Anteeksi heti alkuun että puran pännimiseni tänne teidän nähtäväksenne. Mua vituttaa mun ystävä, tai sellaiseksi ainakin häntä luulin. Sanoin hänelle tiukasti muutama päivä sitten että hän loukkasi minua eräällä asialla. Hän suuttui siitä minulle että kehtasin sanoa mitä ajattelen. Joopa! No, olen laittanut kaksi viestiä ja nyt hän sitten on hiljaa koska ei kestänyt ottaa vastaan kritiikkiä. Sanoin mielestäni kaiken aivan rakentavasti ja olen tätä miettinyt monta kertaa olisinko voinut sanoa jotain toisin tai tehdä toisin. Olen sitä mieltä että en. Siispä, tällaistako on ystävyys? Tiukan paikan tullen hyvästi? Kyllä mä uskon että ystävyys on niin myötä- kuin vastamäkeä. Taitaa ystävän ego olla niin suuri ettei kestä ainuttakaan kuprua.
Ystävyyttäkö?
jepa!
4571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kokeile vielä laittaa viestiä ja pyydä vaikka anteeksi, jos se suinkin on mahdollista. Hän pyytää todennäköisesti myös sitten omaa käytöstään. Ja näin olette taas ystäviä.
Tähän viimeiseen tekstiviestiini, jonka lähetin, laitoin anteeksipyynnön, mutta ei ole tullut vastausta.
Tilannehan oli se, että HÄN oli siis loukannut ensin sinua.. tai jotain sellaista?
Ja teit ihan oikein että sanoit siitä. Kunpa oisin ittekin sanonut kun joku asia on pänninyt, oisin päässyt vähemmällä.
Nyt sitten olet laittanu 2 viestiä ja vielä anteeksipyynnön.
Joten olet tehnyt tasan tarpeeksi, oikeastaan liikaakin.
HÄNENkin olis pitänyt omalta osalta pyytää anteeksi nimittäin SULTA, jos ja kun (?) on loukannut.
Niin se homma menee jos ollaa ystäviä.
Pitää voida sanoa niitä ei-niin-mieleisiäkin asioita, rakentavasti.
Ja jos sitten on korjattavaa / anteeksipyydettävää, niin pyydetään anteeksi - monasti molemmin puolin. Ja kättä päälle.
Älä nyt enää lähesty. Menee jo nöyristelyn ja matelun puolelle, mun mielestä.
Luulen, että hän kyllä ottaa sinuun yhteyttä, mietittyään itsekseen tilannetta.