olleet erityisemmin yhteydessä, mikä nyt ajatellen on ollut hyvä ratkaisu. Ajattelen vähän pirullisesti, että hänen sanansa "löydät paremman miehen" pitävät paikkansa... Päivä kerrallaan ja voimia sinulle! Parempaan päin olet menossa, vaikka nyt tuntuisikin siltä, ettei elämällä ole enää mitään annettavaa. Ehkä mitkään sanat eivät nyt lohduta, mutta iso halaus sinulle!

,se vahvistaa!!