Oli tänään puhetta vanhempien kanssa alati lisääntyvistä avioeroista. Oma mielipiteeni on että arkirealismi ja vaikeuksien kohtaaminen on nykyisin ihmisille yhä vaikeampaa elämän materialisoituessa, ihmisen arvoa mitataan koko ajan erilaisilla suoritteilla ja tilipussin paksuudella. Lisäksi esille tuli erilaisten sosiaalietuuksien rooli vastuuttomien yksilöiden elämässä, totuushan on että liitosta on nykyisin helpompaa lähteä kuin koskaan, puille paljaille jää tosiasiassa se osapuoli joka menettää sekä puolison että lasten huoltajuuden, niskaan jää elatusmaksut ja pahimmassa tapauksessa vielä reilusti "yhteistä" velkaa.
Mielestäni esim. uskottomuustapauksissa on täysin kohtuutonta että avioeroon syytön osapuoli saa helposti kaiken paskan niskaansa (enkä tarkoita lapsia tällä). Ennen vanhaan jo pelko siitä että tulisi ero ja joutuisi "kadulle" piti ihmiset kurissa ja nuhteessa, nykyisin meno on aivan järjetöntä!
Mielestäni esim. uskottomuustapauksissa on täysin kohtuutonta että avioeroon syytön osapuoli saa helposti kaiken paskan niskaansa (enkä tarkoita lapsia tällä). Ennen vanhaan jo pelko siitä että tulisi ero ja joutuisi "kadulle" piti ihmiset kurissa ja nuhteessa, nykyisin meno on aivan järjetöntä!
Vastaukset 58
Vanhimmat
Olen eri mieltä ap:n kanssa:
Kyllä se niin vain menee, että avioerossa se kaikki tuska kaatuu sen "viattoman" niiskaan. Eikä sitä lasten jäämistä yksinhuoltaja(äidi)lle kannata mitenkään vähätellä. Se on hemmetinmoinen taakka ja vastuu yhdelle ihmiselle kannettavaksi. Kuten myös se taloudellinen taakka minkä lapsikatras tuo mukanaan.
Katsokaa nyt vaikka tuota Nelosen "Sinkkuäidille sulhanen"-valikoimaa. Kukapa mies ryhtyy kokmen-neljjän lapsen yksinhuoltajaäidin rinnalle kumppaniksi? Ei varmasti monikaan!
Eli kun mies lähtee, hän useinmiten siirtyy suoraan uuteen "puhtaaseen" liittoon ja porskuttelee muina miehinä (EHKÄ maksaa elatusmaksut ja EHKÄ tapailee silloin tällöin ex-lapsiaan).
Ja se yksinhuoltajaäiti jää sen lapsikatraansa kanssa elämään yksinkseen kymmenenksi-kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja onkin sitten lasten kasvettua jo pudonnut auttamattomasti ulos (avio)liitto markkinoilta... ...
Eli et voi aina valita omaa elämääsi!
Ja mitä sosiaalietuuksiin tulee, niin eihän niitä yksinhuoltajavanhemmalle ole kuin se korotettu lapsilisä. Ja sekin vain siihen saakka kunnes lapsi täyttää 17-vuotta...
yhä useampi isä joutuu riitauttamaan asian lasten tapaamisista. laajat tapaamiset tai lähivanhemmuus ovat kuitenkin seikkoja mitä monet naiset eivät lapsilleen isän osalta suo. niinpä lisääntyvällä voimalla asioita puidaan tuomioistuimissa. sosiaalietuuksiin: asumistuki, lapsilisä yh korotus, elatusapu mahdolliset muut etuudet (sairas lapsi) maksetaan sinne missä lapsi on kirjoilla. kyllä yh-taloudellisesti kannattaa.
Kannattaa kenellä kannattaa. Asumistuen saamiseksi pitää olla aika pienet tulot, ei se ole mikään automaatti. Lapsilisän korotusta saan kolmesta lapsesta 100 euroa ja elatusmaksut 400 euroa yhteensä. En näe tässä mitään kannattavaa siihen verrattuna, että perheessäni olisi kaksi tulonsaajaa.
Ensimmäisen eri mieltä olijan kanssa olen samaa mieltä: minulle on raha aivan yksi ja sama, lapset ovat ne rakkaimmat. Nyt kuitenkin on niin, että kolmen alle kouluikäisen yhteishuoltajana minulta puuttuu puolison rakkaus, johon uskoin ja luotin vielä vuosi sitten. Kyllä ihminen tarvitse myös aikuista rakkautta, mutta tällä hetkellä arvoni omassa silmissäni on aika lähellä nollaa, enkä pysty ymmärtämään että jonkun mielestä tämä on 'kannattavaa'.
