Veljestäni on tullut varsinainen tyranni. Hän on n. 6-kymppinen eronnut mies, ja palasi takaisin lapsuuskotiimme asumaan jo toistakymmentä vuotta sitten. Silloin me muut sisarukset olimme jo muuttaneet pois kotoa. Hän siis asusti äitimme kanssa kahden. Kaikki sujui suht koht hyvin, kunnes äitimme alkoi sairastaa dementiaa. Veljeni joutui vähän niinkuin "vahingossa" tilanteeseen, jossa hän on joutunut huolehtimaan äidistä ja hänen asioistaan, koska asuu samassa talossa äidin kanssa.Siitä alkoi vihoittelu meille muille sisaruksille. Minä asun 300 km päässä, joten minä en ole voinut kovinkaan paljoa osallistua äidistä huolehtimiseen tai hänen asioiden hoitoon.
Aina kun olen käynyt äitiäni katsomassa, veljeni on ollut minulle todella tyly. Hän tekee vaikka tikusta riidan, en osaa ollakkaan niin ettei hän huomauttaisi jostakin. En todellakaan ole tuntenut olevani lapsuuskotiini tervetullut. Äitini on kärsinyt tilanteesta, koska hän tietysti haluaa nähdä kaikkia lapsiaan ja haluaisi että sopu säilyisi. Minun kanssani kyllä on helppo tulla toimeen koska kartan riitaa viimeiseen asti. Veljeni sanoo äidillekin tosi ilkeästi, ja äiti on ollut monesti tosi masentunut.
Nyt äitini on keväällä siirtynyt asumaan samalla paikkakunnalla sijaitsevaan vanhainkotiin, koska hän veljeni töissäollessa hän oli pudonnut sängystä eikä ollut moneen tuntiin päässyt lattialta ylös. Lisäksi hän jätti hellaa päälle ym.ym. Veljeni on myöskin väsynyt äitiä hoitamaan. Nyt onkin tilanne käynyt sitten tosi "mielenkiintoiseksi", koska veljeni ei enää halua minun tulevan lapsuuskotiini ollenkaan, vaikka minulla onkin matkaa äitiäni katsomaan n. 300 km eli tarvitsisin yöpymispaikan. Hän oli "mesonnut" siskolleni (joka asuu 25 km:n päässä lapsuuskodistamme) että seuraavalla kerralla kun minä soitan ja ilmoitan että tulisin käymään, hän kyllä sanoo minulle että "tämä talo ei ole mikään hotelliravintola!!" Mielestäni minulla kyllä on oikeus yöpyä omassa lapsuuskodissani, mutta nyt ovat sisareni sitten tarjonneet minulle mahdollisuutta yöpymiseen. Sinne karhunluolaan veljeni luo ei ole asiaa.
Viime viikonloppuna toisen veljeni poika vietti lapsensa ristiäisiä äitini asuinpaikkakunnalla. Minutkin oli kutsuttu. Tosin silloin en aikonutkaan yöpyä,mutta oli puhe että minä haen äitini mukaan ristiäisiin tullessani.Ärhäkkä veljeni ei ollut aikeissa tulla koko tilaisuuteen. Äitini oli käymässä kotona, joten tarkoitus oli hakea hänet sieltä. Veljeni soitti ristiäispäivän aamuna minulle, että äiti ei halua lähteä ristiäisiin, ja että hän vie äidin takaisin vanhainkodille jo ennen kuin ehdin sinne, että voin mennä häntä vanhainkodille tapaamaan! Hän siis huolehti siitä, että minä en mennyt EDES KÄYMÄÄN lapsuuskodissani! Sinne ei ole mitään asiaa näköjään enää. Sisaruksenikin ovat saaneet veljeltämme ilkeitä sanoja, ja ovat alkaneet häntä karttamaan. Hän vihoittelee meille kaikille.
Veljeni on nyt suunnitellut että talo myytäisiin syksyllä ja hän muuttaisi muualle asumaan. Nyt asuu vielä lapsuuskodissamme yksin, ja äiti siis paikkakunnalla olevassa vanh.kodissa. Me muut sisarukset olemme myymistä vastaan, koska kaikki rahat talosta menevät kunnalle äidin hoitopalkkioihin. Ymmärrän kyllä miksi hän haluaa myydä talon: silloin hän pääsee siitä etten enää pyri sinne yöpymään!! Olen ihan ihmeissäni miten veljestäni huokuu tuollainen viha minua ja muitakin sisaruksiani kohtaan.
Olen kyllä saanut kutsuja sisaruksieni kotiin ja heidän lapsensakin kutsuivat omaan kotiinsa yöpymään kun haluan tulla äitiä tapaamaan. Toinen vaihtoehto olisi tehdä vain päivän matkoja, vaikkakin se käy varsinkin talvella aika raskaaksi.
Aina kun olen käynyt äitiäni katsomassa, veljeni on ollut minulle todella tyly. Hän tekee vaikka tikusta riidan, en osaa ollakkaan niin ettei hän huomauttaisi jostakin. En todellakaan ole tuntenut olevani lapsuuskotiini tervetullut. Äitini on kärsinyt tilanteesta, koska hän tietysti haluaa nähdä kaikkia lapsiaan ja haluaisi että sopu säilyisi. Minun kanssani kyllä on helppo tulla toimeen koska kartan riitaa viimeiseen asti. Veljeni sanoo äidillekin tosi ilkeästi, ja äiti on ollut monesti tosi masentunut.
