1½ vuotta yhdessä ilman "minä rakastan sinua"

Olemme olleet 20 v aviossa ja yhdessä tietty kauemminkin. Kertaakaan kumpikaan ei ole sanonut näitä sanoja ja hyvä niin.

Tiedän, että rakastan ja tiedän, että hän rakastaa. Ja se näkyy nimenomaan teoissa ja luottamuksessa.

Olemme uskollisia ja luotettavia. Kohtelemme toisiamme aina kivasti: siis kunnioittaen ja arvostavasti. Erimielisyyksiä on, mutta silloinkaan ei loukata toista.

Se rakkaus vaan on, mutta jos siitä alkaa löpisemään, niin tuntuu että se iso ja hieno asia kutistetaan johonkin monien kepeästikin heittämään sanontaan.

Näin meillä enkä ollenkaan sano, että kaikkien tulisi toimia näin. Joillekin sopii varmaan ihan hyvin se rakkauden vannominen. Meille vaan ei sovi. Ehkäpä kumppanisi on samaa maata kuin me?

Voisko olla niin että miehesi odottaa sinun sanovan ensin ne maagiset sanat? Ei uskalla tai kehtaa sanoa ja pelkää sinun reaktiotasi siihen...

minun kohtaloni on sama kuin sinun, väkisinkin tulee ajatus että en tällaista suhdetta halunnut.
minun mieheni ei ole edes romanttinen vaan koti-työ-harrastus ihminen joka ei jakaa kanssani tunteita. seksi kyllä käy vaikka joka ilta ja seurani terassilla kesäisin.
jotenkin vaan pakostakin tulee ajatus ettei se tällaista voi olla..haluais romantiikkaa,hellyyttä, huomioimista,tunteidenjakamista..
Jos on ollut 20v yhdessä niin se on vähän eri juttu kuin 1½vuotta tässä tilanteessa, kummastakin on nyt kokemusta.

Jos haluat rakkauden ilmaisun tietyillä sanoilla, niin sinun kannattaa kertoa se. Esimerkiksi näin: "Minä olen vanhanaikainen romantikko ja minusta olisi ihana kuulla, minä rakastan sinua."

Jos tuntuu vaikelta puhua haluistaan toiselle, niin luepa noita parikymmentä vuotta yhdessä olleiden väsyneitä tilityksiä kommuniaaktio-ongelmista. Sillon se on myöhäistä, teillä on vielä toivoa.

Minun mieheni sanoo ehkä pari kertaa vuodessa rakastavansa minua. Edes seurusteluaikana sitä ei saanut kuulla sen useammin, mutta ei kyllä minunkaan suustani... Joillekin se vaan on niin kerta kaikkiaan kulunut sanonta tai sitten se on täysin vieras lausahdus (esim. itselle ei ole koskaan sanottu niin, eivät edes vanhemmat ole sanoneet). Minäkin kuulisin sen ihan mielellään useammin, mutta minusta teot ovat kuitenkin kaikista tärkeimpiä ja sen pitää riittää, että tykkääminen ilmaistaan toisin sanoin.

Ehkä miesystäväsi haluaa säästää rakastamisen kihlaushetkeen..? Tai sitten hän ihmettelee, että etkö sinä rakasta häntä, kun et sano niin ja on sen takia varuillaan? Ilmaisetko sinä rakkauttasi muilla sanoilla? Minusta voisit ihan hyvin jonain hellänä hetkenä sanoa rakastavasi miesystävääsi. Sittenpähän näkisit säikähtääkö vai uskaltautuuko itsekin sanomaan niin...

Hmmm... älä vaan ainakaan painosta toista sanomaan "minä rakastan sinua". Minä en ole noita maagisia sanoja vielä kenellekään miehelle siitä syystä sanonut, etten ole koskaan miestä vielä tähän ikään mennessä (26) rakastanut. Enkä aio myös valehdella ketään rakastavani, joten olen käyttänyt ilmaisuja "pidän sinusta todella", "olet tärkeä" "olet mahtava ihminen" mutta rakkauteen en viittaa turhan takia.

Kerran eräs entinen poikaystävä töksäytti rakastavansa minua, vastasin siihen, että "olet sinäkin minulle tärkeä", mutta hän oli tuosta vastauksesta tosi pettynyt. Hän suorastaan vaati, että minunkin olisi pitänyt vastata "rakastan". En vaan voinut vastata, se olisi ollut valehtelua ja muutenkin tuollainen painostus tuntui inhottavalta.

Matti oli töissä autokorjaamolla asentajana ja Liisa oli kotona kun ei ollut saanut mistään apulaissiivoojankaan paikkaa.

Matti tuli kotiin töistä, mukanaan mäyräkoira.Liisa oli laittanut just makkarakastiketta ja kuorimattomia perunoita ruuaksi Matille. Matti rupesi syömään heti. Matin kädet oli jääneet pesemättä. Ne oli mustan auton rasvasta, mutta ei se Mattia haitannut. Liisa siitä hänelle huomautti, mutta Matti vain pyyhkäisi käsiään puseron rintamuksiin, ja sanoi, oletpa taas laittanut hyvää ja monipuolista ruokaa, minä rakastan sinua Liisa niin kovasti. Liisa tuhahti ja vastasi, älä rupee pilkkaamaan, et sä mitään rakasta, itseäsi ja tuota mäyräkoiraa. Sitte Matti meni pitkälleen sohvalle, otti mäyräkoirastaan pullon ja sanoi, jos et sä saatanan akka usko , nii ole uskomatta.
Silloin Liisa kimpaantui ja heitti oitis puolillaan olevan lonkeropullon Matia kohti, ja se osui Mattia päähän. Matti nousi sohvalta ja löi oikean suoran Liisan leukaa, ja sanoi näin minä sinua rakastan. Verissään Liisa soitti poliisit. Poliisit tuli ja vielä ovella poliisien välissä huusi Liisalle, rakastatko minua vielä?

Mikä ihmeen sääntö se sellainen on, että miehen pitäisi ensin sanoa rakastavansa? En ole kuullutkaan. Tuollaisen "säännön" takia olet luonut itsellesi päänsisäisen ongelman.

"Tee toiselle, niin kuin haluat itsellesi tehtävän" pätee tässäkin. Jos rakastat miestä, niin sano se hänelle sopivalla hetkellä kun siltä tuntuu.
Siis älä kysele "rakastatko minua", vaan sano, että "rakastan sinua".
Miehen perheessä ei ole ehkä rakkaus-sanaa käytetty, ja se on hänelle vaikeaa. Jos se on sinulle tärkeää, niin ala sinä itse käyttää sitä ensin. Luulisi, että mieskin sitten aikanaan rohkaistuu niin sanomaan, jos hän todellakin rakastaa.