Hei haloo! Oliskohan tähän tapaamisten riitauttamiseen syytä myös siinä miehessä, joka perheensä jättää??
Tunnetasolla on jokseenkin ymmärrettävää, että katkera jätetty puoliso kostaa sitten lasten kautta (mikä sinänsä on väärin). Ja se jättäjäpuoliso (mies) kenkkuilee maksujen kanssa, kun ei enää ex-lapset kiinnosta.
Olisi jättäjän pitänyt ajatella elämänsä kuvioita aiemmin; jo ennen kuin perhettä rupeaa perustamaan, että mihin on valmis sitoutumaan...
tahallisesti tai tahatttomasti se seikka, että ne elatusmaksut ja mahdolliset sosiaalietuudet menee niitten elatuslasten elättämiseen ei sen lähivanhemman elättämiseen. Ja helppo se on aidan takaa huudella rahasta, kun koko homma yleensä kaatuu pääasiassa sen lähivanhemman niskaan; arjen pyörittäminen, huushollin pito, töissäkäynti, kasvatus, kurinpito, asioista huolehtiminen, sairaan lapsen hoitaminen, yövalvomiset, koulun vanhempainillat, vapaa-ajanvieton järjestäminen...kyllä tämä kaikki parin-kolmen lapsen asioitten huolehtiminen olis paljon helpompaa kaksin kuin yksin.
Eikä se työssäkäyvä lähivanhempi todellakaan saa mitään muita sosiaalietuuksia kuin lapsilisään yksinhuoltajakorotuksen eli muutaman kympin/kk. Ihmisillä on ihan ihmeellisiä luuloja asioista ja ajattelisin, että viimeinen ihminen jota rahan takia kadehtia kannattais on juuri yh-vanhempi.
sen, että kuinka moni sinkkunainen lähtis semmoiseen huusholliin, jossa miehellä on pari-kolme lasta valmiina. Voi olla, että joku menee, mutta lähtee myös aika äkkiä pois. Ja miten sitten suu pannaan, kun ensin on mennyt yhteen miehen kanssa, joka alkaa ehdotella omien lastensa muuttamista yhteiseen huusholliin. Jos siihen on ehtinyt siunaantua yhteisiä vauvoja, tuskin uusi vaimo riemusta hihkuen ottaa entisen liiton lapset helmoihinsa - tuskin sietää edes niitä joka toisen viikonlopun vierailuja. Vai olenko kovin väärässä? Kertokaapa etäisät mitkä on tunnelmat uusperheissänne, kun etälapset vierailee viikonloppuisin. Onko vaimo kireenä?
Taas joku hyvä aloitus menee perseelleen kun kaikki alkavat purkaa omaa katkeruuttaan kuinka huonosti kaikki asiat ovat AINA koska omalla kohdallaan asiat meni omasta mielestään perselleen ja niin menee kaikilla muillakin.
Asiallinen keskustelu suomipalstoilla taitaa olla IMPOSSIBLE.
Olisko syytä myös niissä äideissä jotka ensin tekee miehen elämän kotona helvetiksi jatkuvalla valittamisella marisemisella vaatimuksilla vähättelyllä ja vittuilulla. Onko ihme kun mies lopulta lähtee ? No ei ole. Mietippä sitä.
kuvitteellisen tilanteen ja väitteen, josta lopulta kysyin onko näin ja pyysin kommentteja. Se, ettei mielestäsi ole kunnon keskustelua johtuu varmaan osaltaan siitä, ettei ole edes luetun ymmärtämistä.
se että niilä neljällä lapsella onkin jo oliko se ny kaksi isää? ei tämä tietenkään oo lasten vika tai onko se nyt vikakaan mutta kolmas kertako toden sanoo?milestäni kertoo jo jotain jos naisella on monta lasta ja kolmekin eri isää niin jostakin..ja lisää hakee.. siitä syystä en sortusi enkä tosiaankaa sen lapsimäärän vuoksi..
Jos yksi nainen on saanut lapsia monen eri isän kanssa, niin kertoohan se jotain siitä YHDESTÄ naisesta. Mutta entä se toinen ja kenties kolmas mies, joka on mitä ilmeisimmin ollut siinä lstentekopuuhassa mukana, mitäpä tämä kertoo miehistä (jo monikko). Onko muuten lainkaan miehiä, joilla olisi lapsia useamman naisen kanssa? On, ja se tuntuu olevan aika normaali asia.
Eli nainen, jolla on lapsia saa kyllä ymmärtää olevansa aika turha olemassa, miehelle se on kunniaksi?
ainakaan oo ku yhellä ja siksi kirjoitinkin tuon !
