Jouduin hakemaan ex-miehelleni laajennettua lähestymiskieltoa vielä kuusi vuotta virallisen eromme jälkeen, omillani olen asunut jo 8 vuotta.
Syynä jatkuva härintä, kotiini änkeentyminen ja jatkuva viestien laittelu puhelimeeni. Numeroakin olen vaihtanut monesti, mutta saa aina sen käsiinsä...
80 -vuotias anoppi veti asiasta mahottomat pultit. Olimme olleet hyvissä väleissä anopin kanssa tätä ennen, mutta nyt olen hänen mielestään maailman ilkein ihminen. Anoppi ei ilennyt soittaa suoraan minulle vaan alkoi hiilostaa lasten kautta. Menin juttelemaan asiasta anopin kanssa kasvotusten.
Uskokaa, tai älkää, mutta anoppi tosiaan oli oikeasti sitä mieltä että lasteni (4) ja minun olisi tuettava hänen poikaansa, koska muutoin ex-mieheni voi jo alkoholisoituneena tehdä itsemurhan. Yleensähän isän tehtävä on tukea lapsiaan, eikä päinvastoin, vai? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta ??
Syynä jatkuva härintä, kotiini änkeentyminen ja jatkuva viestien laittelu puhelimeeni. Numeroakin olen vaihtanut monesti, mutta saa aina sen käsiinsä...
80 -vuotias anoppi veti asiasta mahottomat pultit. Olimme olleet hyvissä väleissä anopin kanssa tätä ennen, mutta nyt olen hänen mielestään maailman ilkein ihminen. Anoppi ei ilennyt soittaa suoraan minulle vaan alkoi hiilostaa lasten kautta. Menin juttelemaan asiasta anopin kanssa kasvotusten.
Uskokaa, tai älkää, mutta anoppi tosiaan oli oikeasti sitä mieltä että lasteni (4) ja minun olisi tuettava hänen poikaansa, koska muutoin ex-mieheni voi jo alkoholisoituneena tehdä itsemurhan. Yleensähän isän tehtävä on tukea lapsiaan, eikä päinvastoin, vai? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta ??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen eroamassa vastaavanlaisesta miehestä. Vaikka mies loukkasi minua kaikin tavoin, on ero ja sen aiheuttama masennus ja alkoholismi miehelläni pelkästään minun syytäni, ainakin hänen sukulaistensa (ja hänen omasta) mielestään. Veri on siis aina vettä sakeampaa näissä tilanteissa. Älä siis välitä siitä mitä ex-anoppisi sanoo, kyseessä on kuitenkin hänen poikansa ja sinä et ole sukua. En ikinä olisi uskonut miten vaikeaa eroaminen miehelle voi olla. Ihan kuin olisin vihkivalassa luvannut rakastaa ikuisesti. Ehkä lupasinkin, mutta hän myös lupasi olla uskollinen ja välittää minusta. Hirveää kun muistaa hyviä aikoja kun rakastettiin toisiamme ja nyt on jäljellä vain vihaa ja lähestymiskielto. Joskus pelkään henkeni edestä kun luen lehdistä miten taas joku jätetty mies on ampunut tai puukottanut vaimonsa. Ei se lähestymiskielto ketään oikeasti suojele hullulta.
yksi tarina.
Minä taas sain syyt niskoilleni, kun ex-mieheni sai tuomion uuden vaimonsa pahoinpitelystä. Ex-anoppi syytti minua siitä, että aikoinani jätin mieheni ja nyt hänen elämänsä on mennyt tuohon jamaan.
Niin, turha kai sanoa, että minä sain aikoinani myös kuonooni, mutten vetänyt miestä koskaan oikeuteen, kuten teki minua huomattavasti viisaampi uusi vaimo.
Kun minun isä ja äiti erosivat.
Eron syynä oli isän alkoholismi. Hän oli pitkiä aikoja selvinpäin ja sitten taas repes juomisputki ja sitä taas kesti...Vieraat naiset astui kuvioon,kun olin jotain 7v. Äiti haki eroa kun olin 8v.
Isän äiti alkoi sitten soitella meille lapsille ja puhua, että kyllä se isi jättää ne viina hommat pois ja tulkaa isäänne kattomaan. isää mentiin kattomaan, ei se vaan koskaan ollu paikalla.. Aina kootut selitykset. Kerran mummi soitti isolle-veljelleni ja sanoi, että kyllä meidän pitäisi isi ottaa vinttiin asumaan, kun meillä on se ylimääränen huonekkin. Kyllähän isi sitten vaikka vähän vuokraakin äitille maksais..Äiti raivostui ihan kamalasti kun kuuli puhelusta.
Soitti mummille, muista vieläkin puhelun vaikka olin vasta 9vuotias. Äiti ei kironnut eikä mummia haukkunut, puhui vain isolla äänellä ja samalla kyyneleet valuivat poskille.
Sen jälkeen mummi soitteli vielä, mutta ei isästä puhunut enään.
Nyt ollessani aikuinen ja mummikin vielä porskuttaa etiäpäin, on hän alkanut isästä taas puhumaan, kuinka se ei taida enään ottaa(samaa tahtia ottaa edelleen.) ja haluaa nähdä lapsenlapsia, käykää näyttämässä jne.
Isä osoitteen tietää, muttei lapsia ole koskaan käynyt katsomassa. Joskus mummilla on nähty. Olo on väkinäistä ja isä on jotenkin syyllisen olonen koko ajan. Jännä että se alkoholi vie niin mukanaan. harmittaa kun lapsilla ei ole pappaa, itselläni oli IHANA isä 7vuotiaaksi. Vaikka isä joi, ei ollut pahapäinen, päivastoin. Rakastin isää tosi paljon ja olin ihan isin tyttö. kaipaan ihan mahdottomasti isää välillä ja sitä ettei lapseni saa kokea kuinka kiva pappa on oikesti..