olenko kakkonen koska en antanut kertaakaan puolenvuoden aikana?
Annoin kuitenkin puolet sydämestäni ja nyt olen ollut rampa jo vuoden. Ei uudet tuulet sytytä koska vain puoli sydäntäni sykkii.. Toivottavasti tämä kesä ja tämä helle parantaa haavani.
Toivottavasti tämä sydämeni alkaa sykkiä paremmin sillä rakkautta haluan. Haluan öisin käpertyä rakastamani ihmisen viereen. Haluan rakastaa, tehdä hyvää, hemmotella ja leijua pilvissä...
siinä miehessä oli jotain salaperäistä, jotain turvallista, jotain tuttua, jotain joka sai mut tuntemaan jotain sellaista mitä aikaisemmin en ole koskaan tuntenut.
Kun hän hävisi elämästäni, olin niin surullinen, niin hajalla. En ole koskaan tiennyt että mikään voi sattua noin paljoa...
Suurimmat kyyneleet ovat ovat silmistäni virranneet, kun olen miettinyt että en ehkä koskaan enää tule tuntemaan mitään noin suurta ketään ihmistä kohtaan...
Toisaalta tiedän, se mihin rakastuin ja kiinnyin oli osaksi luultavasti haaveillani ja unelmillani värittynyt hahmo. Tuo mies saattoi olla paljon sellaista mitä en tiennyt.
vaikka olen itkenyt en silti kadu mitään. En mielestäni tehnyt mitään väärää, koska en tyrkyttänyt itseäni, en suostunut fyysiseen kontaktiin, vietettiin vain hauskoje hetkiä keskustellen..
ja tein selväksi että en suostu mihinkään fyysiseen varatun kanssa. Silti hän otti aina yhteyttä ja tapailimme..kuin hyvät kaverit...
ehkä osaksi kaikki tekikin niin kipeää, koska minusta tuntui että menetin hyvän ystävän...
Annoin kuitenkin puolet sydämestäni ja nyt olen ollut rampa jo vuoden. Ei uudet tuulet sytytä koska vain puoli sydäntäni sykkii.. Toivottavasti tämä kesä ja tämä helle parantaa haavani.
Toivottavasti tämä sydämeni alkaa sykkiä paremmin sillä rakkautta haluan. Haluan öisin käpertyä rakastamani ihmisen viereen. Haluan rakastaa, tehdä hyvää, hemmotella ja leijua pilvissä...
siinä miehessä oli jotain salaperäistä, jotain turvallista, jotain tuttua, jotain joka sai mut tuntemaan jotain sellaista mitä aikaisemmin en ole koskaan tuntenut.
Kun hän hävisi elämästäni, olin niin surullinen, niin hajalla. En ole koskaan tiennyt että mikään voi sattua noin paljoa...
Suurimmat kyyneleet ovat ovat silmistäni virranneet, kun olen miettinyt että en ehkä koskaan enää tule tuntemaan mitään noin suurta ketään ihmistä kohtaan...
Toisaalta tiedän, se mihin rakastuin ja kiinnyin oli osaksi luultavasti haaveillani ja unelmillani värittynyt hahmo. Tuo mies saattoi olla paljon sellaista mitä en tiennyt.
vaikka olen itkenyt en silti kadu mitään. En mielestäni tehnyt mitään väärää, koska en tyrkyttänyt itseäni, en suostunut fyysiseen kontaktiin, vietettiin vain hauskoje hetkiä keskustellen..
ja tein selväksi että en suostu mihinkään fyysiseen varatun kanssa. Silti hän otti aina yhteyttä ja tapailimme..kuin hyvät kaverit...
ehkä osaksi kaikki tekikin niin kipeää, koska minusta tuntui että menetin hyvän ystävän...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muistan kuinka minua sattui kun miehelläni oli
henkinen suhde ystävätäreeni.
Ajattelin aina että olisivat vaikka vaan panneet, tämä oli paljon pahempaa.
Olisin nin toivonut olevani se kenelle mieheni olisiavautunut, jutellut asiansa.
Minun olisi pitänyt ollakin se.
Nyt ymmärrän.
Olemme eronneet viisi vuotta sitten.
Ilmeisesti tämä nainen ei kuitenkaan ollut se kaikista henkisin.
Eivät menneet kuitenkaan yhteen.
Kärsin pitkään riittämättömyyden tunteesta ja masennuksesta.
Kunes löysin ihmisen joka haluaa jutella minulle.
pettäminen kysymyksessä. Ihminen on raukkamainen joka pettää ja kertoo vielä kaikki asiat puolisostaan kakkoselleen. Hyvin epäluotettava henkilö on kyseinen.
Olet kakkonen siinä missä muutkin...omassakin tapauksessa seksi astui suhteessaamme kuvioihin vasta kuukausia sen jälkeen kun suhde alkoi... ensin kaikki oli pikemminkin henkistä...rakastuin niin että oksat pois... ja paljonhan riippuu myös sen sun miehen tunteista tuolta ajalta..?
itsekkin taistelin "kakkosuutta" vastaan melkein vuoden. Pidimme suhteemme platonisena, vaikka olikin vaikeaa pitäytyä fyysisestä läheisyydestä. Kuvittelin, että ajan kuluessa tunteet viilenevät ja selviämme tästä tilanteesta kunnialla ulos.
Ei siinä kuitenkaan käynyt niin, vaan lopulta tunteet voittivat ns. järjen. Nyt vuosien jälkeen en kadu pätkääkään, sillä sopivampaa miestä en varmasti olisi löytänyt, vaikka kuinka olisin vapailta markkinoilta etsinyt.