Joo, en sitä epäillytkään. Olen naisena kanssasi aika samaa mieltä. Otin vain esille, että on kuitenkin toinenkin näkökulma asiassa.
Itselläni on kolme lasta, saman isä kaikilla. Tunnen silti olevani aika epäkelpo enää missään 'markkinoilla'-
sitten vaikuttaakin jo kaikki muukin ettei vaan lapset ja meitä on joka junaan ja osa jää asemallekin.mulle ei ainakaan lapset vaikuta ainakaan nekatiivisesti ja näin46v sitä jo katsoo eri lailla täs maailmaa-)
Meidän pitäisi katsoa sitä yhdessä :)
kerro-)?
No, vaikka yleensä olen kova järjestelemään asioita, mutta nyt: en tiedä. Ehdotuksia?
nyt ihan järjestelemään tarttis het alkaa_)) ni voisit vaikka asoisoita mailailla.. [email protected]
Hullut ämmät, sosiaali toimen avustamana varastavat 27% isän lapsilta. Sen niiden katkerien, usein narsku, ämmien kitinää arjen päällekaatumisesta.
Itsekkäät ihmiset eivät voi antaa lasten tavata isäänsä samoissa määrin kuin äitiään. Onneksi suomesta löytyy muutama oikea Ihminen äidiksi. Ero ei ole lasten vika. Lasten avulla ei kosteta. Kosto ei ole inhimillisen ihmisen ominaisuus vaan persoonallisuudeltaan häiriintyneen keino.
määrin isiä lähivanhemmiksi ja pääasialliseen kasvatusvastuuseen. Luulen, että se jopa piakkoin toteutuu, kun naiset pääsevät eroon siitä vanhasta asenteesta, että vain äiti on sopivan lasten lähihuoltajaksi. Minä tosin en tunne yhtään isää, joka erottuaan siihen lähivanhemman hommaan olis innolla hakeutumassa. Ei se silti sitä tarkoita, ettei niitä miehiä olisi. Lapsiperheen arki vain yllättää monen miehen. Yhden leskimiehen, joka pakolla tilanteeseensa joutui, kyllä tiedän ja hän onkin erinomainen isä. Raskasta sanoo olevan, eikä naista saman katon alle tahdo löytyä syystä että lapsia on 5 ikähaitarilla 5-17 v. Eikä hänelle tietysti kuka tahansa kelpaiskaan, kun on itse fiksu tyyppi. Tyrkyllä kai joitan on, muttei sopivaa ja fiksut naiset taas tajuaa mitä se käytännössä tarkoittaa, jos tommoseen suhteeseen lähtis. Seurustella voidaan, muttei saman katon alle.
mitä kirjoitin. Puhuin lähivanhemmasta, joka = äiti taikka isä.
isät
kuin äiditkin.
mitään. Faktaa olla pitää
Se ettei isät valittais suomi24 -sivujen keskustelussa, ei kai todista sitä ettei yh-isät valittais ollenkaan kurjuuttaan. Vai mitä? Johtuneeko vähäinen näkyvyys ja kuuluvuus suurelta osaltaan siitä, ettei niitä yh-isiä ole lukumääräisesti niin paljon verrattuna äiteihin.
Samalla voisin lukemani perusteella todeta, että isät taas ovat täällä keskustelussa enemmistönä valittamassa omasta mielestään kohtuuttoman suurista elatusmaksuista omille lapsilleen. Äitien en ole huomannut asiasta juurikaan valittavan.
Ai mitkä etuudet?? Taitaa olla katkeran kaukoisän kirjoitusta. Minä en ole koskaan saanut asumislisää enkä muitakaan etuuksia; liian isot tulot katsos. 1400 e netto ja sillä pitää maksaa asunto, ruoka, harrastukset, vaatteet, työmatkakulut, pakollisen auton menot ym. Turha luulla, että yh tienaa. Kaksin asuvilla on kaksi jakamssa menoja. Silti esim.tarvitaan yhtä iso asunto. Noiden asioiden lisäksi pitää pyörittää sitä arkipäivää, kuunnella lasten huolia ja murheita ja hyvässä lykyssä eksän ruikutusta rahasta ja miten hän joutuu maksamaan LAPSIEN ELATUKSESTA. Eksääni lainatakseni; hän mielestään maksoi palkkaa lasten hoidosta (narsistinen pers.häiriö, ymmärtänette eron syyn).
Usein tulee mieleen, että parempi etteivät lapset menisi isänsä luokse, koska kiukuttelevat niin kovin sieltä tullessaan. Senkin taakan joutuu se lähivanhempi kantamaan. Juhlaisä putoo aika pian ulos arkipäivästä ja sen realiteeteista. Yleensä myös lapset sen tajuavat, eivätkä koe enää isää turvalliseksi.
