Minulla on arabimies

tietää jo siinä vaiheessa kun naimisiin menee ja tulevaisuutta suunnittelee, että vaikeeta tulee olemaan kun toinen ei puhu suomea, ei ole duunia eikä oikeestaan mitään muutakaan. Eihän siitä helppoa tule, ei sitten millään, ei vaikka ois kuinka ulkkis ;)

Mut eiköhän kantsi ottaa se, jota rakastaa. Oon minäkin saanut tukea suomalaista miestäni ja kun hän pääsi jaloilleen, jo läksi. Itse olen vain pankkitilin köyhempi :).

Jos haluaa elää 'standardin' mukaan johon kuuluu asunto, auto, kesämökki ja muuta maallista hyvää, niin ulkkista ei kannata harkita. (Muutamia hyvin toimeentulevia poikkeuksia lukuunottamatta.)

Jos on niin boheemi, että voi elää ilman näitä, niin perheen voi perustaa ihan minkämaalaisen kanssa tahansa.

:-D Onneksi olkoon. Olet voittajatyyppi.

Mennessään kanssasi naimisiin, miehesi on saanut Suomeen oleskeluluvan ja oikeuden opiskella ilmaiseksi kouluissamme, jopa opintotukea saaden. Vaimo on opettanut, tukenut ja elättänyt, ei hullumpaa!

Kun hän sitten valmistuu ja saa työpaikan, eli omaa rahaa, luuletko, että hän maksaa saamansa rahat ja tuen takaisin? Et kai? Ihan oikeasti??

Ennustan, että miehesi hakee siinä vaiheessa sinusta eron ja ottaa uuden arabivaimon, joka hänellä tai suvulla on hänen maassaan todennäköisesti jo valmiiksi katsottuna.

Jos teillä ei ole avioehtoa (veikkaan että ei ole), hän vie vielä puolet omaisuudestasi mennessään....

Sama ongelma se on miehilläkin. Ei eteläeurooppalainen tai venäläinen nainen ole yhtä hyvä tienaaja kuin suomalainen. Ne on vähän avuttomia täällä Suomessa, eikä paskaduunit välttämättä edes kelpaa.

Taloudelliset kolhut pitää vaan kestää jos monikulttuuriseen suhteeseen ryhtyy.

Kerran asioin yhdessä liikkeessä täällä Suomessa jossa mies puhui vain sitä omaa kieltään taisi olla arabiaa. Ja nainen sitten tulkkasi minua miehelleen joka ilmeisesti oli se varsinainen kauppias. Tosin englanniksi. Eikä tuntunut osaavan selittää asiaa englanniksi tai selitti huonosti kun toinen ei tuntunut ollenkaan ymmärtävän. On se kyllä hankalaa varmaa jos tälläisiä ihan arkisia asioita on vaikea selittää miten sitten parisuhteessa.

Helpompaa se kauppaliikkeen pitäminen on jos varsinainen kauppias puhuisi suomea kun suomessa ollaan. Kun tuossakaan ei aina vaimo tai tyttöystävä mikä oli ei aina ole edes paikalla vaan mies yksin joka puhuu vaan muutaman sanan suomea ja ja jonkinlaista englantiakin mikä paikoihin hyvin epäselvää suomalaiseen korvaan.

on tällainen: afrikkalainen mieheni tuli aikoinaan Suomeen, tarkoituksenaan opiskella tutkinto. Aluksi oli monenlaisia ongelmia, alkaen oleskeluluvan ja opiskelupaikan saannista. Sinnikkyydellä ja minun avullani hän sai molemmat ja minä kustansin meidän elämisemme ja miehen opiskelun, myöhemmin myös opiskelija-asunnon toisella paikkakunnalla. Joskus mieheni sanoi, että hän voisi hakea jotain työtä, mutta silloin yhdessäoloaikaa olisi ollut vielä vähemmän, perhekin oli jo lisääntynyt.
Aikanaan mies valmistui, ja pian sen jälkeen muutti pois kotoa ja ilmoitti haluavansa eron.

Nyt joku/moni haukkuu minut sinisilmäiseksi hölmöksi, mutta voin kertoa, että eräs oma opiskelutoverini, suomalainen nainen, on tehnyt täsmälleen saman tempun suomalaiselle miehelle.
Törkeää tietysti, joka tapauksessa.

