Onko enään olemassa aitoa ja kaunista tunnetta, joka jaetaan kahden samoin tuntevan välillä?
Vai onko tuo jo aikansa elänyttä..
Romantiikka, aivan valtavan upeaa, kun se kohdalle osuu..Vai toiveajatteluako?
Mihin on kadonnut ujous, lämmin kosketus, hipaisu, joka jätti jälkeensä sähköiskun koko vartaloon?
Onko tunnekeskus viilentynyt..viilennetty?
Miksi meillä kaikilla on valtava ikävä toisen ihmisen luo, harvan sinne kuitenkin päässen?
Ei mielenkiinto, tunteet jaksaneet jostain syystä matkaa siivittää.
Mistä tämä välinpitämättömyys ja rumuus on versonut näin kallisarvoisen asian ympärille kuin hellyys ja toisesta välittäminen?
Haluisin niin kovin olla rakastettu sekä antaa rakkautta.
-Yksin on joskus raskas taivaltaa-
Vai onko tuo jo aikansa elänyttä..
Romantiikka, aivan valtavan upeaa, kun se kohdalle osuu..Vai toiveajatteluako?
Mihin on kadonnut ujous, lämmin kosketus, hipaisu, joka jätti jälkeensä sähköiskun koko vartaloon?
Onko tunnekeskus viilentynyt..viilennetty?
Miksi meillä kaikilla on valtava ikävä toisen ihmisen luo, harvan sinne kuitenkin päässen?
Ei mielenkiinto, tunteet jaksaneet jostain syystä matkaa siivittää.
Mistä tämä välinpitämättömyys ja rumuus on versonut näin kallisarvoisen asian ympärille kuin hellyys ja toisesta välittäminen?
Haluisin niin kovin olla rakastettu sekä antaa rakkautta.
-Yksin on joskus raskas taivaltaa-
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanoisinpa, että kyllä sitä on vielä jossain, se pitää vain löytää ja kohdata.
Romantiikkaa, hellyyttä ja rakkautta haluavia ja etsiviä on molemmissa sukupuolissa. Kahden samalla aaltopituudella olevan ihmisen kohdatessa nuo voivat olla hetkessä konkreettisia asioita.
Joskus katkeruus ottaa vallan, toisinaan taas kyynisyys pilaa illan. Välillä välipitämättömyys päästää onnen kulkemaan ohitseen ja yleensä huono tuuri saa istuutumaan sen varatun viereen.
Elämä on kuitenkin eläjänsä omaa, eikä sitä kukaan toinen sinulle elä.
Ei kaikkien kivien takana ole peikkoja.
lisää tällaista.
Netissä harvemmin sitä sähköistä jännitettä syntyy.
Kiviä kierteleen sitten vaan;-)Toivoaan ei sais heittää inhorealisminkaan edessä.
Sun täytyy nyt vähän päivittää tietojasi: ujous, eli "sosiaaliset pelot" on sairaus, joka täytyy hoitaa. Tähänhän jenkit ovat päätyneet jo kauan sitten. Ainoastaan joka paikassa suuna päänä keuhkoava hyperaktiivinen "energinen ja aikaansaapa" sosiaalimaanikko, mieluiten kaunis/komea on ihailun arvoinen mallikansalainen (viis siitä mitä hänellä on sanottavaa, vai onko mitään).
Yleinen kiire, kilpailuhenkisyys suorituskeskeisyyksineen myös rakkauden alueilla ovat jyränneet kaiken kauniin alleen... Suurille tunteille kuten herkkyydelle ja aidolle välittämiselle ei ole oikein enää sijaa koventuneessa maailmassa. Ne leimataan heikkoudeksi!