Jos nainen saa liikaa rahaa, ei se ajattele kärsiikö sen takia mahd yksikään lapsi. Itsekkäästi rahat otetaan vastaan. Siispä ei voida havaita naisten valittavan liian suurista elatusmaksuista.
Jotenkin tuo laskelmasi ontuu.
Faktat: yh-isiä on enemmän kuin yksi Suomenmaassa
Yh-isäksi pääsee mahdollisesti vain, kun nainen kykenee huomioimaan toisia ihmisiä ja samanaikaisesti isällä on halu ottaa päävastuu lasten huoltajuudesta lähihuoltajana (sossusta ei ole tässä asiassa muuta kuin harmia). (Tai lasten äiti on kuollut). Ihmettele sitten siinä prosentteja. Yksinkertaistettu esimerkki: 50% naisista kykenee huomioimaan muita kuin itseään ja 50% miehistä haluaa huolehtia lapsistaan, 0,5*0,5=0,25 eli suhde on jo niinkin huono kuin 25%/75% yh-isiä näin sossusuomessa.
Pienelläkin prosenttiosuudella on edustajansa suurissa joukoissa, siis missä he sitten mielestäsi valittavat kun heitä ei suomi24:ssä näy?
hereillä olleita. Mutta jos sulla on joku tilasto tai todennäköisyyslaskelma tästä isien ja äitien valittamisen suhteista, niin laita ihmeessä linkki tulemaan. Ja tietysti tutkimus siitä kuka valitti jos valitti ja jos tosiasiassa valitti niin mistä asiasta valitti. Onko joku ikäryhmä, joka valittaa enemmän taikka vähemmän ja onko eroja sukupuolten valittamisen välillä. Olis mielenkiintoista tietää ja näitten tutkittujen tietojen valossa voisimme sitten yhdessä pohtia sitä mitä sillä tiedolla teemme.
nainen saisi rahaa, jos hän on etävanhempi ja maksaa elatusmaksua. Missä tämmöinen rahasampo on ja miksei miehet ole sitä keksineet?
Olen pitkälle samaa mieltä kommenteistasi. Takerrun kuitenkin yhteen seikkaan:
"Mielestäni esim. uskottomuustapauksissa on täysin kohtuutonta että avioeroon syytön osapuoli saa helposti kaiken paskan niskaansa"
En ehkä ymmärrä millaista paskaa niskaansa saa petetty osapuoli, mutta suhteessa ja avioliitossa on kaksi. Toisen ollessa uskoton on siinä taustalla jokin tekijä tai useampi joka sen aiheuttaa. Yleensä pettäjä ei ole sitoutunut suhteeseensa ja liittoonsa, eikä petetty ole nähnyt sellaista asiaa. Sen lisäksi jossain tapauksissa petetty osapuoi itse on omalla käytökselläänkin aiheuttanut tai pitänyt yllä huonoja välejä ja riitaisaa suhdetta niin ettei ole ihme jos toinen lähtee lätkimään tai käy vieraissa. Suhteita on niin erilaisia.
Jos tarkoitit, että petetyn osapuolen kuuluu maksaa oma osuutensa eroon liittyvistä menoista, ei kai se ole mitenkään kohtuutonta.
Oma exäni on tehnyt minut lasten silmissä rahapussiksi. Olen hyvä isä vain jos annan lapsille rahaa ja huono isä jos en suostu rahoittamaan jotain mikä mielestäni ei ole tärkeää. Exäni mielestä meidän lapsien "pitää saada kaikki". Olen itse eri mieltä. Lapsille pitää opettaa myös rahan arvoa, sekä elämän muita arvoja joita ei rahalla mitata.
Koska lapset asuvat pääsääntöisesti äitinsä luona, kaikuvat minun ihmisistä välittämisen puheeni kuuroille korville silloin harvoin kun tapaamme, eikä aina viitisi kaikkea aikaa käyttää "jeesusteluunkaan". Mielelläni osoitan heille välittämistä muuten kuin rahassa, mutta siitä lapset eivät pidä, koska äiti on sanonut miten minun pitää osoittaa välittämistäni ja se liittyy rahaan ja kaikkeen kalliiseen. Lapsillamme on mielestäni keskivertoa enemmänkin kaikenlaista materiaa, käyvät ulkomailla eikä vanhempi ole vaivautunut kesätöihinkään menemään vaikka sukulainen tarjosi melko leppoisaa kuukauden pestiä ihan hyvällä palkallakin. Mielummin makoilee rannalla ja käy kavereidensa mökillä, mutta minun pitää kustantaa kaikki. Tuplattu yhdeksäs luokka meni läpi nippa nappa kun on ollut niin kiirettä vapaa-ajalla ettei kouluun ole ehtinyt keskittyä eikä tulevista opinnoista ole hajuakaan. Mikään ei kiinnosta. Äitinsä ei edes kannusta kouluun kun on hyvätuloinen isä kustantamassa elämää. Mitä tässäkään voi tehdä? Eipä juuri mitään kuin toivoa parasta.