Juu kyllähän se niin on että helpompaa ehkä olisi elämä suomalaisen miehen kanssa. Kyllä tässä paljon enemmän "vaivaa" joutuu näkemään ulkkiksen kanssa elämisessä siis. Mutta on se vaan niin että harvemmin sitä näissä asioissa osaa järjellään ajatella, tai vaikka ajatteliskin niin tunteet kuitenkin vie ensin.

Meillä kyllä on siinä mielessä oikeen hyvä tilanne että mun ei tarvinnut elättää itseäni ja miestä kuin ensimmäiset kuusi kuukautta. Että me ollaan varmaan sitten niitä poikkeuksia joita on harvemmassa kun arabimies on töissä ja suomalainen vaimo opiskelija.

Mutta siis oikeassa olet siinä että kyllä se myös tuurista on kiinni.

...muutimme suosista asumaan toiseen EU-maahan. Mieheni ei siis tarvinnut opetella suomea, vaan hänen kielitaitonsa riittivät luontevasti siinä massa pärjäämiseen. Hän oli siten heti alusta lähtien itsenäinen ja minusta riippumaton. Hän hankki myös oleskeluluvan ja työluvan ilman avustustani, vasta sen jälkeen menimme naimisiin. Mieheni laittaa ruokaa ja siivoaa ihan "euromiehen" tavoin, mutta se pikku machous tulee siinä esiin, että hän ei mielellään ole vaimonsa elätettävänä. Omaan kotimaahansa hän ei halua minua viedä asumaan. Muuten hän kyllä itse viihtyisi sielläkin.

Kun rakkautta on, niin myös monet konstit löytyvät. Suosittelen eteläisempää EU-maata myös muille suomi-ulkoeurooppa pareille. Esim. englanti, saksa, espanja, italia tai ranska on helpomi kieli oppia kuin suomi. On myös vahva yhdistävä tekijä, kun molemmat ovat siinä maassa ulkomaalaisia, eikä vain toinen se "mamu"... Nykyään suunnittelemme muuttoa Euroopasta Kanadaan. Se ei pelaa joka pelkää!

Vaikka alku onkin vaikeaa ja aika ajoin turhauttavaakin, niin mietipä sitä hetkeä kun miehesi siirtyy työelämään ja teillä onkin kahden ihmisen tulot! Näin siis meilläkin kävi, olemme eläneet opiskelijan vaatimatonta elämää, minä tulkannut, auttanut ja hoitanut asioita miehen puolesta tai apuna. Nyt mies tulee jo mukavasti toimeen suomella, on siirtynyt työelämään ja tienaa minua paremmin. Eikä ole lähtenyt läksimään tai hankkinut arabivaimoa ;)

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, toivottavasti jonain päivänä huomaat että kaikki onkin paljon helpompaa.

Uskon ihan varmasti että ei ulkomaalaisena ole helppo löytää töitä.

Mutta jos se yhtää helpottaa, ei se työnsaanti ole minullekkaan ole helppoa.

Vuosia tein töitä "paskahommissa" ja opiskelin siinä sivussa itselleni kaksi ammattitutkintoa. Toinen mainospuolelle ja toinen IT-alalle. Vieläkään en ole oman alan töitä saanut. Työharjoittelupaikkakin oli äitiysloman sijaisuus pienessä firmassa. (5 kuukautta palkatonta).

Nyt pidän pientä kesälomaa, jos töitä ei kesällä läydy palaan tohon siivoushommaan. Eli vaikka olen suomalainen, on se työpaikan löytäminen minullekkin työn ja tuskan takana.

Tätähän ei tietty haastatteluissa sais kysyä...
Mutta kahteen otteeseen on kysytty onko minulla lapsia, tai että aionko hommata niitä. No, ei paljon naurata minuakaan!!

Toivottavasti tärppäis miehelläs. Ja kannattaa työharkoittelupaikka valitata tarkoin. Siis sillä tavalla että mahdollisuus jatkosta olis... Ei niinkuin minä hätäpäissäni menin tekemään.
Luulen että nyt vois olla parempi sauma saadakkin töitä kun on vähän oman alan kokemustakin taustalla.

hyvää kesää!

Niin, ja kun on saanut suomalaiselta naiselta kaiken hoivan ja auttamisen n. 10 vuotta, lähteekin toisen naisen kainaloon. Ja ollaan niin sydämellisiä argggggghhhhhhhh!!!!!!!