Olen seurustellut jo pidemmän aikaa kurdilaisen kanssa. Olemme todella rakastuneita ja haluamme elää yhdessä koko elämämme. Mutta se ei ole niin helppoa, koska meidän eteen tulee hänen perhe. Poikaystäväni on varma siitä että hänen perheensä ei tule hyväksymään avioliiton suomalaisen kanssa, koska kurdi pitäisi naida kurdin. Jatkamme seurustelua, vaikka poikaystäväni luulee että joutuu mennä naimisiin parin vuoden sisällä. Haluamme kovasti olla yhdessä ja perustaa perheen muutaman vuoden päästä, mutta miten voimme tehdä sen jos kerran hänen perheensä ei salli meidän liittoa?
Voiko kukaan antaa minulle neuvoja siitä mitä voisin tehdä ja onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa?
Voiko kukaan antaa minulle neuvoja siitä mitä voisin tehdä ja onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
niin eiköhän tuo onnistu, jos poika todella tahtoo kanssasi olla. Hiljaa hyvää tulee :)
Kuinka läheinen hän on perheensä kanssa? Ketkä perheenjäsenet asuvat Suomessa? Ketä heistä olet tavannut ja miten heidän kanssaan sujuu?
Se kurdikulttuuri mihin minä olen tutstunut on kyllä perheen kannalta aika ehdoton.. Et voi kävellä perheen yli, koskaan. Minä olen koko miesystäväni suvun ainoa suomalainen miniä..yllättävän hyvin minut on otettu vastaan ja nuristu sitten vaan selän takana ehkä jotain kulttuurien törmäyksestä.. Ja miesystäväni on todella erikoinen, omapäinen tapaus perheessään..kukaan muu ei voisi tehdä näin heidän suvussaan kuin hän..esim. pikkuveli on menossa onnellisesti (?) järjestettyyn avioliittoon kurditytön kanssa ja sitä rataa..
Hän on aika läheinen perheensä kanssa, niin kuin melkeen kaikki kurdit. Mutta hän ei kuitenkaat pysty olemaan oma itsensä perheensä kanssa, miten hän minun kanssa pystyy. Eikä hän ei kerro perheelleen yksityisistä asioista. Hän pystyy elää minun kanssa niin kuin hän haluaa ja olla oma itsensä, mutta hänen perheessään hän ei pysty. Hän ei myöskään uskalla olla erinlainen kuin muut ja kunnioittaa perhettään, ja siksi haluaa mielyttää vanhempien mielipiteitä, vaikka ne olisivatkin väärässä. Melkeen koko suku asuu suomessa, mikä tekee asian vielä hankalammaksi.
Mutta luulen kyllä loppujen lopuksi, että rakkaus voittaa!
Kaikista eniten tuo, että miesystäväsi nimenomaan sanoo sinulle ääneen, että ei voi mennä kanssasi naimisiin... Ja yksityisasioiden puhumisesta..ei niistä puhutakkaan kurdiperheissä.. No..mut teidän suhde ei kyllä oikeasti ole mikään suhde ennen kuin sinut on esitelty perheelle. Ihan oikeasti voit herätä joku päivä tilanteesta, jossa miesystäväsi on pamauttanut naimisiin jonkun kurditytön kanssa ja sinusta tulee "salarakas". Haluatko sellaista? Kuinka paljon se mies sinua oikein "rakastaa" jos ei edes ajattele perheen perinteitä uhmaavansa tässä asiassa.. Sori, toivon että juttunne menee kivasti, mutta tuo hänen selkeä kantansa asiasta kuulostaa kyllä aika pahalta. Et varmaan kuitenkaan halua olla mikään "salarakas"? Niitä kyllä onkin sitten suomalaisissa naisissa meinaan ihan pilvin pimein...
Se, että hänen kurdilainen mies sanoo hänelle ääneen, ettei voi mennä hänen kanssa naimisiin, ei vielä tarkoita mitään! Tiedä kokemuksesta. Hän voi sanoa mitä sanoo, mut tunteilleen hän ei jatkossa kuitenkaan voi mitään. Tuskin jää pelkäksi salarakkaaksi tämä kyseinen tyttö :)
Onnea vielä kerran!
sanoisi tyttöystävälleen, ettei voi mennä hänen kanssaan naimisiin (mistä syystä tahansa) vaikka tyttösytävä sitä toivoisi, olisi hän "kusipää". Mutta kurdimies voi näin tehdä, ja tyttöystävä odottaa, "jospa hänen tunteensa muuttuisivat ja eläisimme elämämme onnellisina loppuun asti".