No, ainakin purkaa mieltäsi netissä. Onko syy etääntymiseesi lapsistasi yksin exäsi kontolla? Mitä itse olisit voinut tehdä, että olisit enemmän osa lastesi elämää ja siten myös täydessä kasvatusvastuussa. Se on vain niin, että sen jälkikasvun arjessa on oltava mukana, muuten väkisinkin etääntyy heistä - oli eronnut tai muuten ajan perheeltä vie työ taikka harrastus.
Ja uskottomuuteen on aina syy, jos ei puolisossa niin ainakin itsessä. En sitten tiedä mitä pitäisi ajatella omasta exästäni, joka petti. Hän vain ei koskaan syytellyt minua mistään, mutta itse toki etsin syytä itsestäni. Niihin hän vastasi, etten ollut tehnyt mitään sellaista, joka olisi hänet ajanut pettämään. Ei osaa selittää miksi niin teki eikä ole kuulemma teoistaan erityisen ylpeä, mutta joutuu elämään niitten kanssa.
Minä inhoan näitä joka paikasta satelevia syytöksiä, että avioliitossa on (paljon) vikaa, jos toinen on uskoton.
On meitä monia ihan siivoja naisia, joille miehen uskottomuus tulee niin yllättäen, ettei muuta voi kuin jäädä yhä uudelleen pohtimaan: Miksi? Miksi?
Monen miehen vastaus on olankohautus. Eivät kaikki miehet itsekään osaa syytä sanoa. Ei pahemmin riitoja, yhteiselämä ok, myös intiimi puoli, raha-asiat kunnossa, ei alkoholin liikakäyttöä.
Ja sitten jonain päivänä: Olen seurustellut vuoden työkaverin kanssa, mitäs nyt tehdään?
Minulle ja parille lähituttavalle on osunut tämä kuvio.
et muita tunne niin mulle on käynyt samoin. tosin olikin vaimo kun näin teki että osaa ne naisetkin ja mehän ollaan ihmisiä kaikki!
petetty ole nähnyt sellaista asiaa. Sen lisäksi jossain tapauksissa petetty osapuoi itse on omalla käytökselläänkin aiheuttanut tai pitänyt yllä huonoja välejä ja riitaisaa suhdetta.. HOITAA ASIA PETTÄMÄLLÄ?? miks ei voi järjestää ensin asiansa ja lähtee sitten toisen matkaan!! pilaa monen elämän tuollasiella ja lapsethan kärsii ihan varmaan ...tavalla taikka toisella.
Nyt on sillä tavalla että en ole pettänyt eks vaimoani. Lähdin kuunneltuani usean vuoden ihmeellistä jäkätystä valittamista halventamistani ja vittuilua. Yritin monta kertaa selvittää mistä oli kyse mutta sain vastauksiksi vain että minussa on kaikki pielessä. Ja kun ei mitään konkreettista vastaantuloa tapahtunut ja olin kertakaikkisen kyllästynyt koko tilanteeseen, minä lähdin.
Sen jälkeen olin petturi, pettäjä ja jättäjä. Eksäni on keksinyt omasta päästään minulla olleen joku tai useampi nainen ja siksi lähdin. Hän ei ymmärtänyt niitä todellisia syitä. Hänen puheissaan olen pettänyt hänet joka tapauksessa. Hänkö ei pettänyt minua kieltäytymällä selvittämästä mikä meidän suhteessamme on vikana? Mielestäni kyllä, mutta ei hän silti leimaa otsaansa saa.
Pettää tai ei, syy lähtemiseen on aina. En tajua miksi toinen osapuoli ei voi ymmärtää kun lähtijä lopulta lähtee kun tulee pinna täys ainaista valittamista. Jos vaimoni mielestä olin niin kurja paska, olisi ollut tyytyväinen kun lähdin.
