En tajua enään elämääni. Suuri hämmennys on vallannut minut. Tätä on kysytty palstalla varmaan monta kertaa, mutta kysynpähän minäkin. Onko oikein että exä jonka kanssa asuin elin ja olin 7 pitkää vuotta ja jonka jätin uskottomuuden vuoksi, on alkanut pyrkiä petiini takaisin?
Hän ei itse tiedä, että minä tiedän hänen seurustelevan, mutta exän uusi seurustelukumppani
lähti opiskelemaan ulkomaille. Nyt ex väittää ihan pokkana, ettei enää seurustele ja sanoo rakastavansa minua.
Olemme tapailleet muutaman kerran ja muutaman kerran harrastaneet seksiä.
Tämä sekopäinen tilanne on ajanut minut kuitenkin henkilökohtaiseen kriisiin, ja en tiedä teenkö väärin vai oikein?
Toisaalta asemaani lieventäviä seikkoja on, että tämä exän nykyinen, oli ennen exän kakkonen. Eli tämä nykyinen vallan hyvin tiesi että ME asumme ja seurustelemme yhdessä kun heidän suhteensa alkoi.
Kun eilen yksin mietin asiaa, niin kaipaan ainoastaan seksiä hänen kanssaan. Eromme aikana (9 kk.), en ole tavannut seksiasioissa hänen veroistaan. Siksi kai exällä taipumus pettää, kun on taitava sänkypuuhissa. Mutta juuri tuon epäilyttävän luonteenpiirteen takia en jaksa enää uskoa vakavampaan suhteeseen välillämme.
Mutta kertokaa hyvät ihmiset, mitä minun tulisi tehdä?
Hän ei itse tiedä, että minä tiedän hänen seurustelevan, mutta exän uusi seurustelukumppani
lähti opiskelemaan ulkomaille. Nyt ex väittää ihan pokkana, ettei enää seurustele ja sanoo rakastavansa minua.
Olemme tapailleet muutaman kerran ja muutaman kerran harrastaneet seksiä.
Tämä sekopäinen tilanne on ajanut minut kuitenkin henkilökohtaiseen kriisiin, ja en tiedä teenkö väärin vai oikein?
Toisaalta asemaani lieventäviä seikkoja on, että tämä exän nykyinen, oli ennen exän kakkonen. Eli tämä nykyinen vallan hyvin tiesi että ME asumme ja seurustelemme yhdessä kun heidän suhteensa alkoi.
Kun eilen yksin mietin asiaa, niin kaipaan ainoastaan seksiä hänen kanssaan. Eromme aikana (9 kk.), en ole tavannut seksiasioissa hänen veroistaan. Siksi kai exällä taipumus pettää, kun on taitava sänkypuuhissa. Mutta juuri tuon epäilyttävän luonteenpiirteen takia en jaksa enää uskoa vakavampaan suhteeseen välillämme.
Mutta kertokaa hyvät ihmiset, mitä minun tulisi tehdä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
jos rakastelu hänen kanssaan maistuu hyvälle ja pystyt harrastamaan sexiä ilman syvempiä tunteita.
Jokatapauksessa hän hankkii jonkun sängynlämmittäjän kumppaninsa poissaolon ajaksi, mikset se voisi olla sinä, tuttu ja turvallinen.
Itselleni uskottelen, että pystyn olemaan niin kylmä, että petipuuhia vaan. Mutta taidan olla kuitenkin liian tunteellinen tähän tilanteeseen. Pahalta tuntuu, ja olen huomannut olevani paljon masentuneempi kuin aikaisemmin. Kunpa löytyisi voimia laittaa nyt kerrasta poikki vaan ja tyytyä siihen mitä saa sinkkumarkkinoilta:(
ja pahaolo vaivaa. Masentaa, koska exän kaa oli tarkoitus mennä naimisiin ja rakastin häntä todella syvästi. Nyt tuntuu lähinnä siltä, kuin haavat oli revitty jälleen auki. Ja kunexä tulee sovitusti - on hyvä olo, mutta kun ei tule - niin paha olo. Kait nää on just tyypillisiä kakkosen oireita?
suostut kakkoseksi miehelle,joka sinua petti ja joka sinut hylkäsi toisen takia!!
Siis ei voi kuin ihmetellä miten joku voi olla nuin ääliö,että edes harkitsee asiaa!
Ja minä ainakin toimin niin,että joka mua joskus loukkaa tai jättää niin takaisin ei ole asiaa!!
Sitä on turha enää tulla ruikuttelemaan ovelle,se oisi jo todella alentavaa!
Minä naisena en tuollaiseen suostuisi,se mieshän pitää sua sellaisena halpana naisena,jonka luo on hyvä jusota kun tahtoo,mutta silti hän ei sinua rakastanut sen vertaa että jätti sniut tämän toisen takia!
Ihmettelen kyllä jo suuresti,että miksi ihmeessä ole jo uudelleen sänkyyn asti mennyt tämän kanssa?!?!Eikö sinulla ole yhtään itse kunnioitusta,oletko nuin säälittävä tapaus että on pakko antautua,etkö saa muita???
