Tavallaan harmittaa kun me kaikki kiusatut ja muut kerromme täällä omia kohtaloitamme mutta mitä siitä hyödymme? Tilanteemme on edelleen sama, ainoa ilo jos niin voi sanoa että tietää omaavansa paljon kohtalotovereita.
Voimme jäädä sairaslomalle tai vaihtaa paikkaa mutta tilanne siinä paikassa jossa olimme kiusattavana vaan siirtyy seuraavalle. Ongelma tavallaan vaan kiertää mutta ei muutu paremmaksi.
Ne esimiehet jotka tätä palstaa lukevat voisivat katsoa peiliin ja kysyä onko minun työntekijöitäni tuolla?`Ja jos on mitä teen heidän tilanteensa eteen?
Vaan eihän sellaisia pomoja ole olemassa kuin saduissa! Niihin meni valitettavasti usko jo pienenä kun se prinssi ei tullutkaan valkoisella hevosella.
Jotain pitäisi tehdä esim. listata vaikeat työyhteisöt? Tehoaisko se? Uskaltaisiko kukaan?
Voimme jäädä sairaslomalle tai vaihtaa paikkaa mutta tilanne siinä paikassa jossa olimme kiusattavana vaan siirtyy seuraavalle. Ongelma tavallaan vaan kiertää mutta ei muutu paremmaksi.
Ne esimiehet jotka tätä palstaa lukevat voisivat katsoa peiliin ja kysyä onko minun työntekijöitäni tuolla?`Ja jos on mitä teen heidän tilanteensa eteen?
Vaan eihän sellaisia pomoja ole olemassa kuin saduissa! Niihin meni valitettavasti usko jo pienenä kun se prinssi ei tullutkaan valkoisella hevosella.
Jotain pitäisi tehdä esim. listata vaikeat työyhteisöt? Tehoaisko se? Uskaltaisiko kukaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
että voi keskustella - ei tarvitse olla yksin. Tämäkin voi olla, jollekin joka on vielä töissä ja kokee tilanteen vaikeaksi, olla joku henkireikä joka auttaa jaksamaan, jos vaan voimme auttaa. Listääminen, mitä se auttaa, tai niitä listoja saattaa löytyä työsuojelupiireistä, sinnehän oikeita kiusaustapauksia ilmoitetaan - tosin kiusaamisen kokeneelle kokemus on aito, mutta työsuojelupiirikään ei kaikkia ehkä ota todesta. Se taas käykö täällä esimiehiä lukemassa, hah, tuskinpa montaakaan - ettekö tiedä: Nämä palstat ovat fiinimmästä väestä törkypalstoja!
Siksihän täällä itsekkin vierailen koska tästä on apua kun lukee muiden mielipiteitä ja tilanteita ymmärtää paremmin sen ettei ole yksin. Listaa tarkoitin heittona siihen kun mielestäni olisi hyvä alkaa miettiä mitä asialle tehdään. En niinkään usko että pomot täällä vierailee eivät uskalla katsoa itseensä peiliin.
Törkypalsta tai ei nämä ihmiset ovat aitoja ja kokevat henkistä väkivaltaa joka satuttaa paljon pitempään kuin fyysinen.
Itse olen tilanteessa kanssa ja saan apua mutta mielestäni se miten toimitaan ja kuinka hitaasti asiat menevät eteenpäin monta kertaa riippuu myös siitä onko kiusaaja esimies vai työkaveri vai esimiehen nuoleskelija.
Mua raivostuttaa se että ei voi tehdä mitään kuin odottaa että joku jossain joskus ehkä huomauttaa että nyt tämä toiminta ei ole oikein.
Mistä saadaan keinoja meidän avuksi tarkoitan toimivia keinoja?
kiusaamistavasta se keinojen valinta ja mahdollisuus käyttää. Jos on ihan konkreettisesta, helposti todistettavissa olevasta, siinä ei keinoista ole puutetta - niihinhän työsuojelupiirikin varmaan ihan mielellään menee mukaan. Mutta jos on enemmän kyse henkisestä kuolettamisesta, siihen ei keinoja löydy muuta kuin kohteesta itsestään.
Aiemmin ja silloin tuli tällaisia ehdotuksia...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000025729695
on olemassa AA-kerhoja, AL ANONeita ym. Miksei ole jotain ryhmiä joissa työpaikalla hankaluuksiin joutuneet voisivat purkaa tuntojaan, ihan kasvotusten - no, oikeestaan turha kysymys, mitä sitä lähtee toisten kanssa itkemään, paras kun itkee vaan yksinään.
Voishan sitä tietty yrittää ajatella niinkin kun tulee epäasianmukaisesti kohdelluksi että sillä huonosti kohtelevalla on todennäköisesti joku oma henkilökohtainen ongelmansa jota se yrittää purkaa ja siirtää muihin - asettua yläpuolle - sanoa vaikka suoraan: Älä sotke mua ongelmiis! Pidä itse sairautes! - heh toi viimeinen olis todennäköisesti joku solvaus sitten jota puitaisiin oikeudessako? No, toisaalta taas jos esimies on kiusaaja ja yrittää jättää huomiotta sen mitä ei tarvitse huomioida eli epäasianmukaisuudet ja olla sinnikkäästi työssään vain kun ei ole laillisia irtisanomisperusteita tiedossa, niin kauankohan menee ennen kuin niitä ruvetaan tekemään. Mutta taas toisaalta, sittenpä eivät ilmeisestikään voi palkata uutta... Ääh mitä noidankehää!
Se on totta, että "pantteri ei pääse pikuistaan eroon", en tiedä sitten jos vaihtaisi paikkakuntaa?
Kurjaa se on, että juorunkierrätys vie työelämän alta. Toisaalta on hyvä, että täällä palstalla voi lukea miten muilla menee töissä, se tuo lohtua, että ongelma ei yksin ole minun.
Kaikkein kauheita on ennenaikaiset "turhat eläkkeet" ja väärät diagnoosit, kun lääkärien koulutus ei ole tällaiseen koulutettu. Oikea diagnoosi olisi status post traumatica tressireactio.