Sen sijaan hän jäi valittamaan kuinka nyt ei pärjää kun oli tottunut elämään minun varoillani. Hän ei vaivautunut omaa tulotasoaan kohentamaan. Kehuskeli ystävättärilleen kuinka kiltti mies hänellä on kun hän voi käydä vain osapv töissä ja silti shoppailla ja matkustella ja hankkia kauneushoitoja muualtakin kuin Tallinnasta. Olisi sitten kohdellutkin minua kuin kilttiä joka kustantaa hänen elämänsä. Palkaksi sain mitä jo aiemmin mainitsin.
Kuka teistä naisista jaksaisi vastaavanlaisen miehen kanssa, joka nautiskelee elämästä teidän rahoillanne ja siltikin vain vittuilee ja vaatii mahdottomia, ei ystävällistä sanaa saa suustaan edes jouluaattona ja haukkuu mennen tullen? Tuskin monikaan. Turha esittää marttyyriä että lasten takia pitää jäädä.
Herääpäs katkerasta Ruususen unestasi ja ota järki käteen. Jos lapsesi voivat noin huonosti, niin eikös olisi täkeintä unohtaa omat katkeruudet ja tehdä jotain lasten eteen. Ysin tuplaaminen: hälytyskellot soi!!! Yritä keskustella ensin eksäsi kanssa kasvatuksesta. Jos ei auta, niin turvaudu ammattilaiseen. Etäisänkin toivoisi ottavan vastuuta siitä arkipäivästä; ilman katkeruuksia ja syyllistämistä. Tiedän eronneita vanhempia, joilla se toimii, siis yhteiseen hiileen puhaltaminen.
viimeisen kappaleen kysymykseen: En juuri muutamaa kuukautta kauempaa katselis sellaista miestä. Enkä kai olis semmoisia oireita esittelevän kanssa mennyt edes vihille saati lapsia hommannut. Sitä minä aina hiukan ihmettelen kuinka te kiltit miehet jaksatte ja kestätte vuosikausia jopa kymmeniä vuosia sellaista jatkuvaa tylytystä? Rohkeuden puutteesta vai heikosta itsetunnostako se on miehellä kiinni? Ei kai ihmistä ole mihinkään jatkuvaan latistuksen mankelin pyöritykseen tarkoitettu.
Lapsille voi puhua ja siinä kaikki. Exä ei halua puhua kanssani. Hän tietää mistä puhuisin: lapsista ja mielipiteistäni siitä miten lapsia pitäisi ohjata. Hän ei halua kuulla mielipiteitäni. Hnellä on omansa ja pitää niistä kiinni. Kerroppa miten saat aikuisen ihmisen muuttamaan ajattelutapaansa? Tai vielä parempaa, voisitko selvittää asiat exälleni? Kyllä kait minä tiedän jos koulumenestys on heikkoa, että jossain on vikaa.
Miten luulet lapsiin vaikuttavan kun äiti mustamaalaa isää ja vähättelee koulunkäynnin merkitystä? Ei kai ne kouluja sitten käykään.
Taustalla vaan taitaa olla suurempia epävarmuustekijöitä. Lapsilla on oma ajattelutapansa joka ilmeisesti sotii sen kanssa mitä äiti heille syöttää.
Jos ex ei ota lasten henkistä tilaa vakavasti niin kerro mitä minä voin konkreettisesti tehdä? Hakea lapset väkisin luokseni? Taidat nyt syytellä väärää puuta kun et tiedä millaista elämämme on.
Et kai luullut exäni olleen sellainen alusta asti? Ei todellakaan. Nuorimman lapsen synnyttyä kaikki muuttui. Ehkä synnytyssairaalassa äidit vaihtuivat. En tiedä.
Mielestäsi siis pitäisi heti vaan häipyä kun vaimo alkaa vähän kiukutella ja pottuilla? Montako avioliittoa olet jo kolunnut? Nimittäin tuollaisella ajattelutavalla pääsee korkeintaan tekemään ennätyksiä avioliittojen määrissä.
tässä mennään kiltin miehen kanssa. Mutta vastasin suoraan kysymykseesi suoran vastaukseni. Voi tietysti olla, ettei vastaus ollut ihan mieluinen, mutta niinkin voi joskus käydä.
En usko siihen teoriaan, että ihminen muuttuu synnytyssairaalassa muutaman yön aikana ja sitä sitten jatkuu pysyvästi vuosikausia. Kyllä ne luonteenomaiset merkit on olemassa, jos niitä vain osaa ja haluaa tulkita oikein.
ryhdy käytännön toimiin; osallistu lastesi elämään ja arkeen; tapaa heitä muulloinkin kuin sovittuina aikoina; puhu heille, älä exälle, kun siitä kerran ei ole apua; mene koulun vanhempainiltoihin, ota yhteyttä opettajaan, opoon ja näytä välittäväsi todella; kuskaa harrastuksiin, ole niissä mukana. On lukuisia oikeita asioista isä voi tehdä pelkän exän kanssa puhumisen ja riitelemisen sijasta.