Mitä sinä itse haluat? Onko kyseisessä kuviossa hyvä olla? Sanooko vaisto, että pitäisi toimia jollakin tapaa?
Mulla on tuon tuostakin mennyt miesten kanssa niin sanotusti pakka sekaisin ja ison osan ajasta monesti mietin, että pitäiskö olla vai eikö pitäis olla, erotako vai ei, jne...
EI ole sen arvoista, ei. Onni ja elämän ilo ei ole yhdestä miehestä kiinni eikä miehestä kiinni ollenkaan. Miehiä on tarjolla uskollisia, rakastavia, avoimia, vapaita. Itse tiedän miessuhteitteni perustuvan toisinaan sairaaseen riippuvuuteen joka kerta, kun menee vatkaamiseksi, että ollako vai eikö olla.
Tavallaan sisimmässäni aina tiedän, että mikä suhde ei ole itselleni hyväksi, mutta sitten kuitenkin jokin hulluus jyrää yli, ja tulee suostuttua. Enää en halua suostua sellaiseen... ylipäätään elämässäni on vaikea sanoa ei... ja hullaannun helposti siitä, jos joku kakslahkeinen osoittaa huomiota, mutta sekavissa kuvioissa tämä hullaantuminen on vaan itselle kiusaksi.
Ja on kokemusta jo siitäkin, että kun oikeasti haluaa jotain, niin ei sitä tarvitse pähkäillä.Asian vatkaaminen ja älytön miettiminen ja sekavuudentunne kertoo ainakin mulle sen, että nyt pitäis nostaa kytkintä ja lähteä.
Tosin sehän riippuu mitä elämältä haluaa; sekavia suhdekuvioita ja vellontaa ja epävarmuutta ja pahaaoloa, vai muuta. Itse suosin ihmissuhteissani selkeitä päätöksiä, roikkuminen tuo pahanolon. Ehkä se vanhan kaipuu toisinaan lyö niin lujasti ohimoon, että tulee tartuttua vanhaan saadakseen hetkeksi hyvän olon keinolla millä hyvänsä...
"Asian vatkaaminen ja älytön miettiminen ja sekavuudentunne kertoo ainakin mulle sen, että nyt pitäis nostaa kytkintä ja lähteä."
Sekavan olon tämä tilanne toi tullessaan. Kunpa olisin nyt tarpeeksi cool ja nostaisin vaan sitä kytkintä. Joka tossa viittasi olenko säälittävä tapaus niin henkisesti taidan vähän olla kun tällaiseen hetkeksi edes suostuin, mutta ulkonaisesti en ole. Ja minä muuten jätin hänet.
Et ainakaan minusta ole säälittävä lainkaan. Ethän sä ole ketään pettänyt. Relax.
Kiitos "synninpäästöstä". Olemme olleet nyt paripäivää erossa, ja olen saanut miettimisaikaa. En ole ottanut aktiivisesti yhteyttä, ja on sellainen olo, että mitä minä tuon ihmisen kanssa pyörin? Jos kerran tekee heti huonon ja masentuneen olon, niin silloin ei voi tehdä hyvää mulle tämä tapailu. Eli tunti tunnilta vahvistuu sellainen tunne, että parempi katkaista välit kokonaan. Toivon, ettei ottaisi yhteyttä enää, mutta jos ottaakin kerään tässä voimia pistää välit poikki.
Nyt näin senkin, ettei hän uskollinen pysty olemaan tälle nykyisellekkään. Ja varmaan hakee sitten muualta vuoteenlämmittäjän siksi aikaa kun nykyinen ulkomailla. Mutta eipähän ole enää minun asiani. Sääliksi käy vain jo hänen tulevat uhrinsa.
En ole joutunut ennen tätä suhdetta elämässäni puimaan uskottomuusasioita, mutta ehkä kaikella tälläkin on ollut jokin tarkoitus. Se asenne, mikä mulla on pikkulapsesta ollut, eli uskollisuus on itsestäänselvyys suhteessa, on vain vahvistunut tämän prosessin myötä.
vaan ihminen!
Jotenkin nämä ihmissuhdekuviot saa pään sekaisin itsekullakin! Sama vika täällä. Mutta ei kai meistä kukaan valmiiksi näitä asioita osaa. Tässähän näitä voi opetella. Todeta mikä tuntuu hyvältä itselle ja mikä tuntuu pahalta ja sekavalta, ja ottaa etäisyyttä asioihin. (mikä ei välttämättä ole ollenkaan helppoa, ei ainakaan minunlaiselleni sählääjälle, joka saa kiekkoja jostakin syystä ja, kun mies vaan ottaakin yhteyttä, ja on jotain vailla) Tuon tuostakin tulee oltua ryntäilemässä sinne sun tänne, mutta jospa tässä pikku hiljaa tälle iälle jo alkais löytyä jotain rauhoittumistakin =)
Meidän omasta elämästä on kyse, ja yks osa sitä taitaa vaan olla parisuhde ja kumppani. On paljon paljon muuta.