Oikeasti, lopettakaa ulkkismiesten ovimattona oleminen.
vaan mä ainakin kulutin aikaani, olin nuori kun tapasin mieheni, vain 17 vuotias, minulla ei ollut kiire naimisiin, enkä ollut itsekään varma haluanko häntä miehekseni vai en.
Aika meni, tunteet tulivat mukaan, ajatukset muuttuivat jne..
Nm. Kihlattu
odotti, kun hänen suomalainen miesystävä ei halunnut mennä naimisiin. Ei ollut kusipää ystäväni mielestä.. Ystäväni oli kärsivällinen ja odotti.
Kenties ulkomaalaiset naiset yleensäkin kärsivällisempiä..
Olin samassa tilanteessa vuosia sitten, mun tilanne oli vielä vaikeampi kuin sun. Seurustelin kosovolaisen pojan kanssa, joka oli vakuuttunut itse siitä että tulevaisuudessa menee naimisiin vain kosovolaisen naisen kanssa. Syynä hänellä oli perheen painostus. Hän halusi olla mun kanssa ja viettää elämänsä mun kanssa, mutta sanoi mulle jatkuvasti ettei meillä voi olla yhteistä tulevaisuutta.
Mä en lannistunut, vaan jatkoin seurustelua hänen kanssa, hän rakastui muhun yhä enemmän ja enemmän ja enää ei voinut antaa periksi vanhimmilleen. Rupesin käymään vanhempien luona, tutustuin heihin paremmin, he muhun - tykkäsivät musta, eivätkä enää painostaneet poikansa menemään naimisiin kosovolaisen tytön kanssa. Siihen mennessä mun poikaystäväkin oli jo päättänyt, että menee mun kanssa naimisiin, olihan se myös hyvä, että saimme hänen vanhempiensa suostumuksen. Tänä päivänä hänen vanhemmat eivät jaksa odottaa meidän häitä :)
Se oli mun tarina se, joka päättyi onnellisesti :)
Sitten vielä mun kaverin tarina lyhyeesti :) Hän seurusteli kurdilaisen miehen kanssa ja hänellä oli samankaltainen tilanne kuin sulla. Hänen miehen perhe asui Irakissa, mutta silti vaikutti tämän miehen mielipiteisiin liikaa. Kaverini ja hänen kurdilainen poikaystävä halusivat viettää elämänsä yhdessä, mutta kurdilaisen miehen perhe olivat esteenä. Kaverini ei lannistunut, vaan jatkoi seurustelua. Nykyään kurdilaisen perheen "epäonneksi" tämä pariskunta on naimisissa ja heillä on vuoden ikäinen tytär :)
Tarinoiden opetus oli: Älä lannistu! Kyllä se siitä, tärkeintä on se, että hän rakastaa sua ja haluaa olla sun kanssa. Lopulta rakkaus voittaa!
Onnea!
Kyllä poikaystäväni on yrittänyt vakuuttaa minulle että me ei mennä naimisiin, mutta olen sanonut ettei sitä koskaan tiedä.
Olen helpottunut kun kuulin sinun tarinasi ja iloinen että sait rakkaasi, samoin ystäväsi.
Toivon itsekkin saavani rakkaani, ja en tule lannistumaan, se on varma! :)
kurdin(en siis kurdilaista)siis kurdi miehen ja kun hän pyysi minua naimisiin kanssaan sanoin etten halua.Kysyin miksi hän ei ota jotain muuta naista joka ei olisi muslimi niin hän vastasi minä haluan sinut ja lapsen sinun kanssasi ja että kun ne odottavat että minä istun heidän kanssaan kotona ja olen aina vain heidän kanssaan....
Tämä kurdimies oli muslimi muttei harjoittava ja olen tuntenut hänet muutaman vuoden.Mies kysyi miksi en mene hänen kanssaan naimisiin(on kysynyt jo muutaman kerran näiden vuosien aikana)vastasin että sinusta voisi olla kivaa saada musliminainen vaimoksi ja muslimilapsia mutta minä en ole tyypillinen musliminaisen enkä naisen perikuva joka katsoo pettämiset ja ihme selittelyt ym. juomisen ja lorvehtimisen.Sanoa päräytin(koska tunnen hänet hyvin)suoraa asioita hänelle ja kylläpä se taisi jakeluun mennä kun ei vastaankaan inttänyt.