Vttu mitä jeesustelijoita täältäkin löytyy.
Mene arkeen ja elämään... ei kenenkään elämään MENNÄ jos ei se toinen osapuoli halua.
Kyllä lasten äidille pitää voida puhua jos lasten äiti toimii päin helvettiä. Vaikuttaa siltä ettei tuo eukko ole ihan ajan tasalla. Ei kukaan LASTENSA parasta ajatteleva äiti vähättele koulun merkitystä tai jätä huomiotta jos lapset oikuttelee ja koulumenestys on huono.
Lasten kuskaaminen harrastuksiin ??? Siis menee sinne exän luo hakemaan lapset ?? Just joo. Se on kotirauhan rikkomista. Jos lapset ei halua lähteä ja on äidin "vuoro" pitää lapsia, ei isä voi sinne ängetä. Eikä kukaan ketä äiti ei päästä. Et taida ymmärtää sellaista.
Et ole myöskään tainnut lukea ettei tuon lapset halua tavata isää. Siihen varmaan merkittävä syy löytyy paskaa puhuvasta äidistä.
Niillä lapsilla mahtaa olla todella paha olo. Olisikin suotavaa jos sossu puuttuisi heidän elämään, mutta tiedän kokemuksesta että jos sellaisen tempauksen isä tekee voi välit lapsiin katketa lopullisesti. Lapset voi kokea viranomaistahon uhkaavaksi jostain syystä.
Todennäköisempää on kun lapset kasvaa ne alkaa tajuta kuviot ja lähestyy isää sitten uudelleen. Se tulee olemaan äidille ikävä paikka.
Onkohan sulla ihan kaikki kotona noiden viisaiden neuvojesi kanssa ? Vai oletko itse jonkinlainen häirikkö ? Herran siunausta.
Hei haloo! Lasten harrastuksiin kuskaaminen ei todellakaan ole kotirauhan rikkomista. Ketä se haittaa, jos isä hakee lapset kadulta, vie ja tuo. Minä olen ainakin erittäin tyytyväinen. Voin käyttää sen ajan muuhun kodinhoitoon kuten pyykinpesuun, ruuanlaittoon, siivoamiseen. Omalla kohdallani kun vielä etäisä sitten innostuu osallistumaan harrastusten kustannuksiin elatusmaksun lisäksi, kun saa itse osallistus siihen lapsen harrastustoimintaan. Etäisän toivoisikin näin olevan kiinnostunut lasten kasvatuksesta ja tukevan äitiä tuossa tehtävässä, siis nimenomaan tukevan, ei arvostelevan. Myös isällä on oikeus osallistua vanhempainiltoihin, päiväkodin/koulun joulujuhliin yms. Se on aika tärkeä viesti lapsilta isälle. Äiti ei voi noita asioista estää, jos on yhteishuoltajuus.
Muitakin keinoja löytyy kuin yhteydenotto sossuun. Esim. kouluterveydenhuolto on mainio reitti. Ja sossuun pitää ottaa yhteyttä, jos TODELLA on aihetta.
Kasvatus- ja perheneuvolat ovat erikoistuneita tällaisten asioiden selvittämiseen. Kouluterveydenhoitajalla ja opettajalle voi olla lisäksi valaiseva näkemys koulunkäynnin ongelmiin. Lasten- ja nuorten psykiatriset poliklinikat antavat lapsille itselleen tukea kasvuun ja kehitykseen liittyvissä kysymyksissä sekä toisinaan perheillekin tukea kasvatustyössä. Sosiaalitoimen lastensuojelu antaa tukea, jos lapsen kehitys on vaarassa.
Kerro vielä miten otat kadulta autoosi lapset, jotka eivät halua autoosi tulla kun äiti on kieltänyt ja äiti uhkaa ilmoittaa poliisille jos edes yrität?
Ja jos ei jeesustelua, niin syitä syitä ja syitä näyttää tässä löytyvän sille miksi etä EI tapaa lapsiaan. Ja kaikki syy on exässä, joka estää nämä kaikki. Höpö höpö, sanon minä. Tässä taas kuuluisat kootut selitykset sille, miksi etä ei pitänyt ja pidä lapsiinsa yhteyttä. Mutta voihan se olla niinkin, että lasten kohdalla juna meni jo...etän olis ehkä aikanaan pitänyt olla aktiivisempi ja ihan oikeasti olla osa omien lastensa elämää.
sitten auttaa myös tapaamisoikeuden täytäntöönpanossa. Ja mitä tulee lapsiin, niin jos nyt on jo yli 10 vuotiaita ja isä on ollut ennenkin kunnon isä ja osallistunut lastensa elämään niin ei äiti voi lasten mieliin niin täydellisesti vaikuttaa. Kaikki lapset haluaa pitää yhteyden isäänsä - retkumpaankin. Mutta se on sitten toinen asia, jos lapset oikeesti pelkää isäänsä ja siihen on menneisyydestä jotain syytä; väkivaltaa, ryyppäämistä, arvaamatonta ja agressiivista käyttäytymista eli lapset ei luota omaan isäänsä.
eikä osapuolet nykyisin ole syyllisiä tai syyttömiä. Tämä ei mielestäni ole paha asia.
