Mitä se on oikeasti?
Voiko olla ystävä henkilön kanssa, jota joskus rakasti täydestä sydämestään? Henkilön kanssa, jonka kanss suhde kaatui omaan mahdottomuuteensa?
Mietin tässä miehen motivaatiota tapaamisiin (ehkä n. 2 x kk)? Hän haluaa tavata "ystävyyden" merkeissä.
Minä olen kiero ystäväksi, koska aina hänen läsnäollessaan haluan syöksyä hänen syliinsä ja suukotella kasvojaan, silittää niskaa.
Vaivoin hillitsen itseni.
Kauankohan jaksan tätä "ystävyyttä"? Vai onko se edes ystävyyttä? Ehkä jotain ihan muuta?
Voiko olla ystävä henkilön kanssa, jota joskus rakasti täydestä sydämestään? Henkilön kanssa, jonka kanss suhde kaatui omaan mahdottomuuteensa?
Mietin tässä miehen motivaatiota tapaamisiin (ehkä n. 2 x kk)? Hän haluaa tavata "ystävyyden" merkeissä.
Minä olen kiero ystäväksi, koska aina hänen läsnäollessaan haluan syöksyä hänen syliinsä ja suukotella kasvojaan, silittää niskaa.
Vaivoin hillitsen itseni.
Kauankohan jaksan tätä "ystävyyttä"? Vai onko se edes ystävyyttä? Ehkä jotain ihan muuta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jospa sinä haluaisit olla sellainen "seksiystävä"? En tosin tiedä, mitä tekemistä asialla on minun ymmärtämäni ystävyyden kanssa, joten laitoin sen lainausmerkkeihin.
Se vaan on niin, että platoniseen ystävyyteen tarvitaan kaksi, joilla kummallakaan ei ole romanttisia tai seksuaalisia tuntemuksia. Sinulla on, joten..?
Minä sanoin vastaavassa tilanteessa miehelle että valitettavasti en kykene ystävyyteen enkä aio edes yrittää koska vain satuttaisin itseäni. Tiedä vaikka olisi sama mies, kun hän on ollut kovin ehtiväinen sydäntensärkijä. ;)
Oli raastavaa kieltäytyä tapaamasta enää ihmistä joka merkitsi edelleen hirveän paljon, mutta parempi näin. Kun aikaa on jo kulunut, olen pelkästään iloinen siitä että jatkoin elämääni ilman tuota ihmistä.
Toisen tunteita ei voi herättää eikä omiaan tukahduttaa joten parempi lähteä eri suuntiin, vaikka olisi kuinka katkeraa huomata että joitain asioita ei saa vaikka kuinka haluaisi.
Juuri näin tein. Sanoin, etten pysty olemaan ystävä, rakastan liikaa. Vastaus oli, että niin hänkin rakastaa, muttei pysty nyt enempään (eronnut kyllä vastikään pitkästä suhteesta, meillä oli salasuhde parisen vuotta, älkää ampuko)
Itse olin jo aiemmin tehnyt selväksi, etten halua mitään teennäistä ystävyyssuhdetta, mutta parin kuukauden jälkeen (erottuaan) hän alkoi taas lämmittämään meidän välistä "ystävyyttä".
Mutta toimii kuitenkin hyvin platonisella tasolla aina kun tavataan. Välttää vaikeita puheenaiheita, pyytää anteeksi, jos joutuu istumaan viereeni tai jos vahingossa hipaisee minua. Tuijottelee silmiin, muttei puhu mitään.
Sitten taas menee päiviä, etten kuule hänestä mitään.
niin tuttua huttua... On se ystävyyttä, mutta sinulla (ja minulla) on liikaa tunteita mukana. Mikäs siihen auttaa muu kuin aika. Kyllä sen unohtaa. Itseolen huomannut itsessäni sellaisen inhottavan piirteen, että saatan toisinaan alkaa "kiukuttelemaan". Siis ihan toisinaan vaan... ja kyllä mua sitten hävettääkin, kun tajuan tilanteen.
Toiset sanoo, että parasta olisi jättäytyä kokonaan eroon. Puolensa siinäkin ja luultavasti se olisi se _järkevä_ ratkaisu. Mutta kun on niitä muitakin puolia asiassa, kuten --- kuten vaikka se ystävyys. Ystävyys on hieno asia, sanovat jotkut, ehkä enemmänkin kuin parisuhde.... uskoo kuka uskoo.
