Oletteko yhden lapsen vanhemmat törmänneet samaan kuin minä eli usein sanotaan että kun teillä on "vaan" yksi lapsi´? Minua tuo jotenkin loukkaa, itse olen päättänyt että meillä on yksi lapsi, ei siis "vaan" yksi lapsi, ja olen jo niin vanhakin etten niitä enää rupeisi tekemään. Aivan kuin lapseni olisi jotenkin vähempiarvoisempi kuin muut? Lapseni on tavallinen iloinen ja sosiaalinen 7 vuotias ja itse olen lapsestani tosi onnellinen, miksi ihmisillä on tapana sanoa noin? Ei kait kaikilla tarvii sitä kahta olla?
"vaan " yksi lapsi
vaan äiti
193473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen törmännyt ihan samaan. Neuvolassakin lapsen tiettyjä piirteitä korostetaan sanomalla; Niin kun tää on ainoa lapsi, niin ne yleensä ovat kovin verbaalisia. Ihan kuin se, että poikani osasi aikaisin puhua, olisi virhe ja johtuisi vanhempien suuresta itsekkyydestä. Aika usein vähätellään myös yhden lapsen vanhempien väsymystä, vaikka voi sitä ihan hyvin ainokaisensakin kanssa väsyä ja vanhemmat voivat haluta esim. käydä elokuvissa kahdestaan.
Mutta ollaan silti ylpeitä ja iloisia lapsistamme! He eivät ole "vaan". Ja kuinka moni aikuinen riitelee juuri kaikkein katkerimmin omien sisarustensa kanssa? Ei sisaret aina pelkkää onnea tuo.
sellaisiin joilla on kolme tai neljä, tai jopa enemmän. He näkevät lapset jonkunlaisena laumana, eli ei ole sitä yhtä tiettyä lasta vaan on ne mukulat, kollektiivi lapsia. Siksi he eivät tajua että yhden vanhemmuudessa on ihan yhtä paljon kuin useammankin
Meillä oli pitkään vain yksi, joten sain kuulla kaikenlaista vastaavaa ja vihjailuja että lapsi on yksinäinen kun ei ole sisaruksia jne. Tuntui typerältä ja ärsytti. Varsinkin ärsytti koska siinä oli aina tiettyä leuhkinnan makua: meillä onkin enemmän, lälläslää...
määrän,sanon minä ilkeilijöille..Meillä on 9v poika ainokaisena.Me oltaisiin kyllä toivottu sisaruksia, mutta ei ole vaan siunaantunut.
Nämä ovat niitä "kolikolla on aina kaksi puolta"asioita
Ainokaiselle on taatusti enempi aikaa ja huomiota kuin ison lauman kanssa.
Ja ne sosiaaliset kontaktit voi hoitaa kavereiden kanssa.
Myös serkut ovat meidän pojalle keskimääräistä läheisempiä.
Saanko kopioida lausahdustasi? Tuo olisi makee sanoa seuraavalle irvailijalle. Meillä on 13-vuotias poika ja vieläkin joskus joku "ystävällinen" sukulainen kyselee sisarusten perään ja vihjailee, "kuinka ikävää on kuin teillä on lapsia VAIN yksi". Tosin enimmät vihjailut ja piikittelyt ovat loppuneet, kun olen muutamille tokaissut päin naamaan, että kaikki eivät sikiä kuin siat :) Pahimpia pikittelijöitä ovat vanhoillislestadiolaiset sisarukseni, joilla on itsellään toistakymmentä lasta.
Meidän poika on varsin sosiaalinen, vaikka ainokainen onkin. Minulla itselläni on paljon sisaruksia, jotka ovat minulle, miehelleni että lapsellemme hyvin läheisiä. Olemme tekemisissä viikoittain toistemme kanssa. Samoin serkuksia on paljon, osa onkin lapsemme hyviä ystäviä.
Meillä on myös "vain" yksi lapsi. Kyllähän tuota painostusta tulee joka suunnalta että toinen pitäisi alkaa tekemään kun muuten lapsille tulee liian suuri ikä ero...ainokaisemme on nyt 3 vuotias. Itsekkin ajattelen asiaa niin että en haluaisi lapsemme jäävän ainoaksi, sillä sisaruksista on iloa sitten aikuisiälläkin. Ainakin minä olen hyvissä väleissä kaikkien sisarusteni kanssa, minulla on viisi sisarusta.
on väliä, mitä muut kommentoivat? Ajattelemattomia ihmisiä vain ovat. Meillä on koko perhe ainoita lapsia ja hyvin menee! Emme koskaan halunneet kuin yhden lapsen. Jokainen elää tavallaan.
