Miksi niin monet kunnollisetkin ja ns. hyvät miehet hylkäävät täysin omat lapsensa eron jälkeen tai viimeistään sitten kun uuden naisen kanssa perustavat perheen ja saavat lapsia.
Minulla on tuttavapiirissä muutamakin tällainen tapaus ja myös valitettavasti omakohtainenkin kokemus tuosta :(
Minulla oli kunnollinen,tunnollinen ja yleensä aika mukavakin mies mutta rakastuin kovasti toiseen mieheen ja erohan siitä tuli minun toimestani.
Entiseni ei ole halunnut pitää mitään yhteyttä lapsiinsa enää sen jälkeen kun hän sai ensimmäisen yhteisen lapsen nykyisensä kanssaan.
Mikään ei auta...hän ei vain tahdo kuullakaan meistä.On kuin noita silloin niin rakkaita,elämän keskipisteinä olevia lapsia olisi hänelle enää olemassakaan....
Minulla on tuttavapiirissä muutamakin tällainen tapaus ja myös valitettavasti omakohtainenkin kokemus tuosta :(
Minulla oli kunnollinen,tunnollinen ja yleensä aika mukavakin mies mutta rakastuin kovasti toiseen mieheen ja erohan siitä tuli minun toimestani.
Entiseni ei ole halunnut pitää mitään yhteyttä lapsiinsa enää sen jälkeen kun hän sai ensimmäisen yhteisen lapsen nykyisensä kanssaan.
Mikään ei auta...hän ei vain tahdo kuullakaan meistä.On kuin noita silloin niin rakkaita,elämän keskipisteinä olevia lapsia olisi hänelle enää olemassakaan....
Vastaukset 54
Vanhimmat
tulisi olla yhtä rakkaita. Eihän niitä uuden suhteen takia saisi unohtaa. Tiedän lapsia jotka ovat kaivanneet isäänsä eron jälkeen niin paljon että sivusta seuranneenakin on ihan surullista ollut katsoa sitä ikävän määrää.
Itse katsot että minä panostan täysillä siihen parisuhteeseen ja niihin lapsiin joka/jotka minulla on.
Kun olen uudessa suhteessa lapsineen, niin ei minulla jää aikaa edellisen suhteen lapsiin, kun työelämäkin painaa päälle.
Se on mennyttä elämää, enkä tahdo jäädä sitä haikailemaan.
"Se on mennyttä elämää, enkä tahdo jäädä sitä haikailemaan."
Kun aikaa vierähtää 20-30 vuotta, niin sitten nämä isyytensä JA äitiytensä tarkoituksella unohtaneet ex-iskät tai ex-äiskät haluaisivat leikkiä minä-iskä-äiskä-sinä-poika-tytär-leikkiä. Kysymys ei ole dementiasta vaan kateudesta, kun kavereilla onkin ne lapsi-vanhempi-suhteet kunnossa. Kun ne kuulevat, miten kivaa oli taas pojan/tyttären perheen kanssa, niin iskee se peri-inhimillinen kateus ja ne yrittävät tunkeutua aikuisten lastensa elämään väkisin syyllistämällä ja lahjomalla.
Pidän pois meidän elämästä tällästä ex-äiskää. Hänellä on porttikielto meidän arkeen. Hän teki valintansa reilu 20 vuotta sitten ja eli sen mukaisesti näihin päiviin asti. Minulla on vain vihaa sitä ihmistä kohtaan, hän on minulle kuollut vaikka oikeasti on hengissä. Me emme ihmissuhdeteatteriin ala, eläköön ja kuolkoon alkuperäisen valintansa mukaan.
Tätä on nähty monet kerrat: miehen "rakkaus" lapsiaan kohtaan on täysin sidottu lasten äitiin.
Jos ei äitiä, ei lasta.
Sietämätöntä, käsittämätöntä ja ennenkaikkea lapsellista käytöstä! Äidin tekemisistä rangaistaan lasta jonka PITÄISI olla myös isälle tärkeä omana itsenään.
HÄPEÄ!
Jos mä tapaisin miehen joka ei välittäisi lapsistaan = tapaisi heitä säännöllisesti niin se tuttavuus loppuisi siihen.
En ikinä voisi arvostaa tommosta miestä, en ikinä.
Sanoo sinkku joka ei tiedä avioliitoista tuon taivaallista.
...minua arvostamasta tai ei-arvostamasta.
Mun arvomaailmassa lapsia EI hylätä.
mutta se ei saa tarkoittaa eroa omista lapsista.
Miten OMISTA lapsistaan voi ajatella, että mennyttä elämää??
Sairasta! Mutta niin totta hyvin monen ja usein nimenomaan isän kohdalla.
Samaa mieltä! Hirveältä tuntuu että isä hylkää lapsensa niin totaalisesti kuin meillä on käynyt.Sitä ennen oli ihan normaalisti lapsistaan välittävä ihminen.Nyt en enää sano ihmiseksikään...Eikä edes uutta perhettä hänellä ole, ei edes naista.Alkoholi on se ainut lohtu...
oikea viesti, vaan tämä on joku pilajuttu, että saadaan ihmiset sekoamaan..heh.
eihän kukaan mies voi olla noin kus..pää, että edes ääneen päästäisi tuollaista suustaan...ihan kuin lapset olisivat jotain kissoja tai koiria...
Ratkaisuna voisi olla sosiaali-ihmisten väliintulo. Isä voisi kyetä keskustelemaan tilanteesta täysin ulkopuolisen puolueettoman ihmisen kanssa.
Kun keskusteltaisiin lasten tapaamisesta ulkopuolisen välittäjän avulla isä voisi aivan hyvin kyetä puhumaan lapsista. Välittäjä voisi hakea ja palauttaa lapset tapaamisiin. Tällöin isän ei tarvitsisi elää petosta uudelleen kerta toisensa jälkeen, kun ei kontaktia lasten äidistä olisi.
elämältä pohjan. Olet pettänyt ilman syytä. Ajattele, hän ei voi sinua missään yhteydessä kohdata, koska se vie taas pohjalle. Petoksesi on viiltänyt syvältä, koska tuska saa pysymään poissa jopa rakkaiden lasten luota.
Oletko ollut kauankin rakastunut toiseen? Kauanko ennen kertomista ja kauanko sen jälkeen? En voi arvioida tilannetta sen paremmin, kun en näitä seikkoja tekstisi perusteella tiedä.
elämän tuskaa nähnyt
maailmaan, niin samalla sitoutuu heidän vanhemmikseen loppuelämäkseen.
Ei niitä voi eikä saa hyljätä sen takia että isä ja äiti eivät syystä tai toisesta pysty elämään yhdessä ja eroavat. Lapsia kohtaan se on täysin väärin. Pettämiset, rakastumiset ja jättämiset eivät koskaan saa vaikuttaa siihen että unohtaa lapsensa. Lapsia on turha syyllistää aikuisten virheistä.
Jokainen joka ymmärtää elämän realiteetteja ja ihmisluontoa tietää ja ymmärtää että tuo on se ihannejuttu.
Valitettavasti aina ei ero mene noin.
Joskus jopa se lasten totaalinen jättäminen taakseen on se paras ratkaisu niin itselle kuin usein myös lapsillekin.
Jos ei voi tällaisia ratkaisuja käsittää, niin tuskin ymmärtää elämästä paljoakaan.
Miksi niin monet äidit kieltävät lapisaan käymästä isän luona jos isällä on uusi nainen? Ihan siis vain sillä perusteella, kun lapset kuitenkin pitävät naisesta.
itellä kaksi lasta ja erokin takana. pojat käyvät isällään, mutta nyt alkaa olemaan se tilanne, ettei pojta halua enään mennä isälleen.
heidän isänsä kun vaihtaa naista kuin sukkia ja pojat ei nyt tykkää siitä oikeen. olen yrittänyt heitä puhumalla sinne "pakottaa", mutta alkaa olemaan turhaa...
Oleensähän on niin, kuin kyselitkin, että minä en päästäisi lapsia isän ja uuden kumppanin luokse, niin se on sairasta MUSTASUKKAISUUTTA. itse kyllä monet on uudessa suhteessa, mutta exällä ei saisi olla ketään uutta..se on väärin...
ymmärtää sitä tuskaa, minkä miehelle aiheutit ja minkälaiseen pohjattomaan kuiluun hän on tipahtanut. Hän varmasti koittaa nousta sieltä ylös pikku hiljaa, eikä viikko pari siihen tule riittämään.
Hän ei yksinkertaisesti kykene kohtaamaan vielä elämää, joka muistuttaa häntä menneistä ja siitä, kuinka hänen elämältään vedettiin pohja pois kertaheitolla.
Älä syytä miestä, itse ajoit hänet henkiseen kuolemaan, josta hän koittaa nyt heräillä uudestaan henkiin. Ei sille ihminen itse mahda mitään, jos todella ottaa koville ja jopa masentuu ja tässä tilassa tahtoo asiat olla sillä tolalla, että millään ei ole mitään väliä, ei tunne mitään, ei kiinnosta mikään, ei innosta mikään.
Sinun on hyvä puhua ja kommentoida, sillä et voi ymmärtää tilannetta miehen kannalta, hehkutat vain omaa onneasi.
Ap ei puhu mistään muutamasta viikosta, entinen mies on jo ehtinyt saada lapsenkin uuden naisen kanssa!
Ero on vaikea kokemus, se on totta, mutta mikään ei oikeuta lasten tahalliseen hylkäämiseen.
Ei auta itku markkinoilla. Saahan sitä mies kieriskellä itsesäälissä vaikka koko elämänsä ja selitellä munattomuuttaan sillä, että koska vaimo rakastui toiseen en halua pitää lapsiinikaan mitään yheyttä. Samalla ymmärtävällä logiikalla vois ajatella oikeutetuksi, että miehensä pettämä vaimo antaa yhteiset lapset yhteiskunnan huostaan, koska on niin pohjalla miehen petturuuden ja tämän uuden perheen takia. Koittakaa ryhdistäytyä ihmiset edes lasten takia, jos ei muuten!
sinä olet sanomaan, mihin on oikeus ja mihin ei ole?
Se ei ole välttämättä hylkäämistä, ellei kerta kaikkiaan kykene vielä kohtaamaan mennyttä elämäänsä, ei edes lapsia.
paras sanomaan, miten kukin reagoi tilanteisiin, joita ei ennalta osaa arvata.
Jos joku jää kieriskelemään itsesääliin loppuelämäksi, niin minkä sille teet? Se vain sitten on niin ja piste. Jotku tappaa itsensä, jotku ex-vaimon ja exän nyxän, jotku sekä itsensä, että lapsensa, jotku joutuu suljetulle...
Kun kaikki oiski niin yksinkertaista, että "Ei auta itku markkinoilla", joillekin voi olla, mutta ei kaikille, kuten lehdistä saamme liian usein lukea.
Jos on vaikeeta niin haetaan apua. Pidetään lapset lähellä ja kerrotaan tilanne. Haetaan yhdessä ammattilaisten kanssa ratkaisuja.
Näin toimii kunnon mies.
Kunnon mies ei missään tilanteessa hylkää omia lapsiaan itsesäälissä ruikuttaen.
asioita ja tämähän sinun pitäisi kertoa tuon ap:n miehelle, heillähän se ongelma on!
Oletuksilla, että minkälainen on mies ja miten tulisi toimia, ei ap:n tilanne parane. Jokainen täällä osaa analysoida ja ladella viisauksia, mutta todellisuus ei useinkaan mene niin kuin teoriassa sitä piirrellaan.
Juu ymmärrän, että sinä koitat sanoa, miten pitäisi toimia, minä yritän valottaa asiaa sieltä varjon puolelta, että miksi joskus toiminta vain menee vastoin järkeä ja lasten parasta, sitä tapahtuu, eikä sille voi mitään.
Eikä tuollainen kurjuuden maalailu ainakaan auta eteenpäin. Olen yrittänyt omille lapsilleni opettaa sitä ettei kurjuuden keskellä jäätäis tuleen makaamaan vaan apua on haettava. Ei pidä hyväksyä että "se nyt vaan on niin" vaan aina pitää pyrkiä parempaan.
Jotkut miehet "ratkaisevat" asioita ryyppäämällä ja tappamalla - olisi jo korkea aika saada eteenpäin toisenlaista kulttuuria. Ei sinne mielenterveystoimistoon meno ole mikään häpeä.
" Ei sille voi mitään" sanot sinä. Siinäpä se. Asioille VOI tehdä paljonkin kun alkaa tekemään.
Pitää hakea apua - ja myös vastaanottaa sitä kun sitä on tarjolla.
Tunnen henkilökohtaisesti muutaman miehen joilla on tuo luuseriajatusmaailma: "maailma murjoo minua enkä voi mitään". Näistä asioista on juteltu paljon ja uskoisin että jopa ihan hyvällä menestyksellä.
Varjoa on kaikkien elämässä mutta kaikki eivät aasetu sinne taloksi.
alkuperäisellä on tilanne päällä, josta hän kirjoitti.
Kyllä asioille voi todellakin tehdä jotain ja paljonkin, mikäli itse haluaa. Ilmeisesti alkuperäisen ex ei halua, emmekä me voi sille kerrassaan mitään, emmehän?
Minä tunnen paljon miehiä, jotka tekee asioille jotain, mutta myös sellaisia, jotka eivät tee, ikäväähän se on ja raastaa lähimmäisiä valtavasti.
Ethän sä nyt ajattele, että täällä on luuseri :) mä vain totean realiteetteja, joita joutuu näkemään tässä maailmassa. Sellaista toimintatapaa ei pidä hyväksyä, jossa ei edes yritetä tehdä mitään, mutta sellaista vain on.
Yritän viestittää aloittajalle, että MIKSI hänen ex mahdollisesti toimii, kuten toimii.
tulisi tässä ketjussa miettiä, miten autat aloittajaa ymmärtämään tilannetta ja miksi sellainen tilanne on päällä.
Me emme voi vaikuttaa siihen, mitä aloittajan ex tekee tai jättää tekemättä, parhaimmillaan voidaan avata aloittajalle näkökantoja, joiden perusteella hän ehkä saa avaimia lähestyä exää ja avata heidän keskinäisiä solmuja.
Ei se tätä tilannetta muuta, vaikka kuinka loistavat kasvatusmetodit kerrotaan. Hyvä, että kerrot niistäkin, joku voi ottaa oppia siitä.
Enpä minä nyt käy täällä palstoilla ketään nimittelemään, miksi ihmeessä :)
Eniten mua nyt vaan nyppii tässä ketjussa se, että sekoitetaan asiat toisiinsa kuten luvalla sanoen sinäkin teit.
Ei se, että tuli ikävä ero oikeuta miestä hylkäämään lastaan - eikä myöskään tippaakaan syyllistämään äitiä johon täällä myöskin on viitattu.
Ero pitäisi käsitellä mutta jos siihen ei pysty niin ei sitten. Mun äidinsydämeni ei vaan voi ymmärtää ajatusta että mies voisi samalla hylätä lapsensa kun exvaimo lähtee. Ei sitten millään.
lasten hylkäämistä hyväksy millään, enkä missään tilanteessa.
Tässä vain nyt olemme ketjun alla, jossa nainen kertoi tilanteestaan. Tällasta vaan tapahtuu kaiken aikaa.
Mitä voisi tehdä sille ettei "näitä vaan kaikenaikaa tapahtuisi" ?
Miten saataisiin vanhemmat tajuamaan oma merkityksensä lapselle niin että he ihan omaehtoisesti haluaisivat
A) tavata itse omaa lastaan jos jäävät etävanhemmiksi ja B) antaisivat etävanhemman tavata lastaan jos itse ovat lähivanhempia?
Auttaisiko tähän se että eron yhteydessä olisi pakko käydä jossain "lapsenhuoltajuusterapiassa"?
olisi liittää eroprosessiin pakollista "koulutusta", joilla voitaisiin ehkäistä tällaista ja saataisiin lisättyä "ymmärrystä".
tulisi miettiä mitä "voi, voi, voi" -tyyli auttaa aloittajaa ja yleensä ketään vaikeissa tilanteissa. Vaikka elämässä mikä katastrofi tulis, niin lapsia ei p*kele hylätä - ei isä eikä äiti! Aikuisten on vastuu omista lapsistaan ja apua on lähdettävä hakeen ulkopuolelta, jos omat voimat ei riitä.
tuo aloittajan miehelle, ei sun vaahtoaminen täällä auta.
Eiköhän se lähde siitä että sosiaaliselta älyltään "kehittyneet" naiset pitäisi kouluttaa miestensä kera avioliittoon. Rakkauden tunne pitäisi osata erottaa himosta.
Vääristä syistä yhteen menneet voisivat erota jo ennen lasten tekoa.
itsestäänselvyyksiä tarvitse erikseen kenellekään kertoa, ei ap:n miehelle, ei sinulle eikä minullekaan. Vai mitä? Muistuttaa tietysti voi itse kukin itselleen mistä elämässä oikeasti on kysymys - lapsista.
Kaikki puhuu vain omista näkökulmistaan tuomiten tai selittäen.Haistakaa vittu.
...on toisten näkökulmista puhua. Hyvä kun omansa tietää. Haistatteluhan se nyt sit kai on sitä oikeaa puhumista vai?
aivan HELVETIN paljon parempi paikka jos jokainen huolehtisi omat asiansa ja jättäisi muiden tekemiset/tekemättä jättämiset vähemmälle murehtimiselle. Tekopyhänä jeesustellaan asoista joista ei ole mitään omakohtaista kokemusta, kaiken maailman ulkoapäin opittuja käsityksiä vaan toistellaan.
Minulle on ihan yks vitun hailee mitä kukakin on mieltä minun tekemisistäni. Ei niitä sadan vuoden päästä kukaan enää muista.
...sitä toisista huolehtimista ole itseasiassa aivan liian vähän nykyään...
Jokaisella on omia kokemuksiaan ja kyllä niiden jakaminen voi olla jollekin avuksi.
Kun sua maailma murjoo ja näytät sen noin selvästi - siitäkin saa varmaan joku apua omaan elämäänsä.
Jos et kestä näitä neuvomisia ja ajatusten vaihtoja mikset poistuisi koneelta ja menisi vaikka ulos auringonpaisteeseen.
itsehän työnsit miehen pois omasta ja lasten elämästä.
Valitettavasti siinä vaan käy niin, että mies vieraantuu helposti menetetystä perheestään.
Aloittaa uuden elämän, niinkun sinäkin olet tehnyt.
Vai millä tavalla tämä miehesi saa vaikuttaa lapsiinsa? Pitääkö kysyä lupa tavata sinulta ja tältä uudelta rakkaudeltasi?
Mieti nyt omaa itsekkyyttäsi, ennekun arvostelet toisen. Ennen nämä keskipisteenä olleet lapset menetti asemansa sinun oman itsekkyytesi takia.
Eikä se ole pelkästään katkeruutta, vaan elämää.
itse tiedän useamman kuin yhden tapauksen, jossa äiti on jäänyt lähivanhemmaksi ja tehnyt lasten ja isän tapaamiset lähes mahdottomiksi ja manipuloinut lapsia isää ja isän uutta vastaan.... kaikki tämä vain mustasukkaisuudesta isän löydettyä uuden kumppanin.
Kylillä sitten kyseiset naiset päivittelevät kuinka isä on hylännyt lapsensa, onneksi isän ja lasten välit kuitenkin usein korjaantuvat lasten kasvaessa ja oppiessa tajuumaan äitinsä kierouden.
ite läksit.
Mä kyllä jotenkin ymmärrän sen että eronnut ei halua pitää yhteyttä lapsiinsa. Mulla ei ole lapsia, enkä ole naimisissa, ja sitä paitsi olen nainen, mutta kuitenkin... Mulle ainakin perhe on sellainen yhtenäinen asia, mikä ei tavallaan enää ole olemassa, jos joku osa puuttuu. Ne eronneet ehkä haluaa vaan mahdollisuuden uuteen kokonaiseen perheeseen ja uuteen elämään. Itsekin olisin varmaan helpottunut, jos mahdollinen seurustelukumppanini ei toisi lapsiaan ja entistä elämäänsä meidän suhteeseemme millään tavalla. Ainahan sitä voi sanoa mitä tahansa, ja esittää olevansa hyvin jalo ja hyvä ihminen, mutta totuus voi olla toinen.. Olen rehellinen.
voi koskaan olla nk. vasta munasta kuoriutunut. Hänellä on oma menneisyytensä, tahtoi tai ei. Lapset on omaa verta ja lihaa ja jossain vaiheessa jokaiselle vanhemmalle tulee kaipuu omien lastensa läheisyyteen. Viimeistään ensimmäisen sydäninfarktin jälkeen. Silloin voi tosin olla liian myöhäistä, koska kuilu ja hylätyn lapsen surusta johtuva katkeruus on tullut liian suureksi.
Noin on minunkin exäni poikansa yrittänyt unohtaa. Ei siinä tapaamispyynnöt ja muutkaan yhteydenotot paljon asiaa edistä, kun isällä ei ole aikaa... Pojat nyt itse jo nuoria aikuisia, eikä heillä ole aikaa... Elettyä elämää kun ei takaisin saa.
ei lapset häntä kiinnostaneet, ainoastaan silloin kun kehua retosteli heitä tuttavilleen / sukulaisilleen.
Eron jälkeen kun hän alkoi tapaamaan lapsia parillisina viikonloppuina, oli hän heidän kanssaan enemmän tekemisissä kuin koskaan avioliittomme aikana. Lapsetkin olivat iloisia kun saivat isän. Joskus siis näinkin päin, eikä taida edes olla harvinaista.
hän saattaa myös tajuta etteivät lapset olekaan biologisesti hänen. Eikö siinä ole tarpeeksi kärsimystä kun joutuu maksamaan ruokkoja jonkun toisen jälkeläisistä, miksi vielä vaaditaan muuta!
joka kerta jostain suuttuessaan, että lapsi ei ole hänen.
Kenenkään muun lapsi ei voinut olla, kun minulla ei muita ollut, eikä tullut edes mieleen syrjähypyt.
Kertoo karua kieltä miehen lapsellisuudesta ja itsekkyydestä.
Ja tuollaisia riittää.
Mitäs tuota vastuuta mistään kantamaan. Sen voi tehdä joku muu.
vaikka nainen olenkin, aloituksessasi annoit hyvin negatiivisen fiiliksen. Ymmärrän ex-miestäsi, hän ei vain voinut hyväksyä tekemisiäsi ja yrittää nyt unohtaa sinut ja myös lapsenne. Kysymys sinulle: miksi nyt haluat hänen elämäänsä (kun on jo toinen nainen ja lapsikin) vaikuttaa ja kysellä tälläisiä?
Eiköhän olisi parenpi, että olisit ihan hiljaa ja odottaisit, niin makaa kuin petaa. Tuon lauseen kirjoittaminen oli kyllä vaikeaa.
Eli mies, joka ei hylkää lastaan, vaan haluaisi olla yhtäkkiä eron tultua kokoajan lapsensa kanssa?
Minullapa on sellainen exä. Ei tämäkään ole hyvä, kun lapsen pitäisi ravata eestaas kahden kodin väliä vähän väliä. Minä olen toivonut usein, että hän rakastuisi silmittömästi johonkin naiseen ja "unohtaisi" meidät. Ei vain ole flaksi käynyt. Saisin kasvattaa lapseni itse ja olla lapseni kanssa kaikki viikonloput ja lomat. Tämä ravaamisleikki on niiiiin luonnotonta elämää. Harkitsen vakavasti, että yrittäisi vielä saada toisen lapsen ihan yksinäni. ei tarvitsisi jakaa sitä kenenkään kanssa. Olenko itsekäs? En tiedä. Kai sitten jonkun mielestä. Mutta minä olen vain tällätavoin omituinen. Lapset ovat niin ihania. Miehen passaamisesta en juuri välittäisi: haisevia sukkia, kaljatölkkejä, varattuja sohvia, valitusta, valitusta, valitusta...sitähän se on. Mutta lapsi...niin...ja yksin vastuu kasvatuksesta.
:-) eikä kenenkään tarvitsisi lähteä joka toinen viikonloppu kotoaan pakosta jonnekin tai lomista ei tarvitsisi tapella joka ikinen kesä.
Ja miehen mallia löytysi kyllä sukulaismiehistä...ihan riittävästi.
Meillä lasten äiti löysi toisen ja ei missään nimessä halunnut meidän tyttäriämme "vastuksekseen".
Eli nyt pari vuotta mennyt ja äiti vain muutaman kerran hätäisesti pari tuntia on lasten kanssa ollut. Välillä sopiikin tapaamisesta mutta sitten soittelee perään että tulikin muita menoja ja lapset ei voikkaan tulla hänen luonaan käymään :(.
Eli ihan samallla tavalla se äitikin erossa lapsensa hylkää..
Oletko todellakin noin yksinkertainen?
Näen silmissäni kaltaisesi, hanttihommia tekevän, lievästi alkoholisoituneen naikkosen joka haluaa kokea rakastumisen alkuhuuman kerta kerran perään. Montako eroa takana? Lapsia kolme-neljä ja kaikki eri miehen kanssa. Ensivaikutelma sinusta on muilla aluksi hyvinkin positiivinen. Kuultuaan taustasi ns. ystäväsikin halveksivat sinua.
Koti on aina kuin hävityksen kauhistus. Mies jonka kanssa asustelet ei kehtaa pyytää kavereitaan/sukulaisiaan kylään kun kämppä on kuin hävityksen kauhistus. Siivous on sinulle sitä että kerätään tyhjät pullot rahapulassa nurkista. Ruoan laitto on palanutta pekonia ja valmiita tarjoushyllyn eineksiä.
Toisinsanoen olet 100% vastenmielinen "nainen" jota exäsi ei halua tavata missään olosuhteissa.
Siksi mies ei voi tavata lapsiaankaan.
teit lapsia sellaisen äijän kanssa?? Olisit vähän miettinyt ennen kuin jalkasi levitit. Kyllä sinä olet myös vastuussa siitä millaisen isän "valitset" lapsillesi. Ottaisit selvää pitääkö mies lapsista, haluaako lapsia jne. ja kuuntele mitä mies sanoo äläkä kuvittele kaikkien haluavan lapsia... ja juuri sinun kanssa.
..nykyään. Ex-avovaimoni lähti siskolleen kylään(250km päähän),ja parin päivän päästä ilmoittikin että muuttaakin sinne eikä tule enää takaisin.En ole kuulema paha ihminen,ei kuulema viihdy paikkakunnallani, siksi täällä elämä menee pilalle..ollaan erilaisia ym vastaavaa selitystä.. 3v poikamme saan kuulema pitää.. Kk aiemmin ex oli saanut toiseksi vanhimman tyttärensä ex-mieheltään jolle olivat jääneet heidän 4 lastaan kun hän oli edellisestä perheestään häipynyt(kuulema pakon sanelemana..). Tytär kerkesi asua n 1kk täällä kunnes taas tuli paikkakunnan vaihto äitinsä mukana. Heti oli uusi mies kuvioissa, eikä äiti "kerinnyt" pientä lastamme juurikaan tapaamaan(3kk tapaamis taukoja).Hän on kokopäivätyössä mutta monen huollettavan takia(5 lasta, tosin vain tämä yksi 13v tytär jonka vasta sai kun on itsellään)hän maksaa vain 20€/kk elatusmaksua minulle(kunta maksaa sen lopun n110€).Nyt hän oli sitä mieltä että kun hän suvaitsee tavata lastaan niin minun pitäisi ajaa mennen tullen puoliväliin omin kustannuksin, eli kun minulla olisi se ainoa vapaa hetki tai vkl niin minun pitäisi ajella 500km/tapaaminen omin kustannuksin.Kieltäydyin ja sanoin että kun hän ei neuvotellut erostamme mitenkään etukäteen, vaan ikäänkuin salaa erosi ja kun on päätöksetkin yksin tehnyt niin saa myös vastuun päätöksistään yksin kantaa. Äiti olisi vastuusta vapaa kaikki muut ajat paitsi tapaamiset, minun pitäisi äidin tapaamis vkl ajella tätä väliä omin kustannuksin. Hän on järjestänyt elämästään sirkusta niin hoitakoon sirkuksensa myös itse. Minusta se että muuttaa niin kauas oli aivan järjetöntä kun ei ollut silloin edes töistä tietoa, oli kuulema enemmän kavereita ja sisko siellä( kerkesi asua siellä vajaan vuoden ennen kuin muutti minun paikkakunnalleni aikoinaan, eli on levottomana muutellut paikkakunnalta toiselle). En usko että vkl tapaamiset ovat lapsellekaan mukavia kun pitää matkustella pitkiä matkoja edestakaisin. Ei siinä lapsen etua ole mietitty ollenkaan kun äiti on ratkaisujaan tehnyt, eikä ero ole tuntunut missään kun uudet kuviot käynnistyivät välittömästi. Ihmetyttää kuinka uusi kaveri ei älyä yhtään millaisen narsisti naisen kanssa on tekemisissä.