Miten kerron vaimolleni että minulla on toinen nainen ?
Homman nimi on se, että pitkään jatkuneiden vaikeuksien takia olemme lähdössä ammattiauttajan kanssa käymään asioita läpi, vaikka ero tulisikin senjälkeen. Parempi käydä kuitenkin asiat läpi jotta viisastuu jatkossa. Tämä toinen nainen on kuitenkin asia, joka tulee näissä keskusteluissa ihan varmasti ilmi, olisikin reilumpaa että vaimoni tietäisi asian ennalta. Hän kyllä tietää että minulla on ollut muita naisia ennekin, kuten myös hänellä on ollut muita miehiä. Pelkään kertoa, koska se olisi se viimeinen tikki muutenkin vaikeassa tilanteessa. Lisäksi vaimoni on _hieman_ tempperamenttinen, joten en osaa edes arvailla seurauksia... Help ! ;-)
Homman nimi on se, että pitkään jatkuneiden vaikeuksien takia olemme lähdössä ammattiauttajan kanssa käymään asioita läpi, vaikka ero tulisikin senjälkeen. Parempi käydä kuitenkin asiat läpi jotta viisastuu jatkossa. Tämä toinen nainen on kuitenkin asia, joka tulee näissä keskusteluissa ihan varmasti ilmi, olisikin reilumpaa että vaimoni tietäisi asian ennalta. Hän kyllä tietää että minulla on ollut muita naisia ennekin, kuten myös hänellä on ollut muita miehiä. Pelkään kertoa, koska se olisi se viimeinen tikki muutenkin vaikeassa tilanteessa. Lisäksi vaimoni on _hieman_ tempperamenttinen, joten en osaa edes arvailla seurauksia... Help ! ;-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi ihmeessä sitten alatte tuhlaamaan rahojanne kalliisiin terapioihin, jos ero on kuitenkin edessä ( jos rivien välistä oikein ymmärsin )?? Parempi olisi ollut, jos olisitte eronneet jo ennen kuin toisen kanssa aloit vehtaamaan... Itse olisin mielummin tullut ensin jätetyksi ja sitten vasta petetyksi, eikä toisinpäin, kuten on käynyt. Ota se "korvatillikkakin" vain vastaan kuin mies, sillä ( anteeksi vain ) mielestäni olet sen ansainnut, vaikka en väkivaltaa sen paremmin hyväksykään. Itsekin olisin antanut korville, mutta en uskaltanut, koska tällä hetkellä makaisin hautuumaalla...
Kyllähän se olisikin. Itsestäni tuntuu etten kestä sitä tilannetta enää, kun näitä uskottomuusasioita käytiin läpi jokunen kuukausi sitten. Silloin kerroin kaiken muun paitsi sen , mita juuri nyt on meneillään. Siksi haluan käydä asiat ammattilaisen kanssa läpi, että haluan kuitenkin helpottaa vaimoni selviämimistä tilanteesta. Häntä vastaan ihmisenä minuilla ei ole mitään, on vaan liian monta vuotta kestänyt "tyhjyys" takana ja on asioita joita ei saa korjattua, selviämistä voi helpottaa kuitenkin.
... hölmöä miestä! Olsit edellisellä keskustelukerralla vaan myöntänyt, sillä voin olla varma, että kun asia vaimollesi selviää, on se vielä pahempi kolaus ja isompi poru, kun se että olisit kertonut sen silloin samaan syssyyn... Mun äijä oli samanlainen vankoilija, vaikka asiasta keskusteltiin monet kerrat, ei menny jakeluun. Valehtelu, salailu ja "mä en ikinä enää" / "anna anteeks" - hölynpölyt vaan jatkui... Käytiin vähän aikaa "terapiassakin", mutta mitä se auttoi, sama kuvio vaan toistui ja minä olin entistä enemmän hajalla. Pakko oli viheltää peli poikki, ennekuin hullujenhuoneen ovet heiluivat... Itse en jatkanut yksilöterapialinjalla, mutta suosittelisin sitä kuitenkin teidän tilanteessa, vaikka en siitä mitään tiedäkään - eikä se minulle tietysti kuulukkaan, mutta mikä tuo "tyhjyys" sitten ikinä onkaan, kannattaa se käydä läpi ammattiauttajan kanssa, ettet ainakaan vajoa syvemmälle...
Mutta summa summarum: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...
Elämä! Yhdeltä ihmiseltä...ehkä monelta muultakin siinä sivussa.
Sekin, että toinen ei luovu, on myös kääntöpuoli,
et osaa edes lähteä. Minne?
Jos se olisikin niin helppoa, lähden itsekin heti,
kun vain aika on sopiva. Ahdistava elämä on yhtä
helvettiä, ei siihen pidä yhtä ihmiselämää uhrata.
Se on niin väärin!
tärkein kysymys: Mitä sinä ja vaimosi haluatte?
Jos molemmat ajattelevat: Saisimmepa nämä määrätyt asiat ojennukseen, niin kaikki olisi hyvin. ELI molemmat haluaisivat jatkaa, mutta asiat ovat ristissä. SIINÄ vaiheessa terapiaan mars ja vauhdilla.
MUISTA: Kun lähdette purkamaan asioita, olkaa rehellisiä toisillenne, vaikka toista joutuisi satuttamaan.
Meidän ongelma oli minun heikko itsetunto, jota pönkitin vierailla eukoilla, kävin vieraissa,sain tuntea kelpaavani muille ja itsetuntoni koheni, olin tosi idiootti!!! yhtäkään niistä eukoista en olisi itselleni huolinut akaksi.
Eräänä iltana avauduin muijalleni, kerroin kaikki,perustelin ja ehdotin jos lähettäs hakeen mulle apua ja korjattais kaikki. JOS JOKU ON HALUKAS VAIHTAAN MIELIPITEITÄ NIIN MEILI OSOTETTA KEHIIN