Loppuun tuo kurdi totesi että onhan se kivaa mennä missä huvittaa,eikö?Vastasin että niin on vapaus on tärkeä asia ihmiselle.Ainakin minulle olipa mies vaikka kullasta veistetty...harvoin tosin on :D
Ei ollut tämäkään vaikka monista naisistaan oli itse avoimesti kertonut niin ja noin kuukausi siitä kun olin häntä viimeksi nähnyt soitti hänen puhelimestaan nainen ja kysyi kuka minä olen..vastasin miksi en kuka olen ja kysyin kukas sinä olet jolloin puhelu katkaistiin.Sitten muutaman minuutin kuluttua kurdi soittaa ja minä en ole moksiskaan enää uusista yllätyksistä hänet tuntien ja nauran takaisin niin jo alkaa tulla kurdin suusta saatanaa...ym. Näiden muutaman vuoden aikana tiedän muutaman naisen joka on jäänyt roikkumaan tähän kurdiin kuin sika limppuun sitä en tiedä tietävätkö nuo naiset hänen todellisen luonteensa vaiko ei.
Minä puhuin hänen perheensä kanssa puhelimessa muinoin ja kurdi oli käydessään irakissa vienyt kuvani perheelleen kuulemma ja sanonut että tässä on minun rakas.Minä luulen että kuva on roskissa jonkun muun naisen toimesta :)Itse ei ujostele naistensa kuvia näytellä eikä kirjeitään piilotella( tiedänpähän vaan):D:D:D
Tiedä häntä...uskoa nyt moisia häntäheikkejä..vai mitä naiset? :D
päättää itse, kenen kanssa menee naimisiin. Uskon, että monia kurdeja ja kosovolaisia ym. painostetaan suvun toimesta, mutta jos mies sinua tosissaan tarpeeksi rakastaa, kyllä hän sinut valitsee. Nyt eletään kuitenkin suomessa ja vuotta 2007.
Älä mene lankaan.
Tuollaiset aloitukset saavat luulemaan, että kaikki suomalaiset naiset ovat idiootteja.
jos se sua oikeesti rakastais ni se ei välittäs sen perheen mielipiteestä eikä ajattelis avioliittoa jonkun toisen kanssa
eivät tässä maailmassa kulje kovinkaan usein käsi kädessä.
Jotkut ymmärtävät sen alun alkaen, jotku vasta parin vuoden kuluttua häistä.
Sitoutuminen perheeseen ja sukuun ja velvollisuudentunto kantavat paljon pitemmälle kuin hetken huuma.
On se niin haikeaa!
Olen seurustellut Kurdistanilaisen miehen kanssa pari vuotta, hänen koko iso suku asuu täällä ja mies sanoi ettei ikinä tule näyttämään minua kotonaan perheelleen, suutuin ja loukkaannuin tietysti aluksi ihan hirveästi, mutta jatkoin silti seurustelua ja kohta muutimme yhteen ja tänäpäivänä olemme edelleen siis yhdessä ja käymme miehen perheen luona jokapäivä. ja mä vannon sulle että olin jo unohtanut koko perheen tapaamisen kunnes yks päivä vaan mentiin ja siitä se lähti. Sun ei kande höpötellä mistään pirun naimisiin menosta ym paskasta sun miehelles, vaan elät päivän kerrallaan niin yks päivä havahdut siihen kun istut miehen perheen olohuoneessa juomassa sitä kitkerää teetä.
OLEN OLLUT SAMASSA TILANTEESSA, SEURUSTELLUT KURDIN
KANSSA N. 3 VUOTTA. SANON SUORAAN YHTEISELÄMÄÄ EI
TEILLÄ TULE OLEMAAN, VAIKKA OLISITTE KUINKA RAKAS-
TUNEITA, RAKKAUS EI RIITÄ. SUKU JA KULTTUURI ON
VÄLISSÄ. RAKASTA ITSEÄSI JA OMAA ELÄMÄÄSI JA UNOHDA
VAIKKA SE TEKEE KUINKA KIPEÄÄ, TIEDÄN MISTÄ PUHUN.
OLEN ELÄMÄÄ KOKENUT, MUTTA KESKI-IÄSSÄ VIELÄ USKOIN
RAKKAUTEEN, VAIKKA OLEN JOSSAIN MÄÄRIN KAIHTANUT
ULKOMAALAISIA. (EN OLE RASISTI).ON TOTTA ETTÄ HEILLÄ ON ASENNE, ETTÄ KURDILAINEN NAI KURDIN EIKÄ
SUOMALAISTA KULTTUURI VAIN
TULEE VASTAAN. EIKÄ ETELÄMAALAISET ARVOSTA KOSKAAN
TODELLA LÄNSIMAISTA NAISTA. NE OVAT HEILLE VAIN
HELPPOJA NAKKEJA.TOIVON SINULLE KAIKKEA JA HYVÄÄ JA VOIMIA EHKÄ RASKAANKIN PÄÄTÖKSEN TEKOON. TERVEISIN NAINEN VM. 1951.