Kenenkään ei tarvitse enää vuosikausia sietää perhehelvettiä siinä pelossa että joutuu "kadulle" tai sosiaalisesti leimatuksi niinkuin "vanhoina hyvinä aikoina". Lapsethan siitä riitelystä eniten kärsii ja he kyllä myös aistivat huonon ilmapiirin kotona.
Avioero ei enää leimaa lapsia eikä sitä tarvitse hävetä. Aikuisten pitää ajatella lasten etua tässäkin asiassa. Ei kai se "paska" mitä alkup. kirjoittaja mainitsi ole osallistumista yhteisten lasten elatuksen kustannuksiin (osallistuisihan niihin avioliitossakin)?
Lähivanhemmille ei juuri muita etuuksia tule kuin elatusmaksu (lapsille) ja pieni verovähennys, joten ei heitä todella kannata kadehtia.
mieltä että syyttöän osapuolen niskaan ei sais asiat kaatua just esim. pettämisen olleessa kyseessä esim tiän yhen tapauksen ja se ei oo varmaa ainut jossa vaimo petti ja haki eroa mihen tietämättäänja niinku aina tasapuolisessa suhteessa lapset meni äidille ja maksut isälle ja vaikka isä haki lapsia itselleen ja mielestäni oikeutetusti koska äitihän tässä oli väärin tehnyt mielestäni koko perhettä kohtaan niin asianajaja selvästi sanoi ettei voi saada lapsia kun ex ei oo alkoholisti tms.. verrattava.kyllä tässäkin asiassa joku mättää...
hohhoijaa, vai ettei lapsi kärsi eikä leimaudu!
Moneen kertaan avioeronneet psykologit ja muut julkut ovat saaneet meidät hokemaan tätä.
Juuri psykologien pitäisi tietää että erolapset sairastavat huomattavan paljon mielenterveyteen liittyviä sairauksia.
Määrärahat loppuvat joka vuosi vaikka ne on lähes tuplattu vuosittain.
Tämä ei lopu ennen kuin suomessa toteutuu tasa-arvo. Joka toisessa tapauksessa lapset isälle!!!
Sitten saattaisivat loppua horoskooppeihin perustuvat avioerotkin!
Erosta häiriintyneiden vähentämiseksi, onko siis parempi että lapset kärsivät huonoissa ja rakkaudettomissa avioliitoissa?
erosta vai siitä on tapahtunut ennen eroa. Perheväkivallan näkeminen ei ole lapsille hyväksi, ei todellakaan. Jatkuvan riitelyn kuunteleminen ahdistaa. Näitä traumoja usein hoidellaan vasta eron jälkeen.
Kuitenskin esm tällä palstalla moni peräänkuuluttaa ettei saisi koskaan missään tapauksessa erota. Kaikki eroajat ei edes kehtaa mainita suhteessa olleen väkivaltaa vaan eron syyt sanotaan muuten, kuten yhteiselämästä ei tullut mitään. Sitten aletaan syyllistää että etpä edes yrittänyt. Kyl mun mielest väkivaltakin on sitä ettei yhteiselämästä tule mitään ja se on syy erota. Kaikki lapsetkaan ei tiedä että äiti tai isä satuttaa toista henkisesti tai fyysisesti, tai ei ymmärrä sitä.
Kenen osaa kukakin sitten kadehtii. Sitä mennään naimisiin ja hankitaan lapsia siinä hyvässä uskossa ja toivossa, että yhdessä aviopuolison kanssa se rumba sitten vedetään läpi.
No mutta, kun kotileikki ei enää tunnukaan kivalta kymmen vuoden ja kolmen lapsen kanssa niin ei muuta kuin menoksi! Näin tekee mies ja jättää kaiken entisen elämän ex-vaimonsa kontolle.
Eihän se miestä rasita, jos kerran kuukaudessa panee muutaman rahan elatusmaksua. Muuta ei tarvita, eikä aina sitäkään...
kaikki?eiks meit muit oo ollenkaa-)?