Älä alistu missään vaiheessa?! Mitäs jos se vaihe on nyt tullut?
Työskentelen firmassa, jossa on noin kuutisen henkilöä. Paitsi, että yhteen paikkaan haetaan tasaisin välein uutta henkilöä, koska tekijä irtisanoutuu. Sitä ei ihmetellä.
Kaksi henkilöistä on pomoja, vailla tekemistä. Tietenkin tekemistä olisi, mutta. Tai että tekemistä kyllä on, mutta on niin kiva hoitaa firman rutiinitehtäviä toisten puolesta - eli minun ja tämän aina irtisanoutuvan. Olen niin täynnä tätä - eikä minulla ole aseita taistella vastaan.
Asiasta on kyllä puhuttu. Olen nainen ja toiset miehiä. Ja nainen ei ole mitään. Se ei osaa mitään. Ja sen puheita ei tarvi kuunnella - asiakkaiden kustannuksella. Ja huom. parempi kun tarkistaa asiat - ei se nainen mitään osaa. Ja sille ei tarvitse kertoa mitään - parempi kun ei tiedä mitään. Tämä kohtelu koskee ainoastaan minua - naispuoliset vieraat ovat oikeita ihmeitä.
Ehkä mielenkiintoisinta on, että saan asiakkailta kiitosta ripeästä asianhoidosta ja että pidän minkä lupaan. Ellei joku tule sotkemaan asioita kertomatta minulle, ja soppa on valmis. Kun saan hoitaa asiat, kaikki rullaa ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Asiat pitäisi hoitaa ripeästi, mutta hosumatta. Saanko kiitosta omalta väeltä - no en takuulla.
Minä en jaksa. Olen ollut sairaslomalla kerran ja siitä nousi hirveä häly. Kun en vastannut puhelimeen, soitettiin perheeni läpi ja tivattiin haluanko vielä jatkaa firmassa.
Työkokemusta minulla on, olen fiksu. Huomaatteko, vielä on jäljellä tervettä itsetuntoa. Vähän.
Pahimpina päivinä en saa illalla unta ja asiat kiertävät päässä. Miksi minä en saa näyttää osaamistani, miksi minuun ei luoteta, miksi minun on käynyt näin? Ja toisena päivänä päätän, että periksi en anna. Mutta tänään en jaksa mitään, eilen ole niin helvetillinen päivä.
Pulmana on sekin, että hermostun, kun tarpeeksi painostetaan ja annan tulla tekstiä. Tiedän, ei saisi näyttää, että hermostuu.
Työskentelen firmassa, jossa on noin kuutisen henkilöä. Paitsi, että yhteen paikkaan haetaan tasaisin välein uutta henkilöä, koska tekijä irtisanoutuu. Sitä ei ihmetellä.
Kaksi henkilöistä on pomoja, vailla tekemistä. Tietenkin tekemistä olisi, mutta. Tai että tekemistä kyllä on, mutta on niin kiva hoitaa firman rutiinitehtäviä toisten puolesta - eli minun ja tämän aina irtisanoutuvan. Olen niin täynnä tätä - eikä minulla ole aseita taistella vastaan.
Asiasta on kyllä puhuttu. Olen nainen ja toiset miehiä. Ja nainen ei ole mitään. Se ei osaa mitään. Ja sen puheita ei tarvi kuunnella - asiakkaiden kustannuksella. Ja huom. parempi kun tarkistaa asiat - ei se nainen mitään osaa. Ja sille ei tarvitse kertoa mitään - parempi kun ei tiedä mitään. Tämä kohtelu koskee ainoastaan minua - naispuoliset vieraat ovat oikeita ihmeitä.
Ehkä mielenkiintoisinta on, että saan asiakkailta kiitosta ripeästä asianhoidosta ja että pidän minkä lupaan. Ellei joku tule sotkemaan asioita kertomatta minulle, ja soppa on valmis. Kun saan hoitaa asiat, kaikki rullaa ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Asiat pitäisi hoitaa ripeästi, mutta hosumatta. Saanko kiitosta omalta väeltä - no en takuulla.
Minä en jaksa. Olen ollut sairaslomalla kerran ja siitä nousi hirveä häly. Kun en vastannut puhelimeen, soitettiin perheeni läpi ja tivattiin haluanko vielä jatkaa firmassa.
Työkokemusta minulla on, olen fiksu. Huomaatteko, vielä on jäljellä tervettä itsetuntoa. Vähän.
Pahimpina päivinä en saa illalla unta ja asiat kiertävät päässä. Miksi minä en saa näyttää osaamistani, miksi minuun ei luoteta, miksi minun on käynyt näin? Ja toisena päivänä päätän, että periksi en anna. Mutta tänään en jaksa mitään, eilen ole niin helvetillinen päivä.
Pulmana on sekin, että hermostun, kun tarpeeksi painostetaan ja annan tulla tekstiä. Tiedän, ei saisi näyttää, että hermostuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.