Joo no meillä on nyt vajaan 4 viikon ikäinen poika ja meiltä jo nyt kysellään että millonkas tulee pikkusisko tai -veli? Hyvä että tästä selviän! :D Tai ainakin keskiyön tunteina siltä tuntuu.
En koskaan haluaisi suurperhettä ja se mahdollisuus että tulisin uudelleen raskaaksi on epätodennäköinen... tai katsotaan 5 vuoden päästä. Henkilökohtaisesti minulla ei ole hinkua tehdä useaa lasta, tällä hetkellä tämä yksi riittää ja jos jollakin on siihen jotain sanomista niin sanokoon vain :)
Se onko monta lasta vai ei on niin kakspiippuinen juttu. Mikä on parhaaksi?? Jos on yksi lapsi niin usein sanotaan että se lellitään kuitenkin piloille eikä se osaa jakaa omastaan kun ei ole sisaruksia.
Sitten kun on kyse suurperheestä niin lapsia on liikaa ja ne eivät saa tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan. Heitä ei voi pitää aisoissa ym ym ym.
Ehkäpä se nykyihmisten 2 lapsen ihanneperhe johtuu juuri siitä että se on se kultainen keskitie johon monillakaan ei ole negatiivista sanottavaa.
Henk koht olen sitä mieltä että niistä lapsista voi tulla ihan mitä vaan, oli ne lähtöisin millaisesta perheestä tahansa. Jokainen ihminen kokee lapsuudessaan jonkinlaisia onnen ja pettymyksen tunteita. Ei ole olemassa ihanneperhettä ja ihannelapsilukua. Kai se nyky- yhteiskunta asettaa itselleen niin tarkat yleiset kriteerit, ettei sitä nähdä.
Taidat itsekin tajuta, ettei ainoana lapsena olo anna parhaita eväitä elämään lapselle ja siksi sen sanominen loukkaa sinua?
Sen takia sitä puhutaankin "vaan" yhdestä lapsesta. Toinen syy on se, ettei yksi lapsi kasvata vanhemmuuteen samalla tavalla kuin useampi. Vanhemmat, joilla on yksi vain lapsi, yleensä suhtautuvat tähän lapseen enemmän tai vähemmän epäterveesti- joko hemmottelevat pilalle tai sitten vaativat aivan liikaa ja takertuvat tähän vielä kun olisi jo aika antaa lapsen kasvaa aikuiseksi.
Kaksi lasta on periaatteellinen minimi, näistä molemmista syistä.
- kotitarvepsykologi ja kyökkifilosofi
eivät mitenkään liity perheen lapsilukuun! On hemmoteltuja ainoita ja muita lapsia. Kasvatus ja lapsesta välittäminen ratkaisevat. Vanhemmuuteen kasvaa jokainen tavallaan, joku huolehtii enemmän toinen vähemmän. Olkaa huoleti ainoiden vanhemmat: tärkeintä on antaa lapselle rakkautta ja rajoja ja perheen yhteistä aikaa.
Mulla itselläni on 2 veljeä mutta meillä on "vain" poika joka täyttää kohta 8 eli menee tokaluokalle. En kyllä allekirjoita tota sun lausetta että ainoona lapsena oleminen ei anna parhaita eväitä elämään!
Mä en mitenkään hemmottele tms. poikaani vaan elämme normaalia elämää, plus elämäämme on aina koirat liittyneet, kavereita on ja serkkuja löytyy jopa yli 10. Laatu korvaa... kirjoitti hyvin ;)
Eihän ole mitään periaatteita joita kaikkien pitäsi noudattaa, toisilla yksi toisilla se standardi kaksi, ei kait kukaan nyt sentään minkään yleisen hyväksynnän kannalta lapsia tee.. Itse olen perheestä jossa on viisi lasta ja mieheni on ainut lapsi, meillä yksi lapsi, me ollaan ihan tavallisia fiksuja aikuisia, ei siis mieheni mikään kummajainen ainoana lapsena..
Niin ja vielä...kuka määrää että yksi lapsi ei kasvata vanhemmuuteen..? Yksi lapsi yhden lapsen vanhemmuuteen ja monta lasta monen lapsen vanhemmuuteen, elämämme ovat katsos erilaisia.
kaavoihin kangistunut? Kirjoituksestasi paistaa läpi, että sinulla on useampi lapsi (tai aiot hankkia niitä useamman), mitään muita vaihtoehtoja et voi edes ajatella.
Enpä ole itsekään täydellinen äiti ja kasvattaja ollut, vaikka olenkin ison perheen 2. vanhin penska... tuskin olen yhtään sen parempi antamaan eväitä elämään kuin kukaan muukaan.
Itselläni on vain yksi lapsi, eikä hän ole piloille lellitty, mutta ei myöskään liioilla vaatimuksilla pilattu. Nämä katsos kun ovat ääripäitä, välillekin mahtuu monenlaista kasvatustapaa... yhtä lailla isossakin perheessä voi toteutua molemmat tapaukset, kuten monesti onkin kuopuksen kohdalla. Tai esikoinen pilattu liioilla vaatimuksilla ja kuopus sitten pilattu lellimisellä... isossakin perheessä voi oppia itsekkääksi ja epäsosiaaliseksi. Kun ei koskaan ole mitään omaa, kaikki on jaettava, niin oppii sitten taktikoimaan enemmän itselleen kyynärpäillään, muista viis veisaamatta. MIelestäni mieluummin liian vähän lapsia, kuin liikaa. Jälkimmäisen vaihtoehdon tulokset näen joka päivä silmieni edessä.
Eikös se perhe tehdä ja suunitella itelle eikä niille muille? Meillä ei ole edes sitä ainutta saatu ja sitten kysytään miksette tee lapsia? Eikös se ois sama kysyä miksi ette saa lapsia? Mun kotona on kolme lasta minä vanhin ja odotettu joten olen saanut "hyvän" kohtelun, seuraava oli poika ja pojathan saa mitä haluaa ja sitten meni 10v ja syntyi iltatähti jolla olikin jo useampi hoitaja ja tämä taas sai kaikkea saa edelleen ja on kohta 30v. Ei se kato onko 1 vai monta lasta ja silti hemmotellaan jos siihen on haluja ja varaa. Mun ollessa pieni meillä oli kuljetusliike ja mua hoiti nämä kuskit joista on nyt isona tullut mulle isoja veljiä. Jos sulle riittää se yksi ole tyytyväinen että olet sen saanut ja elä hänen kanssaan täysillä!
Kukin ajattelee tavallaan.Itsellä on 5 lasta,olen aina pitänyt lapsista ja viihtynyt tässä meidän perheen hyörinässä.Lapsien mielestä on ollut ihan normaalia se määrä,vaikka muut joskus ovat ihmetelleet.Siskoni sitä vastoin aina sanoi,että kaikki äidinvaistot on ohjautuneet minulle,hänelle ei jäänyt mitään.Ajattelin pitkään,etteivät miehensä kanssa hanki ollenkaan lapsia,mutta yksi heillä nyt on (pääsin kummitädiksi).Raskausaika oli hänelle aika raskas henkisesti,mutta annas olla kun vauva syntyi,niin heräsivät ne äidin vaistotkin sieltä.Nyt hoitaa lastansa oikein mallikkaasti mutta ei varmaankaan enempää lapsia ole tulossa.Tämä sopii heille.Ehkä se on muuten usein yleinen tapa sanoa,että jollakin on VAAN yksi lapsi,jolla tarkoitetaan että perheessä ei ole sisaruksia.En ole koskaan pitänyt sitä mitenkään vähättelynä ja olen sortunut tähän sanontaan itsekin sen kummemmin asiaa miettimättä.
On kumman tärkeää se montako lasta toisilla on. Aika moni ajattelee, että lapsia PITÄÄ olla kaksi, jos lapsiluku tästä poikkeaa niin pidetään kummajaisena. Mikä on outoa, kun lapset ei kaikilla tule tilauksesta. Arvaa vaan ollaanko meitä kummasteltu, kun on kolme lasta (niin monta) ja toisten mielestä niitä pitäisi olla enemmän. Onneksi jokainen päättää omasta elämästään ei tarvi noudattaa niitä "sääntöjä" joita ympäritö asettaa (opiskelu,työpaikka,auto, omaasunto, kaksi lasta kahdenvuoden välein. tyttö ja poika tietenkin....). Ainakaan, jos itse tietää mitä haluaa.
nyt aikuisena varsin olen onnellinen sisaruksistani.
Serkkuja ei ole joten en osaa sanoa korvaisivatko he sitten puuttuvia sisaruksia ?
Vanhemmat voisivat ajatella lasta ensisijaisesti eikä sitä haluaako itse tehdä vain yhden lapsen (toki on perheitä jotka eivät ole itse tätä valintaa tehneet ) sillä lapsi saattaa aikuisena kaivata katkerasti puuttuvia sisaruksia .
YHTÄKÄÄN lasta, enkä koskaan voi saadakkaan.
Olkaa vaan iki-onnellisia siitä ainokaisestanne, älkääkä YHTÄÄN välittäkö, mitä muut sanovat.
Nimimerkki - kateellinen
Minulla ei ole "vaan" yksi lapsi, vaan minulla on kaunein,kiltein ja täydellisin tytär, Niinkuin monella muullakin yhden lapsen äidillä :-) .