Kerran muuten kysyin tältä omalta ystävältäni, miksi hän oikein haluaa olla ystäväni, pitäisi kai siihen olla jokin syy. Tiesin, että kaveri on kännäämässä ja sain vastauksen, että tietenkin hän elättelee toiveita intiimimmästä suhteesta niin kuin miehet aina. Seuraavana aamuna kyllä perui puheensa, siis leikilläänhän hän sellaista sanoi. Eli vastausta suoraan kysymykseeni en koskaan saanut. Se on kyllä ihan selvin päin selvitetty, että parisuhdetta ei koskaan kehitellä kuitenkaan, miehen päätös. Mutta ystäviä oltaisiin kuitenkin...
Mutta ehkäpä se kuuluu miehiseen luontoon pitää naista ikään kuin varalla... Toinen varmasti tietää kiinnostuksesi. Ja on kai se kiva pitää "lähellään" ihailevaa ihmistä. Ei tämä pelkästään sukupuolikysymys ole, varmaan naisissakin on näitä.
Itse olen ajatellut olla tässä niin kauan kuin tämä tuntuu hyvältä. Jos alkaa liikaa ahdistaa, niin se on vaan sanottava ja sitten ei enää tapailla ja pidetä yhteyttä. Pitää myös alkaa katsella avoimin mielin muita kiinnostavia ihmisiä, kun elämä kuitenkin jatkuu, eikä roikkumaan kannata jäädä keneenkään, sehän nyt on selvä.
Mielestäni ei voi olla ystävä henkilön kanssa jota rakastaa, ehei, itsensä kiduttamista ja pahemmanlaatuista sellaista.. . Luulenpa että miehen motivaationa on vaan sinun kiusoittelu. Itse lopetin vk.loppuna "suhteen" juuri tälläiseen mieheen. Ja ihan itseni takia! En vain jaksanut enää.. salaisia tapaamisia.. satunnaista seksiä... salailua.. kyräilyä.. tunsin että elämäni valuu hukkaan moisessa leikissä. Rakastan Häntä edelleen MUTTA.. .. parempi näin. Ajattelen nyt itseäni, kerrankin, miksi roikkua miehessä jota ei kuitenkaan koskaan saa ? Parempi elää omaa sinkku elämää ja yrittää rakentaa elämä pikkuhiljaa uusiksi ilman häntä, ei enää odottelua, ei valvottuja öitä,ei hänen takiaan. Kesä alkamassa josta aion nautti yksin, kulkea avoimin silmin.. .. Yritän unohtaa hänet siis tosissani, aikuisten oikeasti !
voiko (tässä tapauksessa) miehellä olla vapaasti muita suhteita, vai meneekö jossain raja, jonka jälkeen ystävyys kuvatulla tavalla ei ole enää mahdollista?
pitää varmasti huolen, etten minä saisi tietää niistä. Enkä kyllä vielä kertaakaan ole sellaista epäillyt/joutunut todistamaan. Hän tekee mitä haluaa, minä mitä haluan.
Ainoana ongelmana, etten näe näiden sokaistuneiden silmieni takia muuta maailmaa, kun haikailen vain tämän "ystävän" perään.
Piru kun on vaikeaa.
Harkitsen vakavasti seuraavan tapaamisemme peruuttamista, joka on sovittu tulevalle viikonlopulle, miehen vanhempien kesämökille....
Siellä sitten kahden kesken kaveerataan, saunotaan yhdessä, nukutaan saman peiton alla toisistamme kiinni pitäen. Ystävinä. Heh. Siinä sitten kaikki, ja tadaa mies katoaa taas pariksi viikoksi, kun ystävyysvelvoite on täytetty toistaiseksi.
niin, jos suhde on kovin vino, niin kai se väistämättä kallistuu johonkin suuntaan. Ehkä olisi parempi tehdä selkeä päätös, vaikka ei sekään helppoa ole... tunteiden muuttuminen on nimittäin piinallisen hidasta, vaikka päätöksen saisi tehtyäkin.
ja suosittelen muillekkin. olen mm. hyvä ystävä exäni kanssa. ja
menen kesän lopussa heidän häihinsä. seurusteltiin nelisen vuotta. jos tuollaista ei oma pää kestä, niin vittu että on surkea.