Kaikkeen me suostumme, mutta ei siinä mitään pahaa ole; tuleepahan kokeiltua, niin ei tartte sitten miettiä, että olisko pitänyt.Muuten ei mun mielestä ole olemassa oikeita tai vääriä valintoja, on vaan valintoja, jotka johtaa erilaisiin lopputuloksiin. Kaikessahan on kuitenkin kyse siitä, mikä on hyväksi ja mikä ei. Jotkut ihmissuhdekuviot voivat olla tosi kuluttavia ja vahingollisia. Mutta niistä pääsee pois... itsellä monestikin eri asioiden suhteen mieli muuttuu, mutta kun tekee edes joitain päätöksiä, niin sitten on helpompi muuttaa mieltä...
Ollaan lempeitä ja hyviä itsellemme!
Etäisyyttä olen todella nyt ottanutkin, ja en ole antanut vastakaikua yhteydenottoihin. Sanonta "ei nää metsää puilta" pitää tässä tapauksessa erittäin paikkansa. Kun olen hänen kanssaan läheisissä tekemisissä, katson hänen nujertavaa käytöstä läpisormien - unohdan sen. Ja sitten kun jään yksin ajatukset alkavat selvitä ja kirkastua, ja näkee kokonaisuuden paremmin. Sellainen tunne kokoajan vahvistuu, että meidän ei ole hyvä olla tekemisissä toistemme kanssa. Ei tee ainakaan hyvää mulle. Hänestä en tiedä.
Älä hyvä ihminen ruoki sen pettäjän itsetuntoo sillä että hän voi sinuakin pyöritellä miten vaan ja pitemmällä tähtäimellä rikot ittes.Jatka elämääs ja mee eteenpäin,huomaat vasta vähän "matkan" päästä että se kannatti.Et kai sinä halua tehdä sitä sille toiselle naisella mitä sinulle tehtiin.Oletko mielestäsi ansainnut tuollaisen kohtelun?Ex:äsi ajattelee vaan itseään eikä pysty olemaan yksin.Ajattele sinä nyt ITSEÄSI,älä mee halpaan.Hyvää kesää sinulle,tämä oli minun mielipiteeni asiasta.(tollasia k....päitä "ruokitaan" käyttäytymään noin,Siis ex:äsi kaltaisia)
pääni tämän viikon, kohta kokonaiset 5 pv. Olo kohenee kokoajan...Laitteli viestiä päivällä, en aijo vastata. Nyt olen ottanut passiivisen ja etäisen asenteen. Suoraan sanottuna en uskalla olla tekemisissä...Niin huono olo tuli jälkeenpäin. Mutta jos hän soittaa niin tarvii varmaan sanoa suorat sanat - "eli et tee hyvää mulle, siksi en halua enää tapailla"
Eiköhän se kotvan päästä löydä jonkun vuoteenlämmittäjän ja jättää mut rauhaan:D
Itselläni samanlainen tilanne kuin alk.p. Mies ollu muutaman kerran uskoton ja aina olen pihalle pistänyt. Heti on yrittämässä suhdetta sen uuden kanssa mutta loppujen lopuksi minun luokseni on kammennut seksiä vonkumaan. Näillä "metsästysvietin omaavilla" miehillämmehän täytyy aina olla vipinää petissä. Eipä sillä, ei meidän seksi huonoa ole koskaan ollut eikä makkarissa hiljaista...
Ilmeisesti tämän "hienon" yhteisen menneisyyden takia otin muutaman kerran takaisin vaikka aluksi sen piti olla vain seksiä minulle, mutta kuinkas kävikään. Ainahan siitä suhde syntyi ja lupailtiin maat ja mannut ja parannan tapani ja ei koskaan enää... ja p.....sanon minä! Mikään ei muuttunut!
Nyt erostamme on yli puoli vuotta ja samojen asioiden kanssa olen kamppaillut useammankin kerran kuin alk.p. Jos ei uutta ole itsellään niin se seksinnälkä kyllä liikkuttaa meitä naisiakin ja mikäs sen mukavampaa kuin sen "oman " kanssa. Nyt olen jaksanut pysyä vahvana ja seksiä ei ole ollut. Tosin uutta pukkaa aika kovin kuvioihin :)
Olkaa naiset vahvoja tai yrittäkää ainakin kaikkenne, Jokainenhan meistä tekee itse ratkaisunsa ja huomaa kyllä myöhemmin oliko sittenkään kovin viisas...
Täällä pääkaupunkiseudulla on HYVÄ MIESTARJONTA, eikun kimppuun vaan ;)
Ymmärrät täysin mistä kymysys...Nyt olen päättänyt etten vastaa enää mihinkään yhteydenottoihin ja jos vielä kerran soittaa, teen selväksi etten halua olla missään tekemisissä.
Totta, pääkaupunkiseudulla on hyvä miestarjonta. Ei tässä tarvii jämiin tyytyä...:D