Nyt äitini on keväällä siirtynyt asumaan samalla paikkakunnalla sijaitsevaan vanhainkotiin, koska hän veljeni töissäollessa hän oli pudonnut sängystä eikä ollut moneen tuntiin päässyt lattialta ylös. Lisäksi hän jätti hellaa päälle ym.ym. Veljeni on myöskin väsynyt äitiä hoitamaan. Nyt onkin tilanne käynyt sitten tosi "mielenkiintoiseksi", koska veljeni ei enää halua minun tulevan lapsuuskotiini ollenkaan, vaikka minulla onkin matkaa äitiäni katsomaan n. 300 km eli tarvitsisin yöpymispaikan. Hän oli "mesonnut" siskolleni (joka asuu 25 km:n päässä lapsuuskodistamme) että seuraavalla kerralla kun minä soitan ja ilmoitan että tulisin käymään, hän kyllä sanoo minulle että "tämä talo ei ole mikään hotelliravintola!!" Mielestäni minulla kyllä on oikeus yöpyä omassa lapsuuskodissani, mutta nyt ovat sisareni sitten tarjonneet minulle mahdollisuutta yöpymiseen. Sinne karhunluolaan veljeni luo ei ole asiaa.
Viime viikonloppuna toisen veljeni poika vietti lapsensa ristiäisiä äitini asuinpaikkakunnalla. Minutkin oli kutsuttu. Tosin silloin en aikonutkaan yöpyä,mutta oli puhe että minä haen äitini mukaan ristiäisiin tullessani.Ärhäkkä veljeni ei ollut aikeissa tulla koko tilaisuuteen. Äitini oli käymässä kotona, joten tarkoitus oli hakea hänet sieltä. Veljeni soitti ristiäispäivän aamuna minulle, että äiti ei halua lähteä ristiäisiin, ja että hän vie äidin takaisin vanhainkodille jo ennen kuin ehdin sinne, että voin mennä häntä vanhainkodille tapaamaan! Hän siis huolehti siitä, että minä en mennyt EDES KÄYMÄÄN lapsuuskodissani! Sinne ei ole mitään asiaa näköjään enää. Sisaruksenikin ovat saaneet veljeltämme ilkeitä sanoja, ja ovat alkaneet häntä karttamaan. Hän vihoittelee meille kaikille.
Veljeni on nyt suunnitellut että talo myytäisiin syksyllä ja hän muuttaisi muualle asumaan. Nyt asuu vielä lapsuuskodissamme yksin, ja äiti siis paikkakunnalla olevassa vanh.kodissa. Me muut sisarukset olemme myymistä vastaan, koska kaikki rahat talosta menevät kunnalle äidin hoitopalkkioihin. Ymmärrän kyllä miksi hän haluaa myydä talon: silloin hän pääsee siitä etten enää pyri sinne yöpymään!! Olen ihan ihmeissäni miten veljestäni huokuu tuollainen viha minua ja muitakin sisaruksiani kohtaan.
Olen kyllä saanut kutsuja sisaruksieni kotiin ja heidän lapsensakin kutsuivat omaan kotiinsa yöpymään kun haluan tulla äitiä tapaamaan. Toinen vaihtoehto olisi tehdä vain päivän matkoja, vaikkakin se käy varsinkin talvella aika raskaaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoita veljellesi kirje ja kerro miltä sinusta tuntuu!!! niin mä ainakin tekisin.....(älä kirjoita haukkuma kirjettä) kerro että haluaisit pysyä väleissä vaikka on ollut vaikeitakin vuosia! olettehan sentään sisarukset...pst:itse olen saanut nähdä kuinka sisarukset riitelee oma isäni ja hänen veljet....perintöriidat yms....serkkujen kannalta katsottuna paskajuttu! rahan tai omaisuudesta riitely on sukuja repivää.....ja erittäin tyhmää!!
Tjaa. Vaikuttaa melkoisen normaalilta hesseliltä. Meitä on monta sisarusta ja noin kymmenen vuotta sitten tilanne meni eriskummalliseksi sikäli että osa sisaruksista alkoi suorastaan vihaamaan toisiaan eivätkä halua "ikinä" toisiaan enää nähdä. Mitään varsinaista, osoitettavaa syytä ei ole, kunhan häntä tuppuroivat. Siksi sanon veljeäsi normaaliksi tapaukseksi.
Veljesi on syystä tai toisesta suivaantunut sinuun ja syyn, jos sellaista on tiedät vain sinä ja hän.
Ei pidä liikaa luottaa sisarusrakkauteen vaikka se yleensä onkin voimassa mutta vanhemmalla iällä näyttää ettei sillä ole juurikaan merkitystä.
Ette te voi kotitaloa myydä noin vain. Tarvitaan myös äitinne suostumus ja jos hän ei kykene päättämään asiaa niin sitten hänen uskottu miehensä tekee päätöksen. Isänne mahdollinen testamentti saattaa mutkistaa tätäkin asiaa.
Mitään syytä vihoitteluun ei veljelläni pitäisi olla, en ole koskaan hänelle pahasti sanonut. Talon myymistä me muut sisarukset emme edes harkitse, koska kunta tosiaan vie kaiken äitimme hoitomaksuihin.
Vuosia sitten uskoin vielä, että meidän sisarusten kesken on aina "yhtä köyttä yhdistys", silloin tuo veljeni olikin aivan kuin toinen ihminen, kaikki pitivät hänestä